tiistaina, joulukuuta 28, 2010

Kotitöitä, ekoilua ja pientä kivaa

´Kuten olen aikaisemminkin sanonut, minulla on ajankäytössäni ongelmia. Käytännössä minulla on vain liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa - etenkin, kun haluan joskus olla tekemättä mitään, sellaiseen ylellisyyteen ei oikeastaan olisi aikaa. Tässä jaksossa huomasin yhtäkkiä alkavani oikeasti opiskella. Englannin opiskelun motivaattorina toimii se tosiseikka, että minun on päästävä tästä kurssista läpi, jos mielin päästä lukiosta pois. Opiskelun aloittaminen (ihanaa, että kolmantena lukiovuonna aloitan sen vihdoin) vaikutti suoraan siihen, että kotitöitä en vaan ole yksinkertaisesti ehtinyt tehdä.

Eilen kotiin palattuani vanhempien luota joulun vietosta tiskasin pari tuntia, koska ennen lähtöä en olult saanut houkuteltua veljiäni (silloin täällä oli myös pikkuveli käymässä) tiskaamaan, enkä ollut ehtinyt pariin viikkoon oikeasti tiskata. Kaverini naureskelevat epäsiisteydelleni kotona ja minä vaan vakuutan, että vielä joskus opin oikeasti siistiksi ihmiseksi. Se tässä olisi vähitellen tavoitteena. Tiedän, ettei tiskaamiseen mene kauaa aikaa, jos sen tekee heti, kun on astioita käyttänyt. Tiedän, ettei siivoamiseenkaan mene kauaa aikaa, jos sen tekisi vähän useammin eikä antaisi tavaroiden vallata lattiapinta-alaa itselleen. Koska aloittaminen on aluksi vaikeaa, siitä tulee päivä päivältä vaikeampaa.

Huomaan myös jaksavani paremmin siistissä ympäristössä - kouluhommiakin on mukavampi tehdä, jos työpöytä ei pursuile kaikkea, kuten tällä hetkellä. Siisteys olisi siis myös oman hyvinvoinnin kannalta oikein hyvä juttu. Mutta mistä sen ajan saa? Miten saan itseni motivoitumaan kotitöihin, kun ne eivät tähänkään saakka ole hirveästi innostaneet?

Eilen tiskatessa kuuntelin kirjaa ja tiskit puhdistuivat melkein huomaamatta. Samaa voisi käyttää siivotessa, vaikka imuroidessa tosin voi olla vähän vaikea kuunnella mitään.

Olen jo vähentänyt vapaa-ajan toimintojani jättämällä järjestöhommia vähemmälle, enkä aio keväällä harrastaa teatteria. Ehkä näiltä säästyneellä ajalla ehdin siivota. Ehkä minun myös oikeasti pitäisi tehdä siitä viikottainen rutiini, varata viikosta jokin ihan tietty aikansa kotitöille - siis kokoaikaisen tiskaamisen ja pyykinpesun lisäksi. Kyllä minä vielä pystyn tähän.

Sanoihan se Tiina von Martenskin: "Eikö voisi ajatella, että kun sä et näe sotkua, niin se ei häiritse niin paljon?" Jep, jep. Tietoisuus sotkusta häiritsee vähintään yhtä paljon. On myös oikeasti raskaampaa siivota sokkona kuin näkevänä, minä en vaan voi vilkaista ympärilleni ja todeta paikkojen olevan siistejä, vaan jok'ikinen nurkka ja kolo on käytävä käsin tutkimassa. Joo, minulla on se avustaja...

Kotitöihin liittyen: ostin jokin aika sitten pesupähkinöitä. Niillä olen nyt pyykkini pessyt ja oikein kivalta vaikuttaa. Saa nähdä, tuleeko minusta niin hippi, että keitän pesupähkinöistä myös yleispuhdistusainetta.

*******

Ylioppilaskirjoitukset lähenee uhkaavasti. Tein itselleni lukusuunnitelmaa ja mietin, millainen homma siinä lukemisessa on, kun jo pelkän suunnitelman tekoon menee yllättävän paljon aikaa. Ensi viikolla alkaa toden teolla myös kirjoituksiin lukeminen.

*******

Päätin osallistua lihattomaan tammikuuhun, eli olla tammikuun ajan kasvissyöjä. Ilmankos-sivusto helpottaa hommaa antamalla joka päivälle oman kasvisruokareseptin. Koulu ei tuota ongelmia, sillä meillä tarjotaan joka päivä kasvisruokaa ja sitä saa ottaa kuka haluaa, ei siis tarvitse ilmoittautua kasvissyöjäksi, kuten useimmissa kouluissa. Tähänkin asti olen koulussa syönyt kasvisruokaa, jos liharuoka on ollut pahaa tai kasvisruoka on muuten vain houkutellut enemmän. Nyt täytynee opetella syömään myös linssejä, niitä kun olen karttanut kuin ruttoa ja koulumme kasvisruuissa on aina silloin tällöin linssiä.

