Tänään päättyvän sokeainviikon kunniaksi kuvasin tässä yhtenä päivänä videon, joka koettaa näyttää kaupunkia minun näkökulmastani. Pääsette kulkemaan kanssani vähän pitkin poikin Helsinkiä.
Videon kuvaamista varten sain GoPro-kameran, joka oli viritetty pyöräilykypärään. Kuvakulmat eivät loppujen lopuksi olleetkaan sitten ihan sitä, mitä olisin halunnut – suunnitelmissani kuvassa ei olisi näkynyt eteenpäin juuri mitään. Nyt te havaitsette vastaantulevat esteet ja ihmiset melko pajlon ennen minua. Toisaalta tätä kuvatessani minusta myös tuntui, että törmäilin tavallista enemmän joka paikkaan.
Äänet on otettu mukaan Zoomilla, koska GoPron mikki oli aika surkea. Äänten synkan vuoksi eri pätkissä kuvatut videot eivät vaihdu mitenkään siististi, koska Windowsin Movie maker ei osannut leikata ääniä, jos videopätkien taitekohtiin olisi halunnut jotain hienoja häivytyksiä. Videon taiteellinen puoli jää täten melko heikoksi.
Mutta, nauttikaa elämäni ensimmäisestä videopostauksesta!
Edit: Ainakaan minä en kyllä saa tuota videota tästä käyntiin. Lieneekö liian pitkä pätkä Bloggeriin liitettäväksi, vai mistä kiikastaa. Tässä vielä varmuuden vuoksi suora osoite YouTubeen (linkkiäkään en saanut toimimaan, murrrr...):
13 kommenttia:
Oli jännittävää katsoa videota! Näin tutut kulmat uusin silmin. Ja oikeasti jännitin, ihan kuin olisi elokuvaa katsonut.
Video oli kiehtova! Tiesitkö, että siinä heti alussa, kun astut ulos kadulle, jonkin matkan päässä vasemmalla on sähkökaappi tai joku, missä on taideteos (?): kuva ilmeisesti näkövammaisesta valkoisen kepin kanssa. Näin mä sen tulkitsen. :) Ja hauskaa oli, että lopussa mentiin Iirikseen!
Kiva, että piditte (näin mä nämä kommentit tulkitsin ;D )!
Liiolii, juu, tiedän siitä "taideteoksesta". :) Sitä en tarkkaan tiedä, miksi siinä sähkökaapissa on näkövammainen - etenkään irokeesipäinen sellainen. Mutta kaappi kyllä sijaitsee Helsingin sokeaintalo -säätiön talon seinässä.
Jännä pätkä tosiaan! Hyvä, että sinulla oli pyöräilykypärä, kun törmäsit siihen tolppaan. Nopeutettu rullaporraskohta oli hieno. Jännäksi homma muuttui viimeistään silloin, kun hamuilit valkoisella kepillä metrovaunujen väliin.
Tää on hyvä, tee näitä lisää!
Miksei se nainen Kaisa-talon hissille mennessä sanonut, että "Hei, hissin ovi on tässä, mene vain sisään" vaan jäi viittomaan ja antamaan tietä - pälli!
Tytti Matsinen kaakatti:
"- pälli!"
Mistä tollasia toisten haukkujia tulee? Mene takaisin sinne kiven alle mistä tulit.
Ilkka, kiitoksia kameran lainasta ja kypärävirityksestä. :)
Tytti, Jostain kumman syystä sitä alussa olevaa naapuria lukuunottamatta, joka piti minulle ovea auki, kukaan ei sanonut sanaakaan silloin, kun kamera-kypärä oli päässä. Kuvaamieni pätkien välillä, kun kannoin kypärää kädessä, useampikin ihminen puhui minulle. En tiedä, kuvittelivatko he (ja tämä "hissinainen" mukaan lukien), että näin sillä kameralla jotenkin. En tiedä. Mutta en siis tosiaan tiennyt kenenkään viittoavan minulle, että voisin mennä ennen häntä hissiin. En vaan rynnännyt sinne suoraan, koska ensin hissi sanoi "ovet sulkeutuvat" ja ajattelin odottaa seuraavaa. Sitten ne vielä avautuivatkin.
