keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008

Pimeää ja valoisaa, koulua ja vapaa-aikaa

Otsikon pilkulla erotellut osiot eivät ole verrainnollisia, siis pimeä ei ole sama kuin koulu ja valoisa ei ole sama kuin vapaa-aika, vaikka toisaalta se voisi ollakin niin... Mutta tarkoitukseni ei ollut se, piti vain saada paljon asiaa samaan otsikkoon. Melkein muuten kirjoitin, että pimeä on erisuuri kuin koulu, jep. Pitkä matikka.

Pimeä tuntuu erilaiselta kuin valoisa. Siis, jos ulkona on hämärää tai pimeää, se tuntuu ihan erilaiselta kuin valoisa. En tiedä yhtään, mikä siinä on. En kuitenkaan sano tai kirjoita ikinä, että "tuntuu pimeältä". Ihan sanon, että ulkona on pimeää. Kuulostaisi hölmöltä, jos selittäisin ulkona tuntuvan pimeältä, vaikka se siltä tuntuu. Yleensä minä kuitenkin paremmin käsitän kellosta, milloin on pimeää. Ja niin, tätä ei voi selittää sillä, että muka näkisin vähän valoa ja aistisin siten ulkona pimeän ja valoisan eron - minä en erota valoa.

En ole tullut kauheasti aikaisemmin ajatelleeksi sitä, miten oikeasti se tuntuu erilaiselta, mutta kun pohdin intensiivisesti koulun kirjoituskilpailua ja erilaisia ilmaisutapoja, tuli mieleen tällainenkin. Aikaisemmin kiinnitin huomiota siihen, kuinka pilvinen ja aurinkoinen päivä tuntuu erilaiselta, ehkä kuulostaakin.

Se on aivan selvästi niin, että pimeys laskeutuu oikeasti koko maan ylle, sillä sen voi sanoa jopa kuulostavan erilaiselta. Jotenkin ympäristö tuntuu ja kuulostaa tummemmalta ja pimeällä on jostain syyystä vaikeampi kuulla esteitä ympäristössä. Ainakin minusta se on vaikeampaa. Pimeän myssy (onko se se? Minulla tuntuu olevan tänään kaikki sanat hukassa) on varmaan se, joka tummentaa myös äänimaiseman.

Perjantaina alkaa toisen jakson koeviikko. Ei jotenkin uskoisi, että tämä syksy on mennyt näin nopeasti. Koeviikon jälkeen on enää kolme viikkoa koulua, kunnes alkaa jo joululoma. Tämä on ihan käsittämätöntä.

Minulla on sellainen pieni kutina, etten välttämättä pääse englannista läpi. Se on törkeää, että kokeiden palautuspäivä on vasta joululoman jälkeen. Jännitän koko joulun, pääsenkö läpi siitä kokeesta vai en. Veikkaisin, että välttämättä en. Englanti ei ole missään määrin paras alani. Tänäänkin ainekirjoituksessa mietin melkein viisi minuuttia, mikä on käyttää englanniksi.

Pitkä matikka on muuten edelleen kivaa. Eilen kuulin, että ainakin kaksi sokkoa on jo joskus kirjoittanut pitkän matikan. En tunne niistä - tietääkseni - kumpaakaan. Olin eilen kaverini matikantunnilla, hän on siis eri opettajan kurssilla kuin minä. Joidenkin mielestä minä en ole ehkä ihan terve, kun menen vapaaehtoisesti 75 minuutin matikantunnille. Pääsin vastaamaan kysymykseen, johon kukaan muu ei osannnut vastata. Ei puhuta mitään siitä, että meidän ryhmä oli pari kappaletta edellä... Mutta sain ainakin kertailla niitä asioita.

Koulussamme on kirjoituskilpailu, jonka aiheena on "auki". Tuosta saa oikeasti loppujen lopuksi revittyä vaikka mitä. Mietin, että jonkun hienon runonkin varmaan saisi aikaan, jos osaisi kirjoittaa runoja. Taidan tyytyä proosatekstiin. Teksti pitää palauttaa viimeistään 8.12, joten tässä on vielä ihan hyvin aikaa, vaikka minun pitääkin yksi kirjallisen ilmaisun tekstikin vielä kirjoittaa. Olen kerran aikaisemmin osallistunut yhteen kirjoituskilpailuun, mutta se oli nuorten lehden kilpailu, joten ehkä kirjoitukseni ei ollut sinne niin sopiva. En oikein tiedä, millä periaatteella ne valitsivat voittajat. Nyt minä kuitenkin aion siis oikeasti kirjoitella tuohon koulun kirjoituskilpailuun, koska kirjoittaminen on kuitenkin alue, jossa minä pärjään ihan vallan hyvin noille näkeville otuksille. Kirjoittaminen - kirjallisuus yleensä - on minun keinoni nähdä visuaalinen maailma, joten en siinäkään mitään oikeastaan häviä.

Minä olen saanut hajotettua itseni parin päivän sisällä ihan kokonaan. Meillä oli maanantaina Sporttiksessa judoa ja Jani Kallungin valmentaja oli sitä meille vetämässä, kun Kallunki itse oli vetämässä "ehjien" treenejä. Minut otettiin sitten melkein joka paikkaan malliksi, ja voin sanoa, että rankkaa oli. Sporttiksen jälkeen - ohjaaja kun olen - pääsin kantamaan niitä ihanan painavia tatami-mattoja takaisin varastoon. Kerran mattoa kiskoessani kolhin toisen kämmenselkäni yhteen tuoliin. Nyt kämmenselässäni on hieno mustelma ja kohta, joka on hieman turvoksissa. Vasemman käden käyttäminen sattuu hiukan ja kirjoittaessakin siihen vähän jomottaa. Enkä myöskään pysty nyt taittamaan rannetta ihan niin paljoa, mitä tavallisesti, koska se kipu tuntuu ihan ranteessa asti. Olen siis onnistunut kolhimaan jänteen oikein kunnolla.

