Valoa korville!

Olen nyt muutaman viikon käyttänytValkeen kirkasvalokuulokkeita. Niiden ideana on välittää valoa korvakäytävän kautta niin suoraan aivoihin kuin mahdollista. Valkeen luvataan auttavan kaamosmasennukseen, makeanhimoon, energisyyteen, vuorokausirytmin ylläpitoon ja reaktionopeuteen.

Koska uniongelmani lisääntyvät huomattavasti aina, kun syksy pimenee, uskoisin ympäristön valoisuudella olevan asian kanssa tekemistä. Kirkasvalolamppuja monet ovat käyttäneet jo vuosien ajan pimeänä aikana apuna väsymykseen. Oma kokemukseni kirkasvalolampuista on melko vähäistä, mutta silloin, kun sellaisen lähettyvillä hengailin (TET-jaksolla ysillä), sain vain silmät ja pään kipeiksi. Epäilen myös, riittääkö kirkasvalolampun teho minulle, joka en valoa näe – välittyisikö tieto valoisuudesta aivoille asti. Halusin siis kokeilla, olisiko korvien kautta välitetystä valosta hyötyä ja sain Valkeelta kuulokkeet kokeiluun.

Kuulokkeiden valon tehoa sekä ”valotusaikaa” voi säätää tietokoneohjelman avulla. Ensimmäinen ongelma tosin tuli vastaan, kun apuvälineideni kanssa en saanut ohjelmaa edes asennettua. Asennusohjelmassa piti ruksia kohta ”hyväksyn käyttöoikeudet” (tai vastaava), mutta en edes tätä pystynyt tekemään, enkä siis päässyt ohjelmassa eteenpäin. Kuulokkeiden käytön pystyin silti aloittamaan, sillä niissä on tehdasasetukset valmiina. Kun lopulta sain jonkun kanssani katsomaan sitä ohjelmaa – noin viikon käyttämisen jälkeen – en edes muuttanut asetuksia. Sittenmin en ole tarkistanut, onnistuuko ohjelman käyttö sen asennuksen jälkeen apuvälineillä. Senkin vielä kyllä testaan, vaikkei tarvetta asetusten muuttamiselle ole.

Minulla kuulokkeiden kirkkaus on säädetty täysille ja aikanakin on suurin mahdollinen, 12 minuuttia. Kuulokkeita suositellaan käyttämään päivittäin säännöllisesti samaan aikaan. Uniongelmiin paras käyttöaika on aamuisin. Oman kimurantin unirytmini takia käyttöaika ei ole ihan aina sama ollut, mutta pyrin koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että oikeasti heräisin samoihin aikoihin (muutenkin tuo säännöllinen rytmi on aika tärkeä osa uniongelmista selviämistä).

Itsessään laitteen käyttö on tosi yksinkertaista. Siinä on tavallisten nappikuulokkeiden kaltaiset kuulokkeet, jotka on varustettu LED-valoilla, ja suorakaiteen muotoinen ”laatikko”, jossa on yksi nappi ja pari valoa. Kuulokkeet pistetään korviin ja painetaan nappulasta, jolloin korvavalot syttyy ja laite piippaa. Säädetyn käyttöajan jälkeen laite piippaa kahdesti ja sammuu. Valojakin se vilkuttelee, mutta niistä en tiedä mitään. Myös akun ollessa vähissä kuuluu piippauksia (ja on sitä vilkuttelua). Jos ’valotuksen’ haluaa lopettaa kesken, voi siitä nappulasta painaa pitkään, ja laite sammuu (piippausten ja vilkuttelun kera).

Ensimmäisen viikon käyttöaikani olivat todella epäsäännölliset, enkä oikein huomannut mitään vaikutusta. Valot vaan vähän lämmittivät korvissa, mutta yhteyttä vireystilaan tai unirytmiin en nähnyt. Toisella viikolla meni sen rytmin kanssa jo paljon paremmin ja väittäisin Valkeen auttaneen sen ylläpidossa. Sitten tuli taas viikonloppu ja, ihan omasta syystä, kaikki meni vähän pieleen. Nyt on homma (rytmi) taas hieman parantunut. Hankin jokin aika sitten vihdoin myös melatoniinia ja erityisesti tämä yhdistelmä – hormonia illalla, kirkasvaloa aamulla – tuntuu toimivan.

Käyttökokemukseni ovat vielä kohtalaisen lyhyeltä (ja epäsäännölliseltä) ajalta, enkä uskalla todeta mitään Valkeen vaikutuksista mielialaani tai makeanhimoon. Tosin oikeaa makeanhimoa ei ole tässä kolmen viikon aikana kyllä kauheasti näkynyt (silti olen sitä makeaa vetänyt, jos sitä on tarjolla ollut). Mutta ehkä siitä ei kuitenkaan voi Valkeeta kiittää, sillä jo sinä päivänä, kun kuulokkeet vielä majailivat postissa, ei minun tehnytkään mieli syödä ostamiani karkkeja loppuun. Myöskään vaikutuksista reaktionopeuteen en pysty sanomaan mitään, koska minun ei ole tarvinnut oikein mitään nopeita reaktioita vaativia juttuja tehdä tässä.

Lisää kokemuksia kirkasvalokuulokkeista seuraa myöhemmin...

(Postaus tehty yhteistyössä Valkee OY:n kanssa.)

*******

Edellinen postaukseni poiki hyvin monta Facebook-jakoa (ensimmäinen kerta, kun näin kenenkään jakaneen blogiani), pari uutta lukijaa ja kävijöitä viimeisen viikon aikana on ollut yli tuhat. Moni näkövammainen tuttavani on ilmaissut jakavani samoja aatoksia kanssani. Uskon muidenkin kuin näkövammaisten tietävän, mistä puhuin.

Kirjoituksestani on voinut saada myös sen kuvan, ettei kukaan osaisi suhtautua minuun normaalisti, tai en ikinä saisi tehdä mitään. Ei asia ihan niin ole. Olisi vaan mennyt tekstiltä aika paljon tehoa pois, jos olisin alkanut luetella tilanteita, joissa voin toimia tasa-arvoisesti, tai ihmisiä, jotka näkevät minut ensisijaisesti minuna, eivätkä vammaisena. Nyt tiedän ainakin herättäneeni ajatuksia. Tahtomattani onnistuin myös sohaisemaan syyllistävästi ihmisiä, joilla ei ole mitään tarvetta syyllistyä.

Haluan sanoa teille, ihanat elämän kanssakulkijat, että olkaa vaan ihan rauhassa. Jos tahdotte auttaa, kysykää rohkeasti tai luottakaa siihen, että minä (tai kuka tahansa muu vammainen) osaa kyllä ilmaista, milloin sitä apua oikeasti tarvitsee. Ja jos sanon pärjääväni itse, luottakaa - jooko – siihenkin. Se vasta ahdistavaa onkin, kun mukamas annetaan tehdä itse, mutta kuitenkin kytätään koko ajan, miten homma sujuu ja kommentoidaan ja tungetaan auttamaan tarpeettomasti, kun ehkä suoriudun hitaammin tai vain eri tavalla asiasta. Mutta onneksi maailmaan mahtuu monenlaista taapertajaa.