Opaskoira osa 6 - Kotipaikkakoulutus, käyttöönottokatselmus ja sananen alkutaipaleestamme

Palasin Kuopiosta yhteistyökurssilta keskiviikkona, seuraavana maanantaina alkoi kotipaikkakoulutus. Viikonlopun yli piti selvitä ihan omine nokkineni ja hyvin se meni.

Kotipaikkakoulutuksessa koiran kouluttaja tulee käyttäjän kotipaikalle jatkamaan koulutusta samaan malliin kuin yhteistyökurssilla, mutta nyt käyttäjän omassa kotiympäristössä eli reiteillä, joita arjessa tullaan käyttämään. Etenkin nyt, kun YT-kurssi oliKuopiossa, eisinä aikana tullut opeteltua yhtään reittiä,jota oikeastiarjessani kulkisin. Jos olisin ollut Iiriksessä yhteistyökurssilla, olisi asia vähän eri.

Ainakin Viiksessä kotipaikkakoulutuksen on 5 päivää. Se saatetaan jakaa kahteen pätkään. Minulla oli viisi päivää putkeen. Niiden viiden päivän aikana opettelimme koiran kanssa reittejä, jotka minä suurimmaksi osaksi itse osasin jo aiemmin kepin kanssa. Se tuntui jokseenkin turhauttavalta, mutta tarpeellista toki kuitenkin. Meidän ensimmäisen viikon reitteihimme kuului yliopisto, urheilukenttä, opaskoirapuisto (ja kaveri, joka asuu koirapuiston lähellä), Sörnäisten metroasema, Iiris ja yksi kahvila. Muistaakseni nämä. Kuulemma suhteellisen paljon uusia reittejä heti alkuun, mutta minkäs mahtaa, kun minulla on tarve liikkua moneen paikkaan.

Kotipaikkakoulutuksen aikana oli myös käyttöönottokatselmus, jossa kouluttajan lisäksi läsnä oli maksajatahon, eli minun kohdallani Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, edustaja, kuntoutusohjaaja (tai sen sijainen). Käyttöönottokatselmuksessa kuljetaan jokin reitti ja katsotaan, että kulkeminen sujuu käyttäjältä koiran kanssa turvallisesti ja yhteistyö pelaa. Sitten kirjoiteltiin taas soppareita siitä, että sitoudun käyttämään koiraani mahdollisimman paljon opastustehtävissä sekä pitämään siitä hyvää huolta.

Nyt kotipaikkakoulutuksestakin on jo reilu kuukausi. Olen elellyt tuon koiran kanssa yhdessä reilut kaksi kuukautta. Vielä jokunen aika sitten pohdin paljon, onko opaskoirasta minulle enemmän hyötyä vai haittaa. Kun homma toimii ideaalisti, koiran kanssa on mukava liikkua. Siinä on kuitenkin oma huolehtimisensa, eikä näin alkuun homma todellakaan toimi aina odotetulla tavalla.

Tiedän monia, joiden mielestä kepin kanssa liikkuminen on hidasta köpöttelyä ja tökkimistä. Minä en koe sitä niin. Esimerkiksi kävelynopeuteni ei juurikaan ole koiran myötä muuttunut mihinkään (tai välillä on hitaampaa, kun tuota pitää kiskoa perässä). Olen ihan samalla tavalla ilman koiraa kulkenut vaikka missä, eikä tuo koira vielä osaa läheskään niitä kaikkia reittejä, jotka minä osaan.

Jokin aika sitten aloin kuitenkin jo enemmän kallistua sille kannalle, että on koirasta hyötyä. Tai että hyödyt voittaa ne haitat. Suurin hyöty tähän mennessä on ollut yllättävät esteet, etenkin tietyömaat. Kepin kanssa törmään ensin johonkin ja tajuan siinä olevan tietyömaa,sittenkäyn tunnustelemassa,kummalta puoleltapääsisin ohittamaan. Koira eivälttämättä edes pysähdy merkkaamaan minulleestettä, vaan saattaa kiertää sen suoraan. Tai vaikkapysähtyisikin, niin sen jälkeen se kiertää esteen, eikä minun tarvitse prosessoida päässäni sitä, mistä voin mennä. Muutenkin maailmassani koiran kanssa kulkiessa on paljon vähemmän esteitä. Sinänsä monet esteet eivät ole minulle olleet haitaksi, ne ovat jopa olleet jossain määrin maamerkkejä, mutta sujuvoittaahan se kulkua, kun ei koko ajan keppi tökkää polkupyörään tai mainosstandiin.

Haittapuolia koirasta on sitten se, kun täytyy aina miettiä, mihin voi päästää sen tarpeilleen. Niitä paikkoja ei Helsingissä ihan joka kadun kulmassa kuitenkaan ole. Myös jos menen jonnekin, jjossapaikan päällä en tarvitse koiraa, minun pitää keksiä, mihin voin jättää sen turvallisesti paikallaoloon (ja toivoa, että se oikeasti pysyy siellä, mihin olen sen jättänyt). Tämän kisakauden ensimmäisten yleisuhreilukisojen jälkeen totesin, että minun on täysin turha ottaa koiraa mukaan kisoihin vieraalle urheilukentälle. Siispä, jos nyt lähden pidemmälle kisareissulle, pitää kehittää koiralle hoitopaikka. Jos olen kaverilla kylässä ilman koiraa (tätä olen tehnyt useistakin syistä), en voikaan jäädä sinne oleilemaan ihan mahdottoman pitkäksi aikaa tai ainakaan yöksi, vaikka kuinka haulaisin.

Opaskoirassa, kuten tietysti kaikissa muissakin eläimissä, on paljon huolehdittavaa. Onneksi siitä on välillä myös hyötyä.