Sokko somen sokkeloissa

Tässä taannoin keväällä Ylellä oli juttua sokeasta sosiaalisessa mediassa. Nyt yhden Urheilija ja (sosiaalinen) media –luennon istuneena ja uusia aluevaltauksia tehneenä ajattelin jakaa omia ajatuksiani aiheesta.

Ensinäkään minusta sokea somettaja ei ole mikään kummajainen. En minä vaikka Facebookiin muutama vuosi sitten liittyessäni miettinyt, voinko mennä sinne mukaan. IRC-Galleriakin oli silloin yläasteikäisenä kovassa käytössä. Molemmissa kuitenkin minusta pääpaino on yhteydenpidolla ja asioiden jakamisella, Galleriassa paljon myös keskustelulla. Kun sivut kerta toimivat apuvälineillä, ei mukanaolossa ole mitään ongelmia.

Twitteriin päädyin viime vuonna. Vasta tänä vuonna olen siellä vähän enemmän aktivoitunut (vaikka profiilikuvani edelleen onkin vaan muna). Ensin se tuntui todella sekavalta ja oudolta kanavalta, mutta sitten, kun älysin ladata iPhoneen Twitter-sovelluksen, on sekin alkanut maistua. Verkkosivu apuvälineillä oli aika kaoottinen, mutta sovelluksen kanssa homma toimii paaaaaljon näppärämmin ja mukavammin. En ehkä vieläkään ole täysin sinut sen homman kanssa, mutta kovasti yritän. Välillä minusta on alkanut tuntua jo siltä, että 140 merkin twiittien kirjoittaminen sujuu kätevämmin kuin kokonaisen blogitekstin (ehkä siksikin olen täällä ollut hiljaisempi).

Sitten se uusin aluevaltaukseni: Instagram!

Tässä kohtaa voi ehkä ihan syystäkin kysyä, mitä ihmettä sokko tekee instagramissa. En tiedä vielä kunnolla itsekään. Kuvien jakaminen minusta on hauskaa. Toisinaan kuvilla kertoo asioita helpommin kuin tekstillä, toisinaan ne värittävät mukavasti sanomaa. Toki muiden jutut Instagramissa jäävät minun osaltani vähän vähemmälle huomiolle. En myöskään tiedä, onko siellä oiekasti jotain tiettyä ”tyyliä” kuvilla. En tiedä, näyttääkö minun kuvani siellä kuvavirrassa yhtään samoilta kuin muiden. Enkä edes aina tiedä, mitä niissä kuvissani oikeasti on. Mutta silti! Haluan myös näyttää, ettei sokeus estä kuvaamista ja hyvin paljon kuviin perustuvaan some-viestintään osallistumista.

Tässä kuvien jakamisessa melkein lyömätön apuväline on TapTapSee – sovellus, joka kertoo (ainakin suunnilleen) mitä kuvassa on. Kierrätän aina ottamani kuvat sen kautta, ennen kuin jaan ne kaikelle kansalle nähtäväksi.

Videopostauksiakin haluaisin vähän enemmän tehdä… Ehkä minun pitää oikeasti ostaa videokamera. Toki iPhonestakin johonkin on, mutta en minä sillä jaksa videoita ottaa.

(Twitteristä ja Instagramista minut löytää @RonjaOja. Kätevää, kun on sen verran lyhyt nimi, ettei se vie kokonaisenakaan hirveästi merkkejä twiitistä.)