maanantaina, maaliskuuta 08, 2010

Mitä sitä sitten näkee, kun ei näe?

Otsikon kysymystä on kysytty minulta aina aika-ajoin, mutta valitettavasti voin vastata siihen ihan vaan omalta osaltani. Kaikki sokeat kokevat sokeuden niin eri tavoin: toiset ovat nähneet joskus, toiset eivät ole nähneet koskaan mitään, toiset erottavat valoa ja hahmoja...

Minä olen nähnyt joskus, mutta vain toisella silmällä. Vasen silmäni on ollut aina ihan täysin sokea, eli käytännössä se tuntuu samalta kuin sitä silmää ei olisikaan. Ikään kuin koettaisin nähdä otsaan piirretyllä silmällä.

Oikea silmäni taas onollut kuusi vuotta sokea, muttei se ole yhtään samalla tavalla sokea kuin vasen. Kun silmästäni meni näkö, erotin vielä ainakin muutaman kuukauden ajan värejä ja hahmoja, valoa tietysti myös. Jos kontrastit olivat hyvät, saatoin hyvinkin erottaa tavaroita pöydältä tai lattialta, kuten myös oven seinästä. Mutta en nähnyt niitä selvästi, kaikki oli pelkkiä väriläiskiä. Väriläiskänäkemisestä oli tietysti oma hyötynsä niin kauan, kun sitä kesti.

Vähitellen värit hiipuivat pois ja erotin enää suunnilleen valoa, jos se oli riittävän kirkasta ja riittävän lähellä. Erotin kuitenkin valosta vielä värejä. Minulla oli sellainen hauska lamppu, jossa oli lasipallo, jota valaistiin alhaalta päin. Valo vaihtoi väriään punaisesta siniseen, sinisestä keltaiseen, keltaisesta vihreään ja taas punaiseen. Tällä lampulla erotin vielä värit, kunhan otin lasipallon pois telineestään ja katsoin suoraan valoon.

Noi Noin viitisen vuotta sitten valonäkökin hiipui hyvin minimaaliseksi, jolloin näinkin sitten valoa enää parista osasta silmää. Silloin saatoin kyllä vielä katsoa, onko huoneessa valot päällä vai ei. Vuosien saatossa viimeisetkin valonäön rippeet ovat karisseet pois ja nyt en ole erottanut valoa lainkaan varmaan kolmeen vuoteen. Lukuunottamatta tietysti sitä silmälääkärin mikroskoopin valoa, joka vaan sattui osumaan sopivaan kohtaan silmää.

Siinä heti, kun näkö alkoi enemmän ja enemmän hiipuilla pois, aivoni alkoivat kehittää minulle "hallusinaatioita" ja kuvittelin näkeväni kaikkea. Aluksi se oli melko pelottavaa, sillä saatoin mukamas nähdä, että edessäni oli joku tai esimerkiksi luistellessa, että laita on ihan vieressä. Ajanmyötä aivojeni kehittelemät näköelämykset ovat tulleet vähemmän pelottaviksi, mutta enemmän rasittaviksi. Silmissäni pyörii suunnilleen koko ajan jotain omituisia geometrisia kuvioita ja eri värejä. Shakkikuvio ja erilaisista "mosaiikeista" kootut tähdet, kolmiot yms. ovat tulleet tässä muutaman vuoden aikana vähän liiankin tutuiksi. Joskus toivon, että aivoni kehittäisivät vähän mielikuvituksellisempaa nähtävää, mutta toive ei hirveästi ole toteutunut. Periaatteessa näen ehkä oikeastaan hyvin sankkaa harmaata sumua, jossa sitten vähän kiertelee kuvioita. Enkä huomaa näkeväni kuvioita silloin, kun en keskity siihen, mitä oikein näen. Pystyn minä onneksi edes vähän vaikuttamaan siihen, mitä oikein näen: jos tahdon nähdä auton, näen sellaisen. Jos tahdon nähdä jonkun tietyn värin, näen sen. Eikä inun tarvitse kuin ajatella autoa tai jotain väriä, niin näen sen kyllä jo.

Olen vasta sokeutumisen jälkeen hoksannut, miten tärkeää visuaalisuus loppujen lopuksi minulle onkaan. Visualisoin ja piirrän todella paljon asioita mieleeni, esimerkiksi karttoja eri paikoista. Enää näkemäni kuvat eivät ole ihan niin tarkkoja tai luonnollisia, mitä ne alkuvaiheessa olivat. Erilaisten lukujonojen ja vuosilukujen muistamisessa minua auttaa se, että näen numerot väreinä. Näen kyllä mös sen numeron muodon - siis ihan mustavalkokirjaimissa - mutta numerot ovat silti aina tietyn värisiä. Pelkkiä numeroita voisi olla hirvittävän vaikea muistaa, mutta kun niihin yhdistää värit, muistaminen helpottuu. Kirjaimetkin näen väreinä ja sen ansiosta opettelin esimerkiksi viime viikolla neuropsykologiassa sanan hemisfääri. Olen melko varma, etten muistaisi sitä, ellen muistaisi kirjainten värejä.