Hieno video! olenkin muutaman kerran miettinyt näkevänä ihmisenä, että miltä tuntuisi kävellä esimerkiksi jo noin 300 metrin matka kouluun ilman yhtä tärkeimmistä aisteistani,koulussa kokeilimme jo kaveria ohjata kun kaverilla oli silmät kiinni, ja jo ohjaaminen oli aika haastavaa. Oon myös miettinyt, kuinka hankalaa sokealle on oppia reitit erilaisiin paikkoihin kepin varassa, huomasin ennen tien ylitystä hieman portaiden jälkeen, että keppi oli sivussa ja ilmeisesti ne kaksi tolppaa, johon meinasit törmätä on niinsanottuja merkkitolppia sinulle? Tällaisia lisää! Äitini on muutaman kerran taluttanut vanhemman sokean tien yli, tietysti ensin kysyen käykö se heille, joka minusta on varsinkin kaupungin isoimmissa risteyksissä hieno ele, vaikka onhan niissä toki valot, aina vaan tuppaa välillä törpöt ajamaan punaisia päin.
Helsinkiläisenä ja kaupungin perinpohjin tuntevana jäin vähän kaipaamaan, että olisit suunnannut kameraa vähän ylemmäksi, että olisin tunnistanut paikkoja. Nyt kuvassa näkyi vain edessäsi olevaa jalkakäytävää, ikäänkuin katsoisit koko ajan jalkoihisi. Piti googlelta tarkistaa, missä sokeaintalo-säätiö on. Lähdit siis Pengerkadulta, väistelit remonttityömaata ja etenit Hämeentien ratikkapysäkille. Siinä puistossa on opaskoirille tarkoitettu ulkoiluaitaus. Sen olemassaolo selvisi minulle vasta pari kolme kuukautta sitten, kun näin erään sinullekin tutun sokon menevän sinne koiraansa ulkoiluttamaan. Koiran emäntä on muusikko, ja niin on koirakin!
Olen samaa mieltä kuin Tytti: lisää tällaisia.
Pekka
Mörri: Enhän minä niihin tolpppiin edes meinannut törmätä, vaan nimenomaan etsin ne, jotta tiedän, missä suojatie on. :) Eli kyllä, merkkitolppia ovat. Tuon suojatien sijainnin opin itse asiassa videon kuvaamista edeltävänä päivänä. Siinä on toki valot, mutta ne valot eivät pidä mitään ääntä. Täytyy siis vaan päätellä autojen liikkeistä, milloin rohkenee tien ylittää.
Pekka: Siksi kuvasin alaspäin, koska en minäkään voi vaan katsella ympärilleni ja todeta, missä olen. "Näen" ympäristöstäni siis lähinnä sen, mitä jaloissani on. Tarkoituksena ei ollut kierrättää ihmisiä heille tutussa ympäristössä, vaikka tästäkin pystyy paikkoja tunnistamaan, vaan näyttää, mitä minä ympäristöstäni näen. Toki kuuntelemalla pystyn havaitsemaan monia sellaisia asioita, joita ei tällä videolla pysty kovin tarkkaan ilmentämään. Mutta jos minut tiputettaisiin yhtäkkiä keskelle kaupunkia, tuskin saisin mitenkään ympäristöä tarkkailemalla selvile, missä olen. Tai nykyään tietysti BlindSquaren avulla sen nopeastikin selvittäisin. Muutoin pitäisi olla jotenkin äänimaisemaltaan todella selkeästi erottuva paikka, jotta se selviäisi.
Joo, ymmärrän. Minulla on vain sellainen hassu tapa, että kun katselen filmiä tai videota, joka on kuvattu Helsingissä, jään funtsimaan missä se on kuvattu. Joskus jopa filmin juoni jää epäselväksi, kun keskityn tällaiseen. Näin tapahtuu erityisestä vuosia vanhojen filmien kohdalla (esimerkiksi 50-luvun Puupää-filmit). Kyllä minulle jo toisella katsomisella selvisi, missä olet liikkunut.
Tiedän toki, että et pelkällä kuuntelulla saa selville, jos olet tuntemattomassa paikassa. Minua on kerran talutettu Helsingissä silmät sidottuina, ja putosin kartalta jo parin kadunkulman jälkeen. Se tosin oli tarkoituskin, ja minua pyöritettiin useinkin ympäri ämpäri, että varmasti olisin eksyksissä. Se oli leikkiä, mutta kuitenkin: kokemusta on.
Pekka
Olipa havainnollistava video, tällaisia voisi lisääkin joskus nähdä. Kiitos, Ronja!
Huisa pätkä Ronja, kiitos siitä.
Koin niin myötätuskaa siitä tolppaan törmäämisestä.
Hauskaa joulua ja talvea t. Lälli
Lähetä kommentti