Kesän tullen tuli tarve hakea paria kaupungin vammaispalvelun piiriin kuuluvaa asiaa: lisää avustajatunteja ja liikkumistaitoa. Molempiin syynä oli oikeastaan yleisurheilu. Koska harjoitukset siirtyivät hallista ulkokentille, pitää minun oppia itse menemään niille. Ja kun harjoitukset ja kisamatkat lisääntyvät näin kesällä, tietää se enemmän työtä yleisurheiluavustajalleni. Tähän asti hän on toiminut ihan palkatta, mutta nyt ainakin kesän ajaksi ajateltiin hakea kaupungilta siihen avustajatunteja, että hän saa ihan palkkaa hommastaan.
Olen muuttanut Helsingissä asuessani niin monta kertaa, että oikeastaan yksikään sosiaalityöntekijöistäni ei ole tullut minulle mitenkään tutuksi. Nytkin piti ihan Helsingin kaupungin sivuilta katsoa, kuka mahtaa olla alueeni sosiaalityöntekijä, jolta minun pitäisi näitä asioita hakea.
Käytännössä yksi puhelinsoitto selvitti molemmat asiani. Avustajatunteja sain helposti lisää, eikä sekään ole ongelma, että minulle työskentelee kaksi eri henkilöä. ”Koska sä olet työnantaja, saat palkata ihan niin monta avustajaa kuin haluat.” Tuntien lisäys oli ihan yksinkertainen juttu, koska nykyään henkilökohtainen avustaja on vaikeavammaisille subjektiivinen etu – vai miksi sitä oikein kutsuisi. En tiedä, kuinka monta tuntia tähän subjektiivisuuden piiriin tarkalleen menee, mutta tällä päätöksellä minulla on elokuun loppuun 80 tuntia kuussa avustajaa käytettävissä. Koska Hollannin EM-kisamatka oli yksi syy, jolla lisätuntien tarvetta perustelin, lähetin vielä varmuuden vuoksi todisteeksi SUL:n hallituksen päätöksen EM-joukkueen kokoonpanosta.
Liikkumistaidon tuntien saaminen ei ihan niin yksinkertaista ollut, vaikka sos.työntekijä ottikin puheluni suullisena hakemuksena, eikä minun tarvinnut erikseen enää kirjoittaa vammaispalveluhakemusta. Liikkumistaidon tunnit ovat kuitenkin harkinnanalaisia ja sosiaalityöntekijäni miettikin mm. sitä, ovatko hakemani palvelut ristiriitaisia: jos minulla on avustaja harjoituksissa, miksi minun täytyy osata kulkea harjoituspaikalle itse, jos voisimme esimerkiksi tavata avustajan kanssa jossain pisteessä, johon jo valmiiksi osaan.
Tällä logiikalla voisi kyseenalaistaa myös sen, miksi minun piti osata mennä kouluun itse – minullahan oli avustaja!
No, sain perusteltua tarpeeni riittävän hyvin, jotta sosiaalityöntekijä lupasi myöntää 15 tuntia liikkumistaidonohjausta saatuaan lt-ohjaajaltani kustannusarvion. Hyvä niin, sillä vaikka sosiaalityöntekijä ei sitä ehkä ymmärtänytkään, on sokeana aika tärkeää se, että pystyy liikkumaan itsenäisesti. Vaikka teoriassa voisinkin mennä harjoituksiin niin, että näkisin avustajani ensin jossain tai hän hakisi minut jostain, on itsemääräämisoikeuteni ja vapauteni kannalta aika tärkeää, että pystyn myös itsenäisesti kulkemaan harjoituspaikoille. Aivan eri juttu on sitten kisamatkat paikkakunnilla (tai maassa), joissa en ole ennen käynyt. Siellä luonnollisestikaan en osaa kulkea itse ja tarvitsen jonkun mukaan.
