perjantaina, heinäkuuta 03, 2009

Lähikauppa hallussa - liikkumistaidontunti osa... 8

Tein taktisen lt-ohjaajan vaihdoksen ja tämä nykyinen onkin varsin aamuvirkku tapaus. Aloitimme tänään kahdeksalta. Mukavaa varmaan veljellekin, kun pef-mittarin lukemien takia piti hänenkin herätä siinä seitsemän aikoihin.

Minusta on edelleen melkein huvittavaa, kun liikkumistaidonohjaajat pyytävät kertomaan, jos kuulen talon tai sähkökaapin tai mitä vaan. He myös käskevät kuunnella niitä. Juu, talot kuuluvat ihan helposti. Sähkökaapit vähän heikommin. Aika usein kävelen sähkökaappien ohi kuulematta niitä, etenkin, jos on liikenteen meteliä. Tuohon aikaan aamusta oli vielä sen verran vähän liikennettä, että kyllä nekin kuuluivat. Välillä hämmästyn itsekin sitä, mitä kaikkea kuulen: talot ovat ihan luonnollinen asia (eikö niin, että tekin kuulette paikallaan tönöttävät rakennukset? ;) ), mutta kun ainakin uskoin kuulleeni polven korkuisen aidan, joka ympäröi pensasaluetta, olin jo ihan hämilläni.

Kauppareitti olisi tajuttoman yksinkertainen, jos näkisin. Ulko-ovesta laatoitusta pitkin oikealle, siitä kävelytielle ja vasemmalle. Sen jälkeen onkin ihan suora reitti kauppaan, eikä edes mitään risteyksiä matkan varrella. Siis sellaisia, joista menisi autoja. Mutta ei se ollut ihan noin helppo sokkona. Siellä on kevyenliikenteenväylän risteyksiä ja monta kulkutietä parkkipaikoille. Niin, sekin pitäisi tietää, missä vaiheessa on kaupan ovella. Ei tarvitse muuta kuin kuunnella taloja ja talon seinää ja väistellä polkupyöriä, niin sieltä se ovi löytyy. On se siis kuitenkin aika yksinkertainen, kunhan vaan osaa kävellä suoraan, eikä vedä jotain omituista siksakkia.

Olin ihan innoissani, kun lt-ohjaaja käski minun vaihtaa toiseen reunaan -- vinottain. Edellinen ohjaaja kielsi minua tekemästä niin. Hän sanoi, että aina, kun vaihdan kadun toiseen reunaan, minun on pysähdyttävä, käännyttävä 90 astetta, tehtävä kepillä suojakaari ja ylitettävä katu ihan suoraan. Jos erehdyin hänen ohjauksessaan ylittämään kadun vinosti, sain kyllä kuulla siitä. Itsekseni liikkuessa tosin ylitin aina tiet vinoon ja nyt on kiva, että minun oikeasti annetaan tehdä niin. Sellainen ihan suoraan tien ylittäminen vain puolen vaihtamisen takia näyttää muista kulkijoista takuulla hölmölle.

Koska olen omituisen visuaalisesti asioita käsittävä sokko, minua helpottaa paljon, jos asiat jollain tavalla visualisoidaan minulle, eikä minun tarvitse tehdä kaikkea työtä itse. Tässä auttaisi paljon kohokartat, joiden saaminen ei tosin ole niin yksinkertaista. Tämä nykyinen lt-ohjukseni piirtää asioita selkään. Sekin selkeyttää ja helpottaa oppimista, ainakin pienissä paikoissa. Hän piirsi minulle esimerkiksi sen, miten Alepa-talon seinä menee, sillä se ei ole aivan suora. Sen lisäksi hän piirteli sinne niitä kevyenliikenteenväylän risteyksiä ja meidän pihalla olevan kukkaistutusalueen ympäri meneviä teitä, jotta sai näytettyä, missä kohti siellä on roskakatos ja miten sinne pitää mennä.

Minusta oli todella kiva, että hän lähti edes opettamaan minulle kauppareittiä, vaikka liikkumistaidonohjauksesta ei maksusitoumusta ole varmaan tulossa vielä vähään aikaan, olenhan ollut vasta pari päivää helsinkiläinen. Nyt en tunne itseäni enää ihan niin vangituksi neljän seinän sisään kuten vielä eilen, tiedänhän edes vähän, mitä tässä ympäristössä on.

*******

Tajusin eilen, että voisin ehkä jopa tehdä vapaasta avustajanpaikasta ilmoituksen MOLin sivuille. Teinkin sen sitten ja tänään Malmin työkkäristä soitti joku heppu minulle kysyäkseen jotain lisätietoja. Mietin sen puhelun aikana, olisiko minun pitänyt sanoa, että paperilla se työnantaja on kyllä äitini, kun en ole vielä riittävän vanha... En sanonut. Tämä heppu sanoi laittavansa ilmoitukseni nettiin noin puolen tunnin sisällä. Jotakuinkin 40 minuuttia sen jälkeen minulle soitti jo ensimmäinen, joka oli kiinnostunut avustajan paikasta. Ripeää toimintaa, sanoisin. Hetki sitten minulle soitti jo toinen ja puhui hassulla korostuksella englantia. Pääsin sanomaan: "Sorry, I don't speak English." En edes kunnolla tajunnut, mitä se selitti. Paitsi sen, että kyse oli assistentista... Miten nämä ihmiset, jotka eivät edes puhu suomea, voivat tajuta suomenkielisen työpaikkailmoituksen? Olisi varmaan pitänyt laittaa siihen, että suomenkielen taito on välttämätön. Minun kielitaidollani en todellakaan halua avustajaa, jonka kanssa emme puhu yhteistä kieltä.

