Harmaita hiuksia

Koska minulla ei nyt muutamaan kuukauteen ole näkeviä silmiä jatkuvasti saatavilla, aiheuttaa se välillä myös hieman harmaita hiuksia. Tai tässä viikonlopun aikana ainakin aiheutti, pariin otteeseen.

Olin ryhtymässä neulomaan huivia, jota varten ostin langat jo joskus elokuun alussa. Menin ensin paikkaan, johon olin kyseisen lankakassin jättänyt. Ei mitään. Sitten tajusin, että M oli kerran siivotessaan tainnut yhdistää eri paikoissa sijainneita lankojani samaaan kassiin (minulta kysymättä tai oikeastaan edes minulle kertomatta), niinpä nämäkin langat lienevät siellä. Siellähän ne.

Seuraava ongelma: aiemmin eri pusseihin (ja paikkoihin) lajitellut langat olivat iloisesti sekaisin ja sieltä pitäisi ne oikeat löytää. Jep. Onneksi pusssi ei sisältänyt kuinkolmia jotakuinkin saman tuntuisia lankoja, yhteensä 9 kerää, joista tarvitsin neljä. Oli siellä toki aika pajon muutakin, mutta niitä muitalankoja en huivilankoihini sekoittanut. Eipä siinä auttanut sitten kuin ottaa puhelin ja puhuva kamerasovellus, TapTapSee, käteen ja toivoa, että se kertoo fiksusti lankojen värit. Riittävän fiksusti kertoi ja löysin (toivottavasti!) oikeat langat.

Eilen ryhdyin leipomaan omenapiirakkaa. Edellisestä jauhojen käyttökerrasta oppineena minulla oli jälleen TapTapSee kaverina, kun tutkailin jauhopusseja. Olin nimittäin kantapään kautta tullut huomanneeksi, että meillä on aika paljon ruisjauhoja, niitä kun olin vahingossa erinäisiin paikkoihin heitellyt. Siinä sitten yritin saada paketin kyljestä otettua kuvaaa niin, että ohjelmani osaisi kertoa, mitä jauhot oikein on. En saanut aluksi mitään järkevää tulosta, paitsi ”myllärin luomu”. Sekään ei kuitenkaan kertonut, mistä viljasta oli kyse. Pistin M:lleviestin, jossa kyselin ko. pussin viljaa. Vastausta odotellessa sain kahdesta muusta jauhopussista useamman yrityksen jälkeen selville, että ne ainakin ovat ruisjauhoja (”miksi meillä on näin paljon _avattuja_ ruisjauhopusseja?”). Totesin, että tuskin nämä Myllärit sentään enää ruista on… ja heiti piirakkataikinaan. Hetken päästä puhelin ilmoitti viestistä, jossa M muisteli myös niiden Myllärin jauhojen olevan ruisjauhoja (”Miksi ihan oikeasti meillä on näin paljon ruisjauhoa?!?”). Ei muuta kun vielä yhden jauhopussin kimppuun siinä toivossa, että saisin piirakkaani edes vähän vehnäjauhojakin. Tällä kertaa maistoin – ja vertasin makua niihin Myllärin oletettuihin ruisjauhoihin – ja olin aika vakuuttunut vehnästä. Sitten vähän sokeria lisää ja kädet ristiin, että piirakkapohja maistuisi vähän paremmalta kuin edellisellä kerralla, jolloin se mitä ilmeisesti sisälsi pelkästään ruisjauhoja.

Että sellaista. Piirakasta tuli ihan hyvää ja kohta täytyy ostaa lisää lankaa, koska se ei näytä riittävän tuohon huiviin. Huivin lanka on moniväristä, liukuvärjättyä lankaa. Olen vaan nyt ollut niin innokas ja kärsimätön neuloja, etten ole edes sitä pystynyt/ehtinyt keneltäkään näkevältä tarkistaa, että uuteen lankakerään siirtyessäni saisin värit kohdistettua. Eli huivissani saattaakin väri välillä vaihtua vähän yhtäkkiä.

Näistä harmaista hiuksistani silmien puutteen vuoksi voi kyllä ihan lähtökohtaisestikin ”syyttää” sitä Ruotsiin matkannutta M:ää. Jos hän ei olisi koskenut lankoihini, olisin löytänyt ne heti (enkä malta odottaa sitä, kun selvittelen niitä loppuja pussissa sekaisin olevia lankoja…….) ja hän on ostanut ne kaikki – ainakin kolme – ruisjauhopussia, vaikka en edes tiedä hänen niitä mihinkään käyttäneen. Kiinnostavaa on toki se, että niitä on myös kolme avattu. Pitää kyllä jonkun kanssa ne jauhot käydä läpi.