*******

Sain kaveriltani joululahjaksi aivan mielettömän hienon pulkan. nyt täytyy enää kiskoa joku kanssani pulkkamäkeen, mutta se tuskin tuottanee ongelmia. Pulkkani on musta kahden istuttava pulkka, jossa on molemmille ihan istuimetkin. ensin katsoin pulkkaa kovin pettyneenä: "tällanen penkkipulkka, ei siinä voi laskea kahta." Sitten huomasin, että penkkejä onkin kaksi!

*******

Nyt voisin käydä syömässä jotain pientä ja siivota huoneeni (tai edes aloittaa siivoamisen), ennen kuin lähden ulos syömään ja leffaan katsomaan Rare Exportia.

P.s. Täytynee täälläkin kehua: sain koulun kirjoituskilpailun proosasarjasta toisen palkinnon. Kirjallisen ilmaisun opettajani oli ennen joulujuhlaa ja palkintojen jakoa nakitellut kavereitani huolehtimaan, että pääsen kunnialla lavalle - vahingossa tämä nakittelu kantautui minunkin korviini... Loppujen lopuksi joulujuhlassa sain opastuksen lavalle - tai ainakin melkein. Päädyin sinne niin kunnialla, että kompastuin lavan edessä oleviin portaisiin, kun lähdin lavalle vain opastuksessa, ilman keppiä, ja opastus päättyikin jo lavan edessä, enkä muistanut komediateatteri Arenan lavan edessä olevan portaita. Pitää sitä nyt jokaisen kerran elämässään kompastua koko koulun edessä. ;)

7 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Onnea menestyksestä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei

Saattaa olla vähän tyhmä kysymys, mutta mitä nautintoa saat elokuvista? Kun siis olit Rare Exportia menossa katsomaan... Tuleeko nautinto ainoastaan kuulon kautta?

-Caro
www.c-line.vuodatus.net

Ronja kirjoitti...

Kaisa: Kiitoksia vaan. :) Ajattelin, että nyt vikana kokonaisena lukiovuotena on pakko osallistua kirjoituskilpailuun, kun aikaisempina vuosina en ole mitään sinne kirjoittanut, vaikka aikomus on ollut suuri. Nyt myös mietin, että olenko tosissani koskaan osallistunut mihinkään kilpailuun niin, etten olisi voittanut sieltä mitään - kovin vähissä ovat sellaiset. On jotain maalipalloturnauksia, joissa joukkueeni ei ole pärjännyt, mutta ihan omana itsenäni osallistuessa olen tainnut aina jotain voittaa. Aika hassua. Tai enpäs... Näkevien yleisurheilukisoista en ole koskaan voittanut mitään, näkkäripuolella sitten taas olen.

Caro: Suurin osa leffanautinnostani tulee kyllä pelkästään äänistä, mutta ei se suinkaan ole kaikki. tuota Rare Exportiakin katsoessa mietin, että jos minulla olisi pelkästään äänet, ei siinä ihan pysyisi mukana. Onneksi vieressäni istui ystävä, joka pyytämättäkin kertoo minulle, mitä siellä tapahtuu (ja lukee tarvittaessa myös tekstityksen). Olisi tuostakin elokuvasta jäänyt aika paljon tajuamatta, jos hän ei olisi selittänyt mitään. Parasta tietysti olisi kuvailutulkkaukset elokuvissa...

Avery kirjoitti...

Onnea muuten siitä kirjoituskilpailusta, oon ihan rajattoman katkera etten saanu mitään palkintoa :( Mutta kiva että sä sait! Ja hei ajattele positiivisesti, jos kompastuit jo nyt koulun edessä niin ei oo niin todennäköistä että kompastut yo-juhlissa millon on myös kaikkien sukulaiset katsomassa.

Voiko sen tekstin lukea jossain??

Ronja kirjoitti...

Kiitoksia. :D

Oli siellä nytkin sukulaisia, mutta lakkiaisissa on kyllä joo enemmän. Eli tulipahan tehtyä valmiiksi. Se oli sitä paitsi ihan kivaa.

Eiköhän teksti viimeistään ole tämän vuoden Kyky-lehdestä luettavana, mutta jos nätisti pyydät, niin saatan diilata sen sinulle jo sitä ennen. :)

Riikka kirjoitti...

Oi, onnea kilpailusta! Muakin kiinnostaa se teksti!

Pirullista tää siivousasia! Mä etsin edelleen viisasten kiveä tässä jutusssa. Parasta, mitä oon löytänyt on se, että nykyisessä kämpässäni on oikeasