tag:blogger.com,1999:blog-5786650906833394151.post2378805104142017894..comments2023-04-27T14:25:59.199+03:00Comments on Näkemättömin silmin: Tätä jännittävää elämää: autoilua ja hiihtämistäRonjahttp://www.blogger.com/profile/09073245766587950486noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-5786650906833394151.post-85283138194231010842012-04-08T19:21:12.706+03:002012-04-08T19:21:12.706+03:00Hei Ronja
Itse lasken mäet hiukan kumarassa. Näke...Hei Ronja<br /><br />Itse lasken mäet hiukan kumarassa. Näkevänä on vaikea pysyä pystyssä, jos on täysin suorana mäessä...<br /><br />Enempää en osaa neuvoa, mutta toivottavasti sitten joskus löytyy oikea asento ja tapa laskea mäet alas.<br /><br />- C-linjaActinidiahttps://www.blogger.com/profile/05963468967208697862noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5786650906833394151.post-90129335532086343702012-03-23T19:38:13.933+02:002012-03-23T19:38:13.933+02:00Vielä hiihtojuttuun, että itse olen tampannut suks...Vielä hiihtojuttuun, että itse olen tampannut suksilla sivuttain pahimmat mäet alas. Joskus olen laskeutunut sivuttain vain jyrkkään käännökseen asti, jonka jälkeen olen oppaani kanssa etsinyt ladun ja laskenut loppuun. Mielestäni isoissa mäissä myös vierekkäin laskeminen auttaa niin, että opas laskee ladun vieressä luistelu-uralla. Silloin hän voi vähän ennen kaarrosta sanoa, mihin päin mäki kaartuu. Jyrkät käännökset ja loivemmissakin huono latu on kyllä aina hankala. Mutta vierekkäin laskiessa opas myös huomaa heti, jos lähdet pois ladulta, ja voit pysähtyä kaatumalla ajoissa. :) Vauhdissa on hankala etsiä latua uudestaan. Mielestäni myös ilman latua laskeminen sokeana on todella haastavaa silloin, kun vauhti on kova tai jos loivempikin mäki kääntyy.<br /><br />Olen miettinyt, että kääntyviä mäkiä laskiessa on varmaan merkitystä sillä, että siirtää tasapainoaan juuri oikeaan aikaan käännöksen mukaan. Ilman näköä siinä usein myöhästyy, ja kaarre heittää ulos ladulta vauhdin takia. Siinä minua on auttanut juuri oppaan vieressä laskeminen ja tieto, milloin kaarre tulee. Jyrkissä, kaartuvissa mäissä opas on voinut pitää ranteestani tai sen yläpuolelta pienellä otteella kiinni, mikä on antanut tunteen yhteisestä "tasapainon keskipisteestä", ehkä vähän sama kuin tandem-pyöräilyssä. Niin en ole lentänyt kurveissa ulos, vaikka latu ei olisi täydellinen. :) <br /><br />En tiedä, ovatko nämä ohjeet mitenkään oikeaoppisia, mutta ne ovat auttaneet minua, joten ajattelinpa jakaa ne tänne seuraavaa hiihtokertaasi (toivottavasti) helpottamaan. :)Elisanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5786650906833394151.post-81720126083904979872012-03-16T23:31:50.541+02:002012-03-16T23:31:50.541+02:00Lotta, voisin ehkä seuraavalla kerralla (seitsemän...Lotta, voisin ehkä seuraavalla kerralla (seitsemän vuoden päästä?) kokeilla tuota ladun vieressä laskemista. Viime viikolla olisi saattanut myös joku pitovoide auttaa, kun ladut olivat käytännössä jäässä.<br /><br />Anonyymi1, et todellakaan ole ensimmäinen, joka kyselee kasvojen kokeilemisesta! :) <br />"Voiko niin oikeasti tehdä?"