Turun keskiaikaiset markkinat

Aamupäivällä, heti liikkumistaidon tunnin jälkeen, otin suunnan kohti Turkua ja keskiaikaisia markkinoita. Matkalla junan vessassa kävin heittämässä keskiaikaistyylisen mekkoni niskaan, sillä Helsingin keskustan alueella liikkuminen se päällä ei tuntunut aamulla järin houkuttelevalta ajatukselta.

Mukaani Turkuun olin saanut suostuteltua erään leiriohjaajan, joka oli eksynyt näkövammaisten pariin Parasta lapsille ry:n ja Näkövammaiset lapset ry:n yhteisiltä leireiltä. Hän on itse siis PL:n puolelta. Omien sanojensa mukaan ei ole opastanut sokkoja juuri yhtään, mutta sitä on vaikea uskoa. Niin hyvin homma toimi.

Aikaisemmin viikolla tutkin Turun keskiaikaisten markkinoiden nettisivuja ja löysin sieltä markkinoiden ohjelmaoppaan. Paha vain, ettei se ollut lainkaan ruudunlukuohjelmalle sopiva tapaus. Siinä sitten melkein hädissäni laittelin viestiä tapahtuman järjestäjille ja pyysin itselleni luettavaa versiota. Seuraavana aamuna (tämä tapahtui siis illalla) sähköpostiini tuli liitetiedostona koko ohjelmaopas. Lupasivat oppia virheistään ja laittaa sen Word-version myös nettiin. En ole käynyt tarkastamassa, löytyykö se sieltä. Minusta oli kuitenkin ihailtavaa, että sain sen niinkin nopeasti.

Markkinahumussa minulla ei ollut kertaakaan keppi kunnolla käytössä. Kannoin sitä vain kasattuna mukanani. Jok’ikisellä kojulla kojun pitäjät kuitenkin tajusivat minun olevan sokea, ja melkein kaikki ottivat sen aivan mielettömän hyvin huomioon. Myyjät esittelivät itse minulle tuotteitaan ihan antamalla käteen, kertoili niistä kaikkea ja muutenkin olivat todella ystävällisiä ja avoimia.

Eräs englantia puhuva okariinan soittaja ja -myyjä opetti minullekin, kuinka se soitin toimii. Omalla huonolla englanninkielentaidollani ymmärsin suurimman osan, koska hän neuvoi sen aivan kädestä pitäen. Muutoin olisinkin ollut varsin ulalla. Puukkoja myyvä henkilö kertoili puukkojen terän pituuksia kysymättäkin ja esitteli puukkoja minulle. Ikoneja tunnustellessani sain kuulla, mitä ne kuvastavat ja minulle näytettiin erikseen kuvia, joissa kuva-aihe oli paremmin tunnettavissa.

Markkina rahaa lyödessä pisteen vetäjä löi kanssani sen, sillä en olisi itse – tietenkään – osunut edes oikeaan kohtaan. Eräs itse tekemiään koruja myyvä nainen kysyi, miltä korut tuntuivat. Kun sanoin niiden vaikuttavan varsin mielenkiintoisilta, hän arveli sokkona tuollaisten asioiden hahmottamisen olevan erilaista. Varsijousi-setä viritti minua varten yhden jousen ja esitteli sitä, kun taas yhdellä kojulla sain koettaa noitarummun soittamista poron sarvella.

Mukavia hetkiä minulla oli myös silmänkääntäjä Martti Simonmartin luona. Hän on ammattitaikuri Martti Siren, joka on viimeisen puolen vuoden aikana yrittänyt kovasti erikoistua näkövammaisille esiintymiseen. Silmänkääntäjä esitti minulle pari temppua, mutta ryösti minut myös apurikseen monta kertaa. Olin ”vanhempien hylkäämä sokko-raukka”, joka kaiken järjen vastaisesti osasi heti kertoa, minkä värinen kortti oli kyseessä. Kysyttäessä sanoin myös, mikä maa ja numero kortissa oli. Simonmartti nosti siis yleisöstä jonkun sekoittamasta pakasta kortin kerrallaan ja tiedusteli sen väriä. Itselläni ei ollut minkään laista kosketusta koko korttiin.

koko päivästä jäi minulle varsin tyytyväinen ja iloinen olo. Siihen vaikutti erityisesti ne kaikki ihanan ystävälliset ihmiset, jotka eivät antaneet sokeuteni häiritä heitä missään määrin. Epäilen, ettei kovin moni heistä ollut ollut aikaisemmin juurikaan näkövammaisten kanssa tekemisissä. Silti he osasivat kertoa tuotteistaan juuri oikeita asioita – kuten väreistä, kuvioista ja pinnasta.

Kiitos kaikille mukaville ihmisille tästä upeasta päivästä!