Opaskoira osa 5 - Ensimmäiset päivät kotona

Kotiudin koirani kanssa keskiviikkona sopivasti neljältä. Koira sukkuloi rautatieaseman ihmisruuhkassa ihan kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä.

Yhteistyökurssi ensimmäisten päivien jälkeen jatkui ohjelmallisesti samoissa merkeissä: pari pidempää lenkkiä päivässä ja pissatuslenkit aamuin illoin. Toisella viikolla sain jo mennä pissalenkin yksin, kunnes sitten toisen viikon lopulla koira päättikin suunnata suojatiellä keskelle risteystä. Sen jälkeen saimme hetkeksi taas näkevän seuralaisen.

Toisella viikolla oli myös lenkkejä, joiden jälkeen olin valmis heittämään tuon eläimen kuuseen. Se kokeili kaikkea. Sentään noin muuten yhteiselomme sujui suht ongelmitta, opastus ei vaan aina ihan maittanut, kun oli kiinnostavia hajuja haisteltavana. Noin esimerkiksi.

Opin kurssin aikana esimerkiksi sen, miltä kuulostaa, kun koira oksentaa. Jännä ääni sen vatsasta lähti. Olin myös etukäteen ajatellut, että on kiva saada koira keväällä, niin ollaan ythteistyötä harjoitettu mukavasti ennen kuin tulee ensimmäiset lumet. Pah! Kuopio tarjosi minulle lumisenkin päivän. Ja lumen takia se koira oksensikin, kun Puijolla oli riemuissaan vähän lunta haukkaillut.

Teoria-asioina kurssin toisella viikolla oli koiran ravitsemusta (minun koirani alkuperäinen raakaruoka vaihdettiin kuivamuonaan), liikuntaa ja kehonhuoltoa ja lajikohtaisia tarpeita ja viestintätapoja. Kehonhuollon yhteydessä meille opetettiin koirahierontaa ja koiran aktiiivenyttelyä.

Tietoa tuupattiin sen verran paljon kaikesta, että ihan kaikkea en taatusti onnistunut sisäistämään. Kuitenkin elo tuon olennon kanssa ei tunnu enää niin kovin mahdottomalta, siis pystyn ehkä jopa huolehtimaan siitä suht hyvin, kynsien leikkuukin sujui tuolla kurssilla edes jotenkin. Silti saatan pyytää siihen vähän näkevää apua.

Näin alkuun tarvitsen näkeviä tyyppejä kulkemaan perässäni. Laitoin Kallion FB-ryhmään kyselyn, voisiko joku tulla näyttämään minulle (koiralleni( hyvän pissalenkin tästä lähistöltä. Sain suht paljon innokkaita auttajia. Kolmen eri tyypin kanssa olenkin käynyt ulkoilemassa. On kivaa, kun sain apua ja samalla tutustun lähistön ihmisiin! Kallio (ja sen kulmat) on mukava paikka asua, näiden ihmistenkin takia.

Torstaina kävin Iiriksessä ja jätin koiran noin 25 minuutiksi yksin, kun piti kantaa tavaraa autoon. Jätin sen ”näyttämölle” paikalleen ja jossain vaiheessa tajusin, että siellä jäi ovet auki käytävään. Pikkuisen mietin, mahtaako koira olla enää tallessa, kun palaan, vai pitääkö minun etsiä sitä ympäri Iiristä. Siellä se oli kiltisti nukkumassa.

Eilen kävin kaerini vappupippaloissa niin, että oli koira mukana. Siellä oli polven korkeudella sohvapöytä, jolla kaikki herkut oli. Siis varsin sopiva korkeus, noin koiran näkökulmasta. Vähän välillä tuo nuuskutteli pöydälle, muttei kertaakaan yrittänyt ottaa sieltä mitään. Olen aika ylpeä! Hännän kanssa piti myös vähän varoa, koska sillä olisi saanut mukavasti tipautettua asioita. Siellä uusien, kivojen ihmisten keskellä tuo helposti innostuva otus oli oikein nätisti ja sopuisasti.

Ensimmäiset päivät kotonakin ovat siis menneet hyvin mallikelpoisesti. Pelkäsin, että tuo olisi ensimmäisen illan ja yön kovinkin levoton, mutta ei ollut. Nätisti asettui olemaan uuteen kotiinsa.

Maanantaina kouluttaja tulee Helsinkiin ja meillä alkaakin sitten kotipaikkakoulutus.