Ostin joskus ennen koulun alkua Gina tricosta vihreän tunikan, koska ajattelin tunikoiden olevan kivoja ja että haluan niitä lisää. Kotiin päästyäni ja pari kertaa tunikaa paremmin kokeiltuani tulin tosin siihen tulokseen, etten pitänyt sen mallista yhtään. Muutama viikko sitten päätin lopulta tehdä tunikastani ihan vain trikoopaidan ja saksin helman lyhemmäksi - ompelen sen heti, kun saan Singeriini neulan ja vähän rasvaa kitisiviin paikkoihin.

Pari päivää sitten muistin, että OSA-larpin seuraava peli on muutaman viikon päästä ja haluaisin saada hahmolleni jonkun huivin/hiuspannan, ettei ihan kaikki hiukset ole naamalla koko aikaa, kun en varmaan niitä lyhyemmiksi leikkaa ennen sitä. Tämän huivi/pantasysteemin pitäisi olla sininen tai vihreä. Tänään tajusin, että minulla on se tunikan helmapala vielä tuolla kaapissa. Otin sen esiin ja hetken mietin, miten siitä saisi helpoiten sellaisen hiusvärkin, jota ajattelin. Hain sakset ja leikkelin.

Nyt minulla on juuri oikean värinen (vihreä), melko tarkalleen ajattelemani mallinen juttu, jolla saa hiukset pois naamalta. Ex-tunikan helmapala tuunautui täten jonkin sortin hiuspannaksi. Sitä helmapalaa on vielä kymmenisen senttiä jäljellä...

*******

Minulla oli tänään teatteriharkat. Edelliset harjoitukset jätin sujuvasti väliin, koska piti lukea sellaiset 200 sivua historiaa. Tänään kuitenkin paikalle menin, ihan juu.

Ensin ehdin bussipysäkille niin, että taisin kävellä oman bussini perässä. Bussi ehti siis pysäkille ennen minua ja ehti myös lähteä ennen minua. Seisoin kylttini kanssa aika pitkään... Ja luulen, että siitä meni kyllä yksi oikea bussi ohi, mutta ei kuljettaja - tai kukaan muukaan - viitsinyt ilmoittaa sitä. Pääsin siis noin 13 minuuttia myöhemmin lähteneeseen bussiin kuin se, mihin alunperin tähtäsin.

Olin Itäkeskuksessa tasan viideltä, siis silloin, kun harkkojen piti alkaa. Metroasemalta kestää vielä muutama minuutti Iirikseen. Tiesin siis olevani myöhssä, mutta yritin mennä edes melkein ripeästi.

Itäkeskuksen metroaseman toisella puolella on pari sellaista tietä, josta menee vain busseja ja takseja. Totesin, ettei sieltä bussia tule ja lähdin ylittämään suojatietä. Okei, tarkka ajatusmuotoni oli: "Sovitaan, ettei sieltä tule bussia." Astuin ehkä jopa kaksi askelta ja hups - siinä se bussi olikin. Kukaan ei ilmeisesti halunnut sopia kanssani, ettei sieltä pysäkiltä tule bussia.

Keppi jäi bussin renkaan alle ja sinkoutui kädestäni pois. Puhelimessa puhunut nainen kauhisteli pariin kertaan "hui kauheeta, hui kauheeta", lopetti puhelunsa ja riensi hakemaan keppiäni samalla, kun itse hypähtelin pari askelta taaksepäin. Nainen toi minulle kepin ja lähti vielä hakemaan siitä irronnutta kärkeä, tai tarkemmin pyörivän kärjen sitä pyörivää osaa. Bussikuski tuli viereeni kysymään, kävikö minulle kuinkaan. Vakuutin hänelle hymyillen "ei, ei tässä mitään käynyt", kun nainen antoi irronneen kärjen käteeni. Kuljettaja vielä halusi varmistaa, ettei minulle varmasti käynyt mitään. "Ei tässä tän pahemmin", sanoin ja koputin kärjen takaisin paikalleen.

Jos keppini olisi ollut edes pari kymmentä se nttiä pidemmällä, se olisi mitä todennäköisemmin katkennut, jonka jälkeen en olisi kyllä lähtenyt enää itsekseni metroasemalta mihinkään. Nyt sain vain vähän uudestaan muotoutuneen kärjen.

Taidan seuraavalla kerralla kuunnella pikkuisen tarkemmin, tuleeko sieltä oikeasti bussia vai ei. Ja ehkä muissakin tien ylityksissä, joissa ei ole liikennevaloja, ylitän -- ainakin lähiaikoina - tien vain silloin, kun olen oikeasti varma, ettei sieltä tule autoja. Sen verran siis minäkin pelästyin.

*******

Pitkä matematiikka saa minut kyllä aivan sekaisin.

Teen tutkimusta siitä, kuinka monta päivää yksi 8 vessapaperirullan pakkaus kestää (enää yksi rulla jäljellä). Siitä voin laskea keskiarvon, kuinka monta päivää yksi rulla kestää. Sitten voinkin laskea hyvin, montako rullaa ja montako pakettia tarvitsen vuodessa ja vaikka senkin, kuinka paljon niihin menee rahaa. Harkitsin myös laskevani tämän kaavan mukaan vuodessa kulutettujen vessapaperiarkkien määrän, mutten valitettavasti tiedä, montako arkkia yhdessä rullassa on. Löytyisikö se tieto jostain?

