Arkeen takaisin

Syysloman jälkeen oli yllättävän helppo palata takaisin koulun penkille, joskus kun viikon tauko katkaisee inhottavasti koulurytmin. Nyt ei niin käynyt, vaan opiskelun jatkaminen oli oikein kivaakin.

Loppu loma oli... Hmm, mielenkiintoinen.

Torstaina kävin tosiaan vanhalla yläasteella ja olin siellä neljä tuntia. Nopea pyörähdys, eikös vaan? En ajatellut olevani siellä ihan niin kauaa, mutta kun oli paljon opettajia, joita halusin tavata, ja oli vanha historian ja yhteiskuntaopin opettaja, joka kutsui minut luokkaansa. Pitihän sinne sitten mennä ja piti siellä sitten istua kaksi tuntia. Ensimmäiselle seiskaluokkalaisten ryhmälle opettaja esitteli minut opetushallituksen ylitarkastajana, joka tekee tutkimusta opetusmetodeista uutta opetussuunnitelmaa varten, tai jotain sinnepäin. Kauheasti hän selitti siitä, kuinka kirjoitan tunnista raportin, joka menee niin luokanvalvojille kuin sitten sinne opetushallitukseen. Minusta melkein tuntuu, että ainakin aluksi seiskaluokkalaiset nielivät tämän mukisematta... Seuraavalle ryhmälle, joka oli sitten kahdeksasluokka, minut esiteltiin myös opetushallituksen ylitarkastajana, jonka lisäksi opettaja kertoi minun tekevän väitöskirjaa yläasteen opiskelijoiden psykologisesta ryhmäkäyttäytymisestä luokkatilanteessa. Oikein mielenkiintoista, oikein mielenkiintoista. "Sutkin, Xxx, mainitaan sitten siinä väitöskirjassa, mutta ei tietenkään omalla nimellä." "En mä halua olla mikään Toni." "No, käviskö Elvis?"

Seiskaluokkalaiset puhuivat Afrikan orjakaupasta ja olin oikein hämmentynyt siitä, miten muistin niinkin hyvin, kuinka opettaja oli meillekin asian opettanut. Samat metodit ja sama moniste (intiaanireservaateista) oli vielä käytössä. Kuitenkaan en osannut kovin usein vastata, kun opettaja reilusti minulta asioita kysyi. "Öö... Jos sä kysyisit noilta muilta." Kasiluokkalaiset taas pelasivat "jääkäripeliä", johon minutkin otettiin mukaan. Jouduin vaan valitettavasti poistumaan heti ensimmäisen ryhmälleni esitetyn kysymyksen jälkeen, kun kyyti odotti pihalla. Siihenkin kysymykseen vastasimme väärin. "Minkä venäjän keisarin patsas seisoo Senaatintorilla? Ylitarkastajan pitäisi tietää, kun eikös se teidän opetushallituskin ole siinä vieressä."

Perjantaina palauduin sitten Tuusulasta Helsinkiin ja olin kotona ensin vartin, sitten lähdin liikkumistaidontunnille opettelemaan Mäkelänrinteen uimahallia, olin jälleen kotona vartin ja lähdin näkövammaisteatterin tuotantoryhmän kokoukseen ja sen jälkeen teatteriharkkoihin. Harkkojen jälkeen menin kotiin ja lähes suoraan nukkumaan, kun lauantaiaamuna oli seitsemän aikoihin lähtö maalipalloleirille. Pakkasin vasta aamulla.

Maalipalloleirillä olin hyvin, hyvin jumissa jo ensimmäisen päivän iltana. Portaiden käveleminen oli melko tuskaa ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin aina, kun käänsin kylkeä - se oli niin äärimmäisen kivulias toimenpide. Sunnuntaiaamuna en päässyt ollenkaan kyykkyyn ja lämmittely oli aika... Öh, 'mukavaa'. Pelatessa sitten taas paikat vähän vetreytyivät, mutta ruokailun aikana ne jämähtivät uudestaan. Etureidet olivat niin jumissa, että portaita alaspäin kävellessä ne eivät juurikaan enää edes pitäneet. Kerran vedin nätisti polvilleni portaissa, kun lihakset yksinkertaisesti pettivät alta. Illalla oli melko hankalaa kavuta parvisänkyyn ylös... Ja kun sieltä piti tulla välillä alas vastaamaan puhelimeen. Ei ollut helppoa, ei.

Kaikesta lihaskivusta huolimatta opiskelun jatkaminen on oikeasti ollut ihan mukavaa. Ainut ongelma onkin ollut ne kipeät lihakset... Meidän koulussa on aivan liikaa portaita. Onneksi maanantaina portaiden kävely jo onnistui ja onneksi se on päivä päivältä helpompaa.

Tein eilen historiantunnilla oikein hienot muistiinpanot, mutta... Kun sammutin Wordin ja se kysyi, haluanko tallentaa muutokset, minun piti painaa 'peruuta', koska halusin lisätä sinne vielä yhden pienen jutun. Painoinkin vahingossa 'ei' ja sinne menivät sitten kaikki 75 minuutin aikana tekemäni muistiinpanot aiheesta. Otti melkoisesti päähän. Onneksi opettaja lähettää minulle Powerpointtinsa, että ehkä pärjään ilman tuon tunnin muistiinpanoja. Powerpointeissa on vaan se huono puoli, ettei puhesyntikkani lue niitä. Täytyy siis lähettää niitä aina avustajalle, joka voi sieltä poimia minulle ne tekstit erikseen.

Tänään minulla alkaa koulu vasta kahdeltatoista. Aikaisemmin ajattelin tyytyväisenä, että voin rauhassa nukkua piiiiiiiiiitkään. Mitä turhaa sellainen, nousin joskus ennen kahdeksaa ja yhdeksään mennessä olin täyttänyt tiskikoneen, putsannut keittiön työtasot, syönyt aamupalan ja siivonnut vessan. Melko hyvin, vaikka itse sanonkin. Tämä seuraava tunti onkin sitten mennyt paljon vähemmän aktiivisissa merkeissä.