Epäonnenpäivä

Tänään ei ole minun päiväni, ei ollenkaan.

Aamulla laitoin tiskit koneeseen ja kun pistin tiskikonetta päälle, tuli minulle aivan täydellinen blackout. En tiennyt yhtään, pitikö minun kääntää tiskikoneen ohjelmanappula ylös vai alas. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä. Sen sentään muistin, että nappulan piti olla pystyasennossa… Mutta ylhäällä vai alhaalla? Tunsin oloni hivenen typeräksi: olen käyttänyt sitä tiskikonetta jotakuinkin puoli vuotta ja jokaisella kerralla olen osannut laittaa sen nappulan suoraan oikeaan asentoon. Nyt minulla ei kuitenkaan ollut hajuakaan siitä. Piti kysyä veljeltä apua.

Vanhojentanssiharjoituksissa oli eri opettaja kuin ennen joulua. Tiesin sen kyllä, mutta kun olin vasta tottunut siihen toisen opettajan selitystyyliin, aiheutti tämä uusi tyyli vähän vaikeuksia. Uskon vaikeuksia tulevan vielä jatkossakin, sillä meillä on keskiviikkoisin eri opettaja kuin torstaisin… Ja molemmat ovat siis eri tyyppejä kuin ennen joulua.

Uuden tanssin harjoitteleminen oli aika mielenkiintoista. Pari vakuutti minulle, että menin ihan hyvin ”ainakin oikeaan suuntaan”, mutta oikeasti olin ihan pihalla. Opettaja ei huomannut, kun huidoin käsi pystyssä. Olisin halunnut hänet näyttämään, miten se homma oikein menee. Tunnin lopuksi opettaja sitten näyttikin ja pääsin kärryille.

Noh, matikan tunti meni ihan hyvin, vaikkei minulla ollutkaan kirjan sidoksessani tehtäviä, joita kävimme. Tiesin senkin etukäteen, mutta minulta ei löytynyt sitä sidosta kotoa vaan kirjastani puuttui noin 40 sivua välistä. Toivon, että puuttuvat sivut ovat postissa sen yhden pakettikortin takana. Kaveri onneksi aina luki minulle tehtävät ja osasin jopa laskea niitä - aina välillä.

Ruotsin tunti sitten… En löytänyt pistenäytön kaapelia yhtään mistään. En käyttänyt eilen kotona pistenäyttöä, joten sen pitäisi olla repussa. Mutta ei ollut. En pärjää kielten tunneilla oikein mitenkään ilman pististä, sillä siitä pystyn tarkistamaan, miten sanat kirjoitetaan. Tuskastelin jo kavereille sitä, että olen ihan hukassa ilman yhtä kaapelia. Minua lohdutettiin: ”Nyt sä voit selittää, ettet sä voi tehdä mitään.”

Avasin tietokoneen ja Luetus-ohjelman, jossa oppikirjani ovat. Luetus on muutaman päivän varoitellut siitä, että siinä on käyttöaikaa enää muutama päivä jäljellä. Eilen sitten rekisteröin Luetukseni uudestaan, jolloin käyttöaikailmoitus katosi. Mutta nyt, kun avasin Luetuksen, se ilmoittikin: ”suojauskoostetta ei voi lukea”, tai jotain siihen suuntaan. Joten en siis ihan oikeasti voinut tehdä mitään, kun en saanut edes ohjelmaani auki.

Ruotsin tunti meni sitten omia kirjoitellessa ja siinä, että yritin saada koneeni yhdistämään itsensä johonkin langattomaan nettiin. Ihan lopputunnista pääsin viimein lukemaan sähköpostinikin.

Viimeisenä aineena minulla oli tänään mediaa ja radiotyötä. Tunnin lopussa piti kirjoitella haastattelukysymyksiä ylös ja sen takia avasin koneeni. En saanut koneeseeni virtaa pistorasiasta, mutta onneksi tässä on jopa niin huiman pitkä akku, että se kesti sen viimeisen jäljellä olevan vartin ihan hyvin.

Kotiin tultuani minun piti heti aloittaa lakitiedon lukeminen,koskahuomenna on aineesta koe ja olen suorittanut sitä kurssia itsenäisesti. Koneeni ei kuitenkaanpäästänyt pihaustakaan ja muuntajasta kuului kummallista piipitystä. Se oli taas pimahtanut. Eihän edellisestä kerrasta ollut kuin puolisen vuotta…

Piti soittaa hätäsoitto äidille, jotta saisin jonkun kanssani ostamaan johtoa. Koneessani on kyllä takuuta vielä jäljellä, mutta en ihan viitsi puolen vuoden välein kysellä uutta johtoa… Ja viimeksikin sen saamisessa kesti melkein kaksi viikkoa. Joten marssimme laturini kanssa Giganttiin ja kyselimme sille korvaavaa kaveria.

Gigantista onneksi löytyi laturi, jossa on erilaisia vaihtopäitä ja jonka vaihtopäistä yksi sopi jopa minun koneeseeni. Isäpuoleni vastaavassa vaihtopäälaturissa ei ollut tähän sopivaa päätä. Sain siis koneeseeni virtaa ja pääsin vihdoin lukemaan lakitietoa – ei siinä mennyt kuin kaksi tuntia hukkaan.

Keskiviikko 13. päivä on ihan takuulla pahempi kuin mitkään perjantait.


On tässä päivässä ollut ihan hyviäkin asioita. Vanhojentanssiharkat menivät loppujen lopuksi ihan mukavasti, sain hommattua viimeiseen jaksooni yhden kurssin lisää, täytin rehtorin kanssa yo-kirjoituksia varten tarvittavan erityisjärjestelyhakemuksen… Ja niin: aamulla oli ihan mahti taksikuski.