Eilen olin pitkästä aikaa maalipalloharkoissa. Myönsin kaikille, ettei minulla ole aavistustakaan, milloin olen viimeksi pelannut maalipalloa. Eilisten harkkojen jäljiltä minulla on toisen jalan etureisi ihan mielettömän kipeä ja melkein onnun kävellessäni portaita. Siksi vain toinen on kipeä, kun sen toisen venytin kai paremmin eilen illalla. Sen lisäksi, että lihakset on kipeät, onnistuin polttamaan molemmat ranteeni liikuntasalin lattialla syöksyillessäni. Niiden lisäksi poltin myös polvien ihon, mikä minua ihmetyttää suuresti, sillä käytin kuitenkin polvisuojia ja housuja, jotka tulevat reilusti polvesta yli. Joka tapauksessa minulla on molemmissa polvissa upeat palaneet kohdat ja voin sanoa, että kun on istunut 75 minuuttia paikallaan ja yrittää siitä lähteä liikkeelle, polven liikuttaminen sattuu ihan mukavasti. Tuollaiset ihovammat eivät ole hauskoja. Olin kuitenkin jopa niin fiksu, että rasvasin eilen sekä ranteeni että polveni.

Niille, jotka eivät tiedä, mitä maalipallo on, kehotan vierailua Wikipediassa ja sen lisäksi maalipallo.net -sivustolla. Kaikesta huomaa, että olen selittänyt lajin liian usein, enkä enää jaksa.

8 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Mä olen myös huomannut tuon pimeän myssyn :) Kaikki oikeasti kuulostaa tummemmalta ja hieman jopa mumisevalta (?). Outoa. Mutta siinä on jotain tunnelmallista ja se on se juttu, joka saa mut talven ja joulun tunnelmaan. Kynttilät palamaan ja peiton alle lukemaan on se mieliala käytännössä. Lumisessa metsässä se on ihan mahtavaa!

Ronja kirjoitti...

Joo, se on jotenkin tosi pimeän kuuloista ja tuntuista. :D Luminen maailma sitten pehmentää tosissaan myös äänimaisemaa. Hyvä, etten kävellyt ojaan...

trio kirjoitti...

kiitti taas kivasta kirjoituksesta.
mul on päinvadtoin, pitkä matikka tuottaa enemmän onglemia kun englanti.
mut ootko sä siis vasenkätinen?

Ronja kirjoitti...

Tuossa psykantunnilla tuli mieleen, että englannin taidottumuuteni saattaa johtua siitä, että vitosen keväällä minulla ei ollut englannista ollenkaan kirjaa. Opettele siinä sitten uusia juttuja. Mutten voi syyttää siitä kaikkea, koska en myöskään osaa asioita, jotka käytiin neljännellä ja kolmannella. Vähänkö välillä häiritsee, kun ei muista, mikä on vaikka housut englanniksi... Kyllä minä nykyään jo muistan. ;)

Öö, en ole vasenkätinen, en suinkaan. Vaikka yritänkin kuinka leikkiä mahdollisimman kaksikätistä, viritin esimerkiksi kitaranikin vasenkätiseksi. Mutta en silti ole sellainen ja kitaransoitto on nykyään yhtä tuskaa, kun saa juuri ja juuri sormet tottelemaan.

trio kirjoitti...

ilman kirjaa on kyllä hankala opiskella. itse luin vuoden espanjaa kansalaisopistossa, enkä osaa paljon ollenkaan. kirja oli huono, epäkiinnostava, ja mummot halus edetä niin hitaasti, opettajan toinen äidinkieli oli espanja eikä hän osannut opettaa... mutta osa on omaa syytäni, en paneutunu siihen niin hyvin kun saksaan, jota osaankin nyt jo niin hyvin että pystyn kommunikoimaan saksalaisten kanssa.
olen 60 prosenttisen vasenkätinen, ja tuli siitä mieleen kysyä oletko, kun laitoit että kirjoitat vasemmalla tai jotain. mutta siis ilmeisesti tietokoneella.

Ronja kirjoitti...

Joo, tietokoneella tulee vasenta kättä käytettyä kirjoittamisessa. :) Muutenkin kun sokkona kirjoittaa, yleensä tulee käytettyä molempia käsiä, sillä myös pistekirjoituskone vaatii molempien käsien käyttöä. Mutta silloin, jos ihan normisti kynällä kirjoitan, en todellakaan osaa tehdä sitä vasemmalla kädellä.

Iisa alias trio kirjoitti...

miten kynällä kirjottaminen muuten onnistuu sokkona?

Ronja kirjoitti...

Kokeile itse kirjoittaa silmät kiinni. Ei se niin vaikeaa ole, kun on kerta opetelut kirjoittamaan nähdessään jotain. Syntymäsokoilla onkin jo asia erikseen. Suoria rivejä ei kyllä saa oikein millään ja välillä meinaa kirjaimet mennä päällekäin, jos ei kauheasti keskity siihen hommaan.