Unien näkeminen onkin sitten vielä jännempi asia. Minun uneni ovat aika paljon toimintasekamelskaa, jossa ei hirveästi ehdi ajatella, näenkö niitä vai aistinko vaan muilla aisteilla. Mutta kyllä, näen unia, jotka ovat välillä hyvin visuaalisia, välillä vähemmän.

Olen unissani usein oma itseni, joskus oma itseni sokeana, joskus taas näkevänä. Vaikka olisinkin unessa sokea, näen silti ympäristöni, siis ainakin paremmin kuin oikeasti. Olen kerran nähnyt unen, joka oli pimeä. Sekin johtui siitä, että unen alussa minulle laitettiin maalipallolasit päähän, etten näkisi. Loppuvaiheilla lasit otettiin pois päästäni ja näin taas.

16 kommenttia:

Leen@ kirjoitti...

Olipa kiinnostava kirjoitus! Varmaan kaikki se aiemmin näkemäsi on muistikuvina varastoitunut ja pystyt siten ikäänkuin aistimaan näköhavaintoja edelleen. Jotkut puhuvat absoluuttisesta sävelkorvasta, itse olen joskus leikilläni sanonut, että minulla on absoluuttinen värinäkö, pystyin muistamaan värin sävyn tai kuvion mainiosti esim. vaatekaupassa tai tapettia valitessa, nykyään se valitettavasti on ikäänkuin haalistunut, en muistakaan sävyä absoluuttisesti, kotona pusero, jonka luulin sopivan täsmälleen ostamaani, saattaakin olla hivenen erilainen.

Näkeminen on ihmeellistä, varsinkin tämän kirjoittamasi jälkeen! Kiitos siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen teksti. On totta että kaikki näkevät eritavalla, joten sokkojakin on varmasti monenlaisia.

Minun vasen silmäni on sokea, mutta koska se on aina ollut niin(pienestä pitäen), niin olen tottunut siihen täydellisesti enkä aina muistakkaan että monilla ihmisillä on laajempi näkökenttä kuin minulla.

Oikeastaan ainoat asiat, jotka olen huomannut johtuvan toisen silmän sokeudesta ovat huono tasapaino(jota onneksi voi aina kehittää) sekä sen että en näe asioita, jotka tulevat ihan suoraan vasemmalta(pallo, kaapinovi) ja saatan siksi kolautella päätäni yms.

Mutta käytönnössä minusta ei huomaa että toinen silmäni on sokko. En esimerkiksi törmäile tai kävele vinoon, mitä tapahtuu silloin jos menettää yhtäkkiä näön toisesta silmästä.

Toinen silmäni näkee hyvin, ja olen kiitollinen siitä. Olen tosi visuaalinen ihminen ja en tiedä mitä tekisin jos menettäisin näköni kokonaan. Pienenä s eoli yksi suurimpia pelkojani, koska minusta oli pelottava ajatella että minun pitäisi elää "pimeydessä".

Olen kuitenkin nyt tutustunut sokkoihin ja huomannut että ei se ehkä niin kamlalaa olisi, että elämä jatkuisi senkin jälkeen. Silti olen kiitollinen että näen vielä, koska se on kamalan tärkeää minulle :)

-Kirppu

Ronja kirjoitti...

Leen@: Olenkin hyvin pitkälti sitä mieltä, että aikaisemmin näkemisestä on ollut minulle mielettömän suuri apu ja hyöty. Toiset sanovat, että voisi olla "helpompaa", jos olisi syntymästä asti sokea, kun silloin ei osaisi kaivata sitä näkemistä, kun ei olisi kokenut muuta vaihtoehtoa. Minä en ole ihan samaa mieltä, tai siis erityisesti aikuisena sokeutuneilla voi olla noinkin, mutta minä koen siitä olevan vain hyötyä, että olen joskus nähnyt. Tiedän esimerkiksi oikeasti sen, miltä värit näyttävät.

Kirppu: Minäkään en silloin nähdessäni koskaan oikein huomannut sitä, että toinen silmäni on sokea. En osannut, enkä osaa edelleenkään, kuvitella, miltä näyttää, jos näkee molemmilla silmillä. Oikea silmäni oli ottanut katsomisessa vähän myös sitä vasemman silmän roolia ja katsoin siis oikealla silmällä paljon enemmän vasemmalle, mitä ihmiset yleensä pystyvät katsomaan. Vaikka yhdellä silmällä ei käsittääkseni pitäisi olla esim. syvyysnäköä, en minä oikeasti ikinä huomannut senkään puutetta. :D Ihan hyvin pystyin välitunnilla hyppimään tangoilla, kuten kaikki muutkin. Tasapainossakaan minulla ei ollut mitään vikaa (eikä ole nytkään). Enemmän minua se häiritsi, etten nähnyt oikeallakaan silmällä kunnolla.

