Olen tosiaan aloittanut tänä syksynä tietojenkäsittelytieteen opinnot. Ensimmäisen kurssin, ohjelmoinnin perusteet, jälkeen olen ollut sen verran myyty alaan, että tulen vielä vaihtamaan pääaineeni. Mietin myös, miten ihmeessä en ole keksinyt tietojenkäsittelytiedettä aikaisemmin – sehän on kuin minulle tehty! Myös AMK:ssa joku ohjelmointiala voisi ihan yhtä hyvin mennä.
Koodaaminen sinänsä onnistuu moitteetta sokkona. Helsingin yliopiston TKT:n laitoksella käytetään sellaista ohjelmointiohjelmaa, NetBeansia, joka ilmeni jo asennusvaiheessa mahdottomaksi apuvälineilleni. Kun muut saavat ohjelmointitehtävät NetBeansiinsa, kirjoittavat koodinsa siellä ja palauttavat tehtävänsä sen kautta, minä teen saman vähän mutkikkaammin: lataan tehtäväpohjan netistä zip-tiedostona,puran zipin koneelleni, koodaan muistiolla tai Notepad++:lla, tallennan vastaukseni tehtäväpohjan tiettyynalikansioon, zippaan kansion uudestaan ja lataan sen nettiin. Kuitenkin tämä kaikki onnistuu suht kivuttomasti ihan itsekseni. Joidenkin tehtävien kanssa olen tarvinnut apua, koska ohjelman suorittama toivottu lopputulos on näytetty kuvana.
Nyt toiseen periodiin valitsin itselleni ohjelmoinnin jatkokurssin (lisää koodausta! Jee) lisäksi kurssin, jossa tehdään melkoisen paljon ohjelmistojen kuvallista mallintamista, käyttötapaus-, luokka- ja oliokaavioiden (UML) avulla.
Pari viikkoa sitten ohjelmointitentin jälkeen näin käytävällä opettajan, joka pitää (ja piti) näitä kaikkia kolmea kurssia. Hän kysyi, olenko tulossa näille tämän periodin kursseille ja sanoi heti, että mallinnukset voivat tuottaa minulle haasteita. Seuraavana päivänä sain häneltä sähköpostia. Opettaja ilmoitti tilanneensa Celiasta minulle materiaalia, josta todennäköisesti on hyötyä mallinnusten kanssa. Hän sanoi järjestävänsä minulle yksityisen harjoitus”ryhmän” (tuttavallisesti vaan laskarit), koska tuskin hyötyisin laskarista, jossa piirrellään yhdessä kuvia taululle.
Siis: minulle kerrottiin etukäteen, mitkä asiat todennäköisesti aiheuttavat haasteita (yleensä ne tulevat vastaan kurssin edetessä ja saan itse yrittää keksiä, miten selviän ongelmasta); minulle hankittiin oppimateriaalia pisteillä ja kohokuvina heti kurssin alkuun ilman, että tein itse asian eteen mitään (käsittämätöntä) ja minulle järjestetään viikottain yksityisetlaskarit, koska opettaja tajusi sen järkeväksi (itse ei olisi kyllä tullut mieleen edes ehdottaa moista). Tällainen asioiden järjestäminen ja järjestyminen on niin harvinaista, etten oikein käsitä, missä skifimaailmassa mahdan elää. Mutta antakaa minun hetken edes elellä täällä, kyllä ne reaalimaailman kompastuskivet vielä taas tulevat vastaan!
Nyt on melkein kaksi viikkoa tuota kurssia takana. Ensimmäisen luennon jälkeen en tajunnut mistään mitään ja meinasin luovuttaa jo ensimmäisen kotitehtävän kohdalla. Sitten istuin pari tuntia opettajan kanssa kahden, eikä asiat tuntuneet enää niin mahdottomilta. Asentelimme yhdessä Mavenin, jolla voi tehdä kirjoitetuille ohjelmille testejä, ja koetimme selvittää irkin saloja. Kotona tutkailin innoissani saamiani kohokuvia (mutten kyllä tajunnut niistä oikein mitään).