<br />Öh, kai kasvoja voi oikeasti kokeilla. :D Minä en tee sitä kovin mielelläni; tuntuu aika vaivaannuttavalta mennä hiplailemaan jonkun naamaa. En siis ole kokeillut kuin hyvin hyvin läheisten ihmisten kasvoja, silloinkin nopeasti ja useimmiten vain jotain yksityiskohtaa, korvaa, leukaa tms. Olen tavannut myös kummallisia miehiä, jotka ovat välttämättä tahtoneet esitellä minulle partaansa ja melkein lupaa kysymättä tunkeneet käteni sinne (joo, olin vähän nuorempi kuin nyt).<br /><br />En osaa sanoa, voinko kokeilemalla tietää, miltä joku "oikeasti näyttää" - enhän ole koskaan tunnistanut ihmisiä kasvoista. Todennäköisesti se kuva, mikä minulla on jonkun kasvoja hiplattuani, olisi aika erilainen kuin näkevien ajatus saman ihmisen ulkonäöstä. Minulla noita vertailukohtiakin on vähän vähemmän. Mutta ainakin sellaiset asiat, onko leuka pyöreä vai terävä tai nenä kovin suuri, on selvitettävissä myös sormin. Kyllä minä esimerkiksi Sibelius-akatemian jossain aulassa olleita rintakuvia hiplailin ja totesin, että Sibelius oli aika ruma mies.<br /><br />Anonyymi 2,kiva kun löysit!<br /><br />En ole enää lukiossa, sain lakin joulukuussa. :) Olen laittanutkin kuvani tänne, joskus keväällä 2009....<br />Joo, siellä on: http://ronjaoja.blogspot.com/2009_05_01_archive.html (nykyisin hiukseni taitavat taas olla jotakuinkin niin pitkät kuin tuossa ennen-kuvassa - ehkä vähän pidemmätkin).<br /><br />Ja yhteisenä pahoittelut kaikille, että vastaan näin myöhään kommentteihin.Ronjahttps://www.blogger.com/profile/09073245766587950486noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5786650906833394151.post-22814068131460313522012-03-12T21:42:44.112+02:002012-03-12T21:42:44.112+02:00Hei löysin blogis tänään ja alan todellakin seuraa...Hei löysin blogis tänään ja alan todellakin seuraamaan tätä sun blogia. Eli olet siis lukiolainen, jolla on viimeinen vuosi menossa? voitko joskus laittaa tänne kuvaa itsestäsi?:) Oli todella mielenkiintoista lukea tätä sun blogia, kun olen aina luullut, että sokeus rajoittaa paljon tekemistä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5786650906833394151.post-42343730206440039252012-03-12T20:58:55.578+02:002012-03-12T20:58:55.578+02:00Hei mulla ois kysymys. Kun aina kaikissa leffoissa...Hei mulla ois kysymys. Kun aina kaikissa leffoissa sokeat ihmiset tunnustelee ihmisten kasvoja tietääkseen miltä ne näyttää ja sit aina tapahtuu jotain tosi romanttista jee. Mutta siis pointti oli että voiko niin oikeesti tehdä? Pystytkö sää tietämään miltä ihmiset näyttää pelkästään tunnustelemalla niitten kasvoja?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5786650906833394151.post-49938056443892790692012-03-12T16:33:19.146+02:002012-03-12T16:33:19.146+02:00Alamäet, ne on jänniä. En pysty laskemaan kuinka m...Alamäet, ne on jänniä. En pysty laskemaan kuinka monta kertaa olen kaatunut. Noin 50km hiihdon jälkeen (siis yhteensä talvessa) alan kuitenkin jollain hyvin kierolla tavalla pitää niistä. <br /><br />En näe latua, ja yleensä ne ladut ovat myös aika huonoja. En näe, kun ne hajoaa ja sitten on liian myöhäistä tehdä mitään. Lasken siis ladun vieressä (en tiiä onko ihan mahdoton sulle?), siinä vauhtikin on yleensä hitaampi. Isi laskee edellä ja huutaa suuntia. Tämäkin on kai jonkun sortin oppimisjuttu, hiihdän mielelläni lenkkejä, jotka olen oppinut ulkoa. <br /><br />Arvostan, että olet laittanut sukset jalkaan ja olen iloinen, että syöksyssäsi ei käynyt pahemmin.Lottanoreply@blogger.com