Sokkokokki ja munkinpaisto

Minua on aina vähän varoiteltu ja peloteltu rasvassa paistamisesta. Ehkä itsekin olen pelännyt ajatusta kuumasta rasvasta, enkä – tätä ennen – ole tainnut juurikaan edes haaveilla mistään uppopaistohommista. Mutta maanantaina päätin, että minähän paistan munkkeja.

Näin tein.

Googlaamalla löytyi ohje, jossa pidin erityisesti kohdista "Nopeampi keino tehdä rinkilöitä on tökätä pullan läpi sormi ja heiluttaa sormea, kunnes aukko on venynyt riittävän suureksi" ja "Voit myös laittaa sokerin ja munkit muovi/paperipussiin ja heilutella, kunnes sokeri on tarttunut joka puolelle". Ensimmäistä neuvoa käytin, toista sitten kuitenkaan en.

Taikina nyt syntyi ihan vanhan pullaleipurin kokemuksella (hahaa), vaikka tajusinkin vasta siinä vaiheessa, että eihän minulla olekaan sokeria riittävästi sekä taikinaan että sokeroimiseen. taikinasta tuli kuitenkin oikein hyvä. Hiiva oli tosin vähällä unohtua. Taikinan kohotessa ehti kipaista kauppaan hakemaan lisää sokeria – ja rasvaa munkkien paistoon.

Noudatin tässäkin ohjetta ja pyysin myyjältä kookosrasvaa. Sitä emme ihan löytäneet, mutta kookosöljyä löytyi. Sillä sitten. Ohjeen mukaan paistamiseen tarvitaan 700-900 ml öljyä/rasvaa, joten otin kaksi 450 ml purkkia. Kassalla vasta tuli mieleen, että taisi olla aika kallista tavaraa...

No, takaisin kotiin ja munkkeja pyörittelemään.

"”Kun öljy alkaa liikkua ja siitä alkaa nousta vähänkään höyryä, on aika vääntää lieden tehoa pienemmälle." Onneksi oli tuo höyry ohjeessa mukana. Niinpä minä odottelin käsi kattilan päällä, koska se mahtaa höyrytä. Ja sitten testimunkiksi pieni taikinanpala, plumpsis.

Kun taikinanpalanen oli ollut paistumassa noin minuutin, tulikin vastaan ensimmäinen ongelma. Koska minulla ei ole reikäkauhaa, käytin öljystä noukkimisessa haarukkaa. En meinannut ensin millään löytää koko kökkärettä. Sitten se vaan karkaili. Hetken aikaa kissaa ja hiirtä leikittyäni piti hakea toinenkin haarukka. Kahden työvälineen avustuksella sain kökkäreen noukittua, niinpä olikin ensimmäisen oikean munkin aika.

Se pitäisi kääntää. Mutta milloin? "Kun ensimmäinen puoli on ruskistunut kunnolla". Aha. Joo. Just. No, ohjeesta myös selvisi, että pieni munkki paistuu noin minuutissa. Siispä puhelin taskuun niin, että se kertoo aina minuutin vaihtuessa ja noin minuutin paisto per puoli. Kahdella haarukalla munkin kääntäminen sujui yllättävän näppärästi – paljon näppärämmin, kuin minkään kalapuikon tai nugetin tai pihvin kääntäminen pannulla on ikinä sujunut. Siinä kääntäessä myös tunsi, onko munkin pinta rapeutunut mukavasti.

Kuuntelin radiota, tanssahtelin keittiössä, join vähän simaa ja paistoin ja kierittelin sokerissa parikymmentä munkkia. Aikaa siihen toki meni, koska minulla oli paistumassa munkki kerrallaan. Niin pystyin vähän paremmin hallitsemaan tilannetta. Rasva ei syttynyt palamaan enkä minä saanut palovammoja, vaikka viimeinen munkki ei oikein tahtonutkaan tulla kattilasta pois ja räiskäytteli vähän öljyä. Paistosession jälkeen sokeria oli paljon sekä pöydällä että lattialla ja rasvaakin oli munkeista valunut siihen kattilan ja talouspaperilla vuoratun lautasen väliin. Tänä iloisena kevätpäivänä ei edes keittiön siivoaminen tuntunut vastenmieliseltä hommalta.

Lopun vappuaatosta vietän munkeista ja simasta nautiskellen (tai nakeista ja pepsi maxista, ainakin aina välissä) rauhaisasti kotona. Myös englannin kurssin kanssa täytyy vielä tehdä hommia. Manta on saanut lakkinsa, joten minäkin voisin kaivaa omani päähän.

Hauskaa vappua!