Suunnittelin myös, että voin tehdä tilastollisen tutkimuksen bussimatkasta koululle tilastoitavana asiana se, kuinka monta ihmistä tulee miltäkin pysäkiltä. Sitten voin laskea keskiarvon siitä, kuinka monta ihmistä yleensä pysäkiltä tulee. Ja jos toistan tilastoimiseni useampaan kertaan (esim. aamulla ja iltapäivällä), saan laajemman tilaston ja tarkemmat tulokset. Sitten voinkin laskea siitä kaikkea mukavaa, kuten odotusarvon ja keskihajonnan ja kaikkea.

Kyllä, minulla loppui juuri tilastot ja todennäköisyys -kurssi. Se siis oikeasti loppui... Ja minä tosissani harkitsen tällaisen tekemistä. Ainakin sen vessapaperirullan toteutan. Bussiin nousevien ihmisten määrä voi jäädä tekemättä, sillä aina, kun yritän niitä laskea, unohdan jo seuraavalla pysäkillä, mitä olin oikein tekemässä.

*******

Huomenna alkaa toinen jakso. Minulla on oikeastaan puolikas kurssi vähemmän kuin tässä jaksossa - kuusi kokonaista kurssia ja kaksi puolikasta, mutta olen silti aika paljon vähemmän koululla. Minulla on jopa hyppytunti ja keskiviikkoisin menen vasta kahteentoista, perjantaisin kymmeneen. Ja torstaina pääsen jo kolmelta, perjantaina kahdelta. Ja perjantaina olen oikeasti vaan kaksi tuntia koulussa. Aika nannaa.

*******

Ensiviikolla on syysloma! Tavallaan minusta tuntuu, ettei sille nyt niin kovin suurta tarvettakaan ole - vaikka oikeastihan viikon paussi koulunkäynnistä on enemmän kuin tarpeeseen. Olen ensin viikonlopun Nuorisofoorumissa elokuva-teeman ympärillä ja alkuviikosta lähden pariksi päiväksi kaverin mökille. Vanhempien luona Tuusulassakin ajattelin yrittää piipahtaa... Ja toisen viikonlopun vietänkin sitten maalipalloa pelaten maajoukkueleirillä. Olen siis takuulla oikein virkistynyt loman jälkeen, kaikki lihakset jumissa ja muutenkin puolikuolleena.

*******

Ostin tänään kitaraan sen katkenneen D-kielen. Hiukan helpottaa taas soittamista. Uusien kielten virittäminen vaan on kovin rasittavaa, kun ne eivät meinaa millään pysyä vireessä. Ehkä se vielä siitä.

Musiikkifazerille kun käveli sisään, vastaan tuli ensin aika hienoa pianomusiikkia. Pianosta ohi käveltyä (ja sen soittajan lopetettua, mur) alkoi kuulua kitaran soittoa. Ja kun meni liukuportaat ylös, oli toinen heppu soittamassa yläkerrassa kitaraa. Tuntui oikein mukavalta, kun sitä musiikkia tulvi niin paljon. Edellisellä kerralla siellä käydessäni oli ihan hiljaista.

*******

Ostin Musafazerille mennessä Kaisaniemen metroasemalla sijaitsevasta Aprillista 12 Bicyclen pokerikorttipakan laatikon, kun Markku Purho KY:n nettikauppa ei oikein pidä puheohjelmastani (tai puheohjelmani siitä nettikaupasta) ja tarvitsen lisää kortteja. Tulivat kortit nyt 25 senttiä kalliimmaksi kuin olisivat tulleet netitse tilattuna. Paitsi että nyt en joutunut maksamaan postimaksuja. Oli muuten Aprillin viimeinen kokonainen laatikko, muahahaa.

Laatikossa on tasapuolisesti 6 sinistä pakkaa ja 6 punaista pakkaa. Se on kiva, että molempia saa kerralla, mutta mutta... Sokkona sen selvittäminen, mitkä pakoista on minkäkin värisiä, ei ole niin helppoa. Ja minä tahdon tietää, onko minulla sininen vai punainen pakka käytössä. Laatikossa pakat olivat niinkin kovin helpossa värijärjestyksessä, että päällimmäiset pakat olivat sininen, punainen ja sininen. Hetken aikaa mietin, onko tässä joku virhe, kunnes tajusin kurkata alle: punainen, sininen ja punainen. A-haa, logiikkahan siinä oli. Ja sain poimittua itselleni siniset ja punaiset pakat erikseen.

En ole varma, voiko noita laatikoita tilata pelkästään yhden värisillä pakoilla. Se olisi kiva, niin minun ei tarvitsisi aina miettiä, kumpaa väriä pakkani on vaan voisin rauhassa käyttää pelkästään jomman kumman värisiä pakkoja. Täytynee selvittää asiaa.

(Jos joku sattuu tarvitsemaan taikuria jossain, yksi innokas ilmoittautuu.)