Taikaa, taikaa

Pääsiäisenä Kouvola oli taas taikaa täynnä, kun sinne oli kokoontunut yli 200 taikuria/alan harrastajaa Taikapäivien merkeissä. Minäkin siellä siis pyörin.

Luentoja, esityksiä ja kilpailuja. Mahtavia ulkomaisia vieraita ja mahtavaa osaamista kotimaisilta taikureilta. Oli taas huippua koko kolme päivää.

Jotenkin en edes osaa muotoilla viikonloppua sanoiksi. Kokemus ei ollut niin tajuntaa räjäyttävä kuin edelliset Taikapäivät, mutta todella mahtavaa oli. Hämmästytin itseäni jopa ymmärtämällä välillä englanninkielisistä luennoista jotain ilman tulkkausta. Se on jo paljon.

Tein viime kesän leirillä itselleni festarikassin, jossa on piirrettynä mm. jokaisesta maasta ässä. Minun piti ottaa kassi jo viime Taikapäiville mukaan, mutta unohdin sen. Nyt se oli mukana, kuten myös kangastussi. Keräilin ulkomaisilta vierailta nimikirjoituksia kassiini. Kaikkien nimmareita siellä ei ole, mutta Jeff Hobson, Aldo ja Rachel Colombini, John Archer ja Kevin James sieltä pitäisi löytyä, vaikka minulla olikin tästä erimielisyyksiä pikkuveljeni kanssa, joka ei ilmeisesti osaa laskea viiteen. Kevin Jamesilta sain myös pari valokuvaa ja Columbinit antoivat minulle ja kaverinani pyörineelle Sinille (taikuri hänkin) ruusut.

Hämmästytän ihmisiä ilmiselvästi jo pelkästään olemassaolollani. "Sokea taikuri - herran jestas - ja se on vielä nainen!" Helppo homma, kun ei tarvitse tehdä mitään sen eteen, että ihmiset ovat kanssani jo hämillään. Ehkei tämä kuitenkaan toimi ihan näin.

Taikominen on kyllä huippu kiva juttu. Ja taikurit ovat hulluja, alan olla siitä vähitelllen hyvin vakuuuttunut. Jeff Hobson sai ainakin heti kättelyssä sen tittelin.

Upeaa minusta oli, miten muutamat tulivat oma-aloitteisesti juttelemaan kanssani ja halusivat testata joitain temppuja, voiko niitä näyttää sokolle. Sain myös tekniikkaopetusta (muiltakin kuin Siréniltä) ja oli hienoa, miten ihmiset tajusivat oikeasti sen kädestä pitäen -näyttämisen merkityksen. Sain sitäpaitsi vasta viime viikonloppuna tietää, mitä sen kasinosekoituksen (=sekoitus, jonka kaikki aina tekevät - ainakin pokerin pelaajat) lopussa tehdään. Siis sen, kuinka kortit saadaan siististi takaisin pakaksi. Olen aikaisemmin vaan kaukaa himiöinyt sitä hienoa ääntä, joka siitä kuuluu, kun homman tekee kunnolla. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten korttipakasta saa sellaisen äänen aikaan. Nyt minäkin osaan sen - melkein joka kerta.