Koulua, ryhmäytymistä ja koulua

Nyt voisi olla taas aika kirjoittaa.

Kaksi kokonaista kouluviikkoa takana ja lukio tuntuu edelleen hauskalta paikalta. Hauskaa se on, vaikka iltapäivisin ei tunnu enää riittävän aika mihinkään, jonka ehkä huomaa bloggailun vähentymisenä. Toisaalta en ymmärrä, mihin sen ajan hävitän. Viime viikko oli kyllä muutenkin aika poikkeuksellinen.

Olemme viettäneet ryhmämme kanssa yhden päivän Suomenlinnassa ryhmäytymällä. Leikimme ja tutustuimme toisiimme. Minulla ainakin oli hauskaa, vaikka jouduin lähtemään paikalta tuntia aikaisemmin. Viimeviikon maanantai-iltapäivänä meillä oli vielä ihan täysin ryhmän oma hauskanpitohetki, hengailimme ja söimme herkkuja. Tutorit leikittivät meitä täälläkin ja ryhmänohjaaja oli myös jonkin aikaa mukana. Kaikki eivät valitettavasti maanantaina päässeet, joten meidän on järjestettävä joku toinen kerta (let's) Get together.

Ryhmämme on edelleen mukava ja minut otetaan juttuun kuin juttuun mukaan. Välituntisin saan seuraa, välillä myös muiden ryhmien oppilaista, jotka ovat kanssani samaan aikaan jollain kursseilla. Minun täytyy muistaa joka tapauksessa olla itse aktiivinen myös niiden toisten suuntaan, etten vahingossa erakoidu - ja syytä siitä itseäni.

Olen törmännyt pitkässä matematiikassa pieniin ongelmiin, joista aion kyllä selvitä. Jo pelkästään se, etten voi graafista laskinta käyttää, on minusta pieni ongelma. Tiedän kuitenkin, että ilman kyseistä vempainta pärjää. Minulla on sentään käytössäni funktiolaskin, mutta sillä ei kuitenkaan voi laskea murtolukuja. Murtolukujen laskuominaisuus olisi tuolla matikantunneilla ihan kätevä lisä, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Minun on aina kotitehtäviä tehdessäni laskettava murtoluvut päässä. Opettajamme lohdutti, että ensimmäisen kurssin jälkeen lasketaan lähinnä x:ää ja y:tä, joten muutkaan eivät hyödy laskimestaan niillä kohdin.

Toinen ongelma matikassa on se, ettei minulla ole kirjaa vielä ihan loppuun asti. Pistekirjani kun saan siihen asti, mitä sitä on ehditty tekemään. Pitkän matematiikan kirjoja - ainakaan tuota sarjaa - kun ei ollut Celiassa valmiina, niin he joutuvat tekemään sen ihan kokonaan uusiksi. Ensimmäisen kurssin kirjaa minulla on jo sivulle 81, mutta tällä viikolla olemme menossa sivulle 87. Maol-taulukkokirjaa minulla ei vielä ole, mutta sitä toisaalta tarvitseekin vasta kokeessa - eikä välttämättä vielä edes tässä ensimmäisessä ollenkaan. Jos en muista, kuinka potensseja lasketaan, se on oma mokani. Sellaista ei pitäisi joutua tarkistamaan Maolista, vaikka Maolista löytyykin kaikki ja vaikka isoveljeni pitkän matikan opettaja sanoikin Maolia lukiolaisen Raamatuksi.

Muut aineet minulla onkin sujuneet tässä jaksossa varsin hyvin. Biologianopettajakin oppi viimein, kuinka minä työskentelen. Saimme avustajalleni hommattua lokeron, johon opettajat voivat tuoda monisteita avustajalleni käännettäväksi. En oikein tiedä, ovatko opettajat oppineet käyttämään sitä, mutta se kuitenkin on ihan kätevä systeemi.

Olen huomannut, etten tarvitsisi avustajaa koulussa läheskään niin paljoa, mitä minulle on tunteja myönnetty. Etukäteen kun en oikein osannut kauheasti määrittää avustuksen tarvettani, vaikka tiesin jo heti, että 40 viikkotuntia on liikaa. Kunnalta saimme kuitenkin luvan käyttää niistä osan vapaa-ajan avustuksiin, mutten ole vielä ainakaan kauheasti keksinyt, mitä jäisin Helsinkiin tekemään koulun jälkeen. Ilmeisesti en ole vielä riittävän helsinkiläistynyt, kun mieluummin lähden kotiin tekemään läksyjä. Ehkä minä joskus keksin jotain tekemistä Helsingissäkin, kuten esimerkiksi joululahjaostokset.

Koulun kuoro on muuten hauska juttu. Ensimmäisissä harjoituksissa laulelimme afrikkalaisia kansanlauluja ja sinä samalla tuli hypeltyä 45 minuuttia. Tuli aika lailla kuuma. Olen huomannut, että alttojen stemmat on aina hirveän vaikeat. Tekisi mieli vaihtaa ihan sen takia sopraanoksi, vaikka alttokorkeuksilta on paaaaljon mukavampi laulaa.