Aikamatka 15 vuotta taaksepäin

Elokuussa 2000 olin 8-vuotias ja suhtauduin näkövammaisena elämiseen pitkälti samalla tavalla kuin nytkin: kaikki sujuu ihan hyvin. Osaan sanoa tämän siksi, että vastaan tuli C-kasetti, jossa minua haastateltiin elämästäni. Äänitys on muistaakseni tehty jotain lehtijuttua varten. Poimin nauhalta eilen mielestäni parhaimmat palat ja tässä ne nyt sitten on.

- Kerros vähän sun koulupäivästä. Mitäs aamulla tapahtuu, kun sä lähet kouluun?
- Kun mä lähden kouluun, niin minä syön aamupalan, puen, ja sitten odotan taksia ja kun taksi tulee, menen taksilla kouluun.
- Mitäs koulussa tapahtuu?
- No minä istun omalle paikalle.

- -

Vähän puhuttiin apuvälineistä ja kerroin, että kotona on myös valkoinen keppi:
- Koska sä sitä keppiä käytät?
- Jos on pimeetä.
- Onks muita paikkoja kuin pimeä tai hämärä?
- Ei.
- Entäs uusissa paikoissa?
- No uusissa paikoissa mä vähän käytän ja kun mä käyn Jyväskylässä tukijaksoilla, niin siellä mä käytän koulussa.

- -

- Kevätlukukaudella siirryn käyttämään pisteitä.
- Jännittääkö se pisteisiin siirtyminen?
- Joo, mutta mun mielestä minä en tarttis pisteitä, kun ne on vielä niin kauheen hankalia.
- Luuletko, että kun sä menet ylemmille luokille ja tulee enemmän ja enemmän tehtäviä, että siitä olis apua, kun teet pisteillä?
- Ei. Kun sormet voi väsyä.

- -

- Mitäs sä harrastat kotona?
- Pyöräilyä ja rullaluistelua.
- Mites ne sujuu?
- Hyvin. Hyvin ne sujuu.
- Missäs sä pyöräilet ja rullaluistelet?
- No autotiellä. *nauhu*

- -

- Miten sä pyöräilet kauempana kuin ihan lähellä kotia?
- Ihan samalla tavalla kuin kotonakin.

- -

Vauhdikkaasta menosta pidin jo tuolloin:
- Jos lähtee kauemmas, niin mites sitten tapahtuu? Ajatko sä edellä vai takana?
- Joskus edellä ja joskus takana.
- Kumpi on helpompaa?
- Edellä. Jos on takana, niin edelläolevalla voi olla liian hidas vauhti.

- -

- Minkäslaisia leikkejä sä leikit kotona ja minkälaisia kavereiden kanssa?
- Ihan semmosia leikkejä kuin ihan tavalliset lapset.
- Onks mikään leikki vaikeeta, kun ei nää kunnolla?
- *hyvin painokas* Ei!

- -

- Mites tietokoneasiat sujuu?
- Hyvin, mutta kun joskus pitää lukee jotain, niin sitten en saa siitä selvää.

- -

- Vedetään monitori lähelle. Joskus niin lähelle, että sen monitorin jalusta on yli pöydän.
- No kuinkas läheltä sä katsot sitä?
- En minä tiiä.
- Mä voin sanoa, että niin, että nenä on kiinni siinä.
- *nauru* En aina!

- -

Käsitykseni kunnolla näkemisestä oli ehkä vähän poikkeava:
- Minkä verran sä näät?
- Metrin päähän kunnolla.
- Molemmilla silmillä?
- Toisella silmällä en ollenkaan nää.
- Metrin päästä näät, montako sormea on pystyssä?
- Joo ja joskus pitempääkin.
- Näätkö sä metrin päästä ilmeitä?
- En mä kunnolla. Sitten pitää olla jossain kymmenen sentin päässä, jos mä ilmeistä haluun saada selvää.

Koska joku muu saattaa pitää vähän eri kohtia vielä parempina ja noin muutenkin, päätin julkaista ihan koko äänityksen. Ihan alun perusteella olisin pitänyt itseäni nuorempana kuin 8-vuotiaana, mutta kaipa se on uskottava. Nauhalla kerron esim. mitä avustaja tekee koulussa (ei paljon mitään), mikä on kesäleireillä parasta – ja kyllä sieltä vähän selviää sekin, että on ne jotkut leikit sittenkin pikkuisen hankalia, kun ei näe kunnolla.

Äänitteen kesto on reilu 26 minuuttia. Ensimmäinen kysymys kuului "minkälaisessa perheessä sä asut?", mokasin sen äänittämisessä tuossa vaan, enkä jaksanut ottaa uudestaan. Mutta kuuntele tästä!