Toisen luennon jälkeen olin taas ihan sekaisin, enkä tajunnut mistään mitään. Kotitehtävät lannistivat minut jälleen. Kohokaavioista oli jo vähän hyötyä, mutta ei ne ihan riittävästi auttaneet. Sitten istuin 2,5 tuntia opettajan kanssa kahden ja tajusin, mistä opetetuissa asioissa on kyse. Ei se niin vaikeaa ollutkaan! Sen lisäksi, että opettaja selitti minulle asioita, hän samalla mietti (ja etsi) tapoja tehdä kaavioita kirjallisesti, ilman tikku-ukkojen, laatikoiden ja nuolten piirtelyä. Vaikka voin minä niitä toisaalta vähän piirrelläkin...
Luentokalvoilla ja muussa opetusmateriaalissa on hyvin paljon kuvia. Pelkästään niillä ja luennoilla istumalla en oikeasti tajua mitään. Parasta ehkä oli kalvon kohta, jossa otsikon perusteella oli käyttötapaus esitetty tekstinä – mutta se teksti oli kuva. Ilman tätä yksityistä sessiota opettajan kanssa olisi tämä kurssi miltei mahdoton suorittaa. Tai silloin tarvitsisin avustajaa hyyyyyyyvin paljon ja sen avustajan pitäisi ymmärtää ohjelmistojen mallintamista.
Vähän kyllä välillä on stressaavaa tehdä jotain tehtävää niin, että opettaja istuu vieressä. Viime viikolla jonkin aikaa toisella puolella istui vielä isovelikin. Silti nämä yksityisopetuksen (voisi melkein sanoa, että tukiopetuksen) hyödyt ovat hyvin paljon suurempia kuin haitat. Ehkä myös totun tekemään asioita, vaikka joku vähän katselisikin.
Tässä vielä luokkakaavio ihan huvikseen esimerkiksi sekä piirrettynä että tekstinä (ihan ite piirsin!). En tiedä, saako piirroksen teksteistä selvää – ainakin rivit tuppasivat menemään vähän vinoon...
[Kurssi |-nimi:String;-tunnus:String;-opintopisteet:int |+tulostaTiedot()]
[Opiskelija |-nimi:String;-opiskelijanumero:String;-maili:String |+tulostaTiedot()]
[Kurssi]*-*[Opiskelija]
Kiva, että olet löytänyt käpistelyn pariin! Minunkin piti aikanaan tehdä siitä vain lyhyt sivuaine, mutta ei mennyt montaa kuukautta kun hain pääaineopiskeluoikeutta...
VastaaPoistaja upeaa, että kerrankin voi olla ylpeä yliopiston toiminnasta - yleensä kuulee vain valitusta "rahaa on liian vähän ja mitään ei ehdi ja kaikki on pilalla", mutta selvästi käpistelypuolella ainakin joku toimii :)
t. yksi kisälleistä, joka on auttanut sua ohjelmoinnin perusteissa. Tai ainakin yritin, vaikken ehkä onnistunutkaan :D
Jee! Ainakin joku toimii. Ja sain minä sieltä pajasta apua - en tiedä, sinultako vai jotakulta muulta. :)
VastaaPoistaMinulla on neljä veljeä, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän opiskelleet ohjelmointia: yksi tekee sitä työkseen, yksi opiskelee TKT:ta, yksi luki sivuaineen TKT:sta ja yksi teki ensin lukiokursseja, nyt Aallossa jonkin verran myös ohjelmointia. Tällä ympäröivällä koodausmäärällä on suorastaan ihme, etten keksinyt tätä aiemmin. :)
Jes, paratiisi! Kuulen tässä jotain samaa kuin mun teekkariopinnoissa, jotka on ihan paratiisia nekin verrattuna Hesan humanistihommiin, joissa toden totta ihan kaiken saa ratkaista aivan itse.
VastaaPoista