Yksi vaihtoehto harjoituksiin menemiseen on tietysti taksi – sitä olenkin muutaman kerran käyttänyt, kun en ole ehtinyt opetella paikkoja. Kaikkiin harjoituskertoihin eivät taksimatkat kuitenkaan riitä. Enkä minä halua kulkea jatkuvasti taksilla sellaisia reittejä, jotka voisin opetella. Sekään ei tunnu järin vapaalta elämältä.
Nyt osaan jo mennä itse Pukinmäen urheilukentälle, vielä Olympiastadion ja Eläintarhan kenttä pitäisi opetella. Juuri nyt niillä ei olekaan niin kiirettä, sillä lauantaina Pukinmäessä kisoissa kahden suomenennätyksen lisäksi nyrjäytin – jälleen – nilkkani. Nyt se meni hiukan pahemmin kuin edellisellä kerralla, jos kivusta voi mitään päätellä. Harjoitukset jatkunevat heinäkuussa, kun ensin olen käynyt haistelemassa Hollannissa EM-kisatunnelmia. Saa nähdä, hyppäänkö siellä, vai tuleeko reissusta pelkkä fiilistelyreissu. Tietysti voin opetella reitit harjoituspaikkoihin jo valmiiksi, niin ei tarvitse heinäkuussa enää sitä miettiä.
Onnea hyvästä hakemusmenestyksestä! Mulla on kauhea rumba edessä kun palaan Suomeen, koskapa sosiaalityöntekijäni ei suostu käsittelemään avustajahakemusta ennen kuin minulla on asunto, vaikka olen Helsingissä kirjoilla ja haen avustajaa vasta ajalle, jolloin olen taas Helsingissä. Aiheuttaa harmaita hiuksia, etenkin kun näyttää siltä, että olen ensimmäiset kaksi opiskeluviikkoa asunnoton (se ei sinällään stressaa, petipaikkoja riittää kyllä) mutta tarvitisisin avustajaa jo silloin.
VastaaPoistaSujuiko avustajien vakuutusten hankkiminen ongelmitta? Kattaako yksi vakuutus kaksi avustajaa vai pitikö uudelle ottaa oma?
Se on jännä juttu kuinka meillä aina puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi pystyä itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen, mutta sitten, kun sitä pitäisi tukea rahallisesti alkuvaiheessa, jotta itsenäisyys saavutetaan niin alkaa heti kangertelu. No hyvä, että sait kuitenkin asiasi läpi.
VastaaPoistaKoetahan nyt kuitenkin parannella nilkkaasi, sillä nilkalla on ikävä tapa nopeasti jäädä sellaiseksi, että menee helposti uudellee "sijoiltaa". Kannattaa nyt parannella rauhassa ja sitten saa pitää nilkat kunnossa. Onnea reissulle ja onnea kisoihin. :)
Neiti Nomad, hyvä kun kysyit vakuutuksesta! En meinannutkaan muistaa koko asiaa... Tähän asti äitini on hoitanut kaikki avustajieni vakuutusasiat, ehkä nakitan tämänkin sille. ;)
VastaaPoistaAika rasittavaa, ettei sosiaalityöntekijä suostu tekemään päätöksiä. Sinänsä se on ymmärrettävää, sillä riippuuhan asuinpaikastasi se, minkä sosiaalitoimen piiriin kuulut. Mutta rasittavaa tosiaan.
Cat, minulla on jo syntyjäni melkoisen löysät nivelsiteet, eli taitaa olla kahta tärkeämpää parannella rauhassa. :) Toisaalta edellisen nyrjähtämisen seurauksesta tuntui nilkkani lähinnä kireämmältä kuin ennen... No, yritän parhaani mukaan olla kärsivällinen, enkä lähde rullaluistelemaan (se luistin tosin tukisi nilkkaa... hmm).
Way to go! Siis nuo ennätykset. Tai siis niin, kaipa sitä nilkastakin voisi noin sanoa?
VastaaPoista