*******

Olen miettinyt moneen kertaan, miten posti jaetaan kerrostaloihin, joiden ovet on lukossa. Tähän pohdintaani en ole vielä keksinyt ratkaisua. Meidän alaovemme on aina lukossa, joten en tajua, miten meille voidaan jakaa posti. Se kuitenkin tulee ihan postiluukusta sisään, kuten sain eilen huomata. Käsittämätöntä.

Edit: Tänäänkin se posti ihan luuukusta läjähti. Saimme molemmat, sekä veljeni että minä (veljellänikin on siis haitta-aste 100%, vaikkei ihan uskoisi), lääkärintodistuksen HKL:n korttia varten. Täytyy kai tästä sitten lähteä valokuvauttamaan itseämme ja mennä kiikuttamaan ne paperit HKL:n toimistoon, jotta pääsemme liikkumaan julkisilla.

9 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Käsittääkseni postinjakajilla on avain niihin taloihin, joissa alaovi on lukossa mutta posti tulee sisään. Meillä on laatikot ulkoseinässä, joten meille ei pääse edes posti. :) (Ärsyttävää, kun postilaatikossa on niitä "luovutusta yritetty" -lappuja...)

Sari kirjoitti...

Bravo! Jokin asia on siis järjestynyt.

Tuliko postista vain yksi todistus vai myös kuljetuspalveluja varten?

Olethan jättänyt hakemuspinosi sosiaalitoimen haltuun? Kun sulla on mukana kopiot Tuusulan viimeisimmistä päätöksistä, sekin saattaa edesauttaa asiaasi. Kai muistit lisätä ne kopiot liitteeksi?

Kohta sä vastaat "kyllä Keskusliiton täti". :)

Elämä helsinkiläisenä järjestyy, vaikkakin hitaanlaisesti.

Ronja kirjoitti...

Kaisa: Niin se varmaan on, että niillä on yleisavain. Pelottavaa sinänsä. :D

Sari: Täytyy sitten varmaan vastata, että "kyllä keskusliiton täti". :) Mietin jo täsä, että olet tainnut vähän laajentaa työnkuvaasi, kun kyselen sinulta kaiken...

Ronja kirjoitti...

Ja ai niin Sari, kuljetuspalvelua varten lääkärintodistukset taidettiin lähettää suoraan sossuun.

Sari kirjoitti...

Onkohan teidänkin näppärintä jäädä tuosta bussista pois Pukinmäen aseman alla? Jos on, sitä ei voi olla huomaamatta. Bussi on kehällä ja kaamean kaikuvassa tunnelissa.

Outo juttu, ettei kotikuntasi ollut vaihtunut. Joudutko nyt matkaamaan uudestaan niiden papereiden ja valokuvan kanssa HKL:n toimistoon, jotta saat laput jätettyä?

Taksikorttiin tarvittavan kuvan voit toimittaa sosiaalitoimeen. He laittavat sen kantakorttiin, kun kuljetuspalvelupäätös on tehty ja taksikortti tilattu ja saapunut heille.

Mä laitan aina avustajailmoitukseen, että edellytän erittäin sujuvaa suomen kielen taitoa. Paperitöissä ei voi avustaa muuten, sillä mun avustaja sekä lukee että muokkailee materiaaleja tosi paljon. Tekstit ovat monesti täynnä byrokratian helmiä.

Ronja kirjoitti...

Jep, siellä meidän on parasta jäädä pois (siitä on jotain 300 metriä kotiovelle), mutta jotenkin ei vaan taas tajuttu, että sen tunnelin huomaa niin hyvin auton sisälläkin...

Ei tarvitse mennä uudestaan niiden lappujen kanssa HKL:n toimistoon, suostui se ihminen ottamaan ne jo nyt, kun lupasimme selvittää kotikunnan muutoksen. Kuvia se ei meiltä pyytänytkään, joten ne sitten varmaan joudutaan vielä viemään erikseen, jos niitä kerta siihen tarvitsee.

Mietin itsekin, että olisi pitänyt varmaan laittaa se vaatimus sujuvasta suomen kielitaidosta, koska minunkin avustajallani tulee olemaan paljon materiaalinmuokkaushommia ja on se ihan kiva, että ne tekstit ovat oikein. Etenkin, kun jossain kirjallisessa ilmaisussa on oikeasti tärkeää, että monisteen kieli on juuri sillä tavalla, miten se on kirjoitettu, kun sitä tutkitaan.

Sari kirjoitti...

Mun mielestä kuva pitää olla, kun lipussa on oikeus saattajaan -merkintä. Muistaisin lukeneeni jostakin, että ilman tätä merkintää oleviin lippuihin kuvaa ei tarvita. Ainakin sulla pitää olla tuo merkintä. Toivottavasti sen on ajatellut myös HUS. Uskoisin, sillä kyllä he tekevät näitä todistuksia varmaan melko paljon. Sä voit kysyä tuota sitten, kun lippu on viimein kädessäsi.

Anonyymi kirjoitti...

Lotan isosisko tässä, Laura. Oon jakanu postia tässä muutamat kesät ja postinkantajilla on aina avaimet tai ovikoodit. Sun blogia on tosi mielenkiintoista ja kivaa lukea:)

Hanna kirjoitti...

Tämä oli taas niin näkevän silmiä avaava kirjoitus, että haluan kiittää siitä sua, kiitos!