Sumu kirjoitti...

Olipas jännää lukea noita sinun ja Kirpun kokemuksia toisen silmän sokeudesta ja erityisesti siitä, mitä se käytännössä esim. näkökentän laajuuden kannalta tarkoittaa. Itselläni on toispuoleinen näkökenttäpuutos, ja lisäksi käytän silmiäni vuorotellen, eli minulle ei ole kehittynyt lainkaan yhteisnäköä. Arjessa huomaan sen itse päivittäin erityisesti liikenteessä, missä minun on vaikea havaita muiden liikkujien etäisyyksiä ja nopeuksia, mutta muuten arkeni on suhteellisen normaalia. Ehkä minun tällä perusteella pitäisi helpommin ymmärtää tuo sokeuden käsite ja teidän näköaistinne... Tai siis että enhän minäkään vasemmalla silmällä katsoessani näe oikealla sen enempää kuin vaikka otsallani... :D

Anonyymi kirjoitti...

When I inіtiallу commented I clicκed the "Notify me when new comments are added" checkbox аnd now each timе а comment is addeԁ I get seveгal emаils ωith thе same сomment.
Ιs there any ωay уou can remove ρeople fгom that sеrvice?
Βlesѕ уοu!
My homepage : chatandshop.eu

Anonyymi kirjoitti...

Hi therе, all is gоing ѕounԁ
here and ofcοurse еvery one is sharing
data, thаt's truly good, keep up writing.

my blog ... http://www.culturame.it

Anonyymi kirjoitti...

whοah thіѕ blοg is exсellent
і lіκe ѕtudying уour postѕ.
Κeep up the gгeat woгk! Υou underѕtand, a lot of іndiviԁuals аге lοoking aгounԁ for this infοrmation, yоu can
аid them grеatly.

Here iѕ my web blog :: hair removal solution
My page > mouse click the next web page

Anonyymi kirjoitti...

Thаnks fоr the goοԁ writеup.
It actually was a leisure account іt. Glаncе cοmplіcated
to far addеd agreeаble frοm уοu!

Howeνer, how сould we сommunicate?

Неre is my page - www.fungalli.com

Anonyymi kirjoitti...

Why viewегѕ still makе use of
to reаd news pаperѕ when in this technоlogical glοbe all iѕ pгesented on
web?

my web site; click through the up coming internet page

Anonyymi kirjoitti...

Ϻay I sіmply saу what a relief to dіsсover someboԁy
who actually knows ωhat they're discussing on the net. You definitely understand how to bring an issue to light and make it important. A lot more people have to read this and understand this side of your story. It's surprіsіng you aгe
not more populаr giνen that you most certainly poѕsess thе gift.


Feel fгee to νisіt my ωebpage v2 cigs

Anonyymi kirjoitti...

Hi, Ι do beliеνe thiѕ іs an exсellent sitе.
I stumbleԁupon it ;) I maу comе back yеt
again ѕіnce I book-marκeԁ іt.
Monеу and freeԁоm іs
the best way to change, maу you be rich and continue to guіԁe othеr people.


Feel fгeе tο visit my web page ... http://itellyou.at/

Anonyymi kirjoitti...

Make ρositіve your ab belts have a variouѕ
toning pгogram.

Have a loοk at my webѕitе; mouse click the up coming post

Anonyymi kirjoitti...

I know thіs іf off topic but I'm looking into starting my own blog and was wondering what all is needed to get setup? I'm assuming having а blog like yours
would cost a pretty penny? I'm not very internet smart so I'm not 100% sure.
Any suggestions or advice would be grеatly aρpreciated.
Kudos

Also visit my web blog - Http://Www.Sfgate.Com/Business/Prweb/Article/V2-Cigs-Review-Authentic-Smoking-Experience-Or-4075176.Php

Anonyymi kirjoitti...

Actually when someone doeѕn't know afterward its up to other users that they will assist, so here it happens.

Stop by my page V2 Cigs review

Anonyymi kirjoitti...

Its such as you learn my mind! You seem to κnow
a lot apρroximаtely this, such аs yоu wrote the e boοk in
it or somethіng. I think that you simply
can do with some peгcent to drіve the message home а little bit, hοωever іnstead οf that, that іs еxсellent blog.
An eхcellent гead. I will definitely be back.


Hегe is my website - V2 Cigs

Anonyymi kirjoitti...

Hеy Therе. I found your blog thе usage of msn.
This is a very wеll ωrіtten article.
I wіll be ѕuгe to bookmark it and return to rеad extrа
of yοur useful information. Thanks for the pоst.
I'll definitely return.

Here is my weblog; Www.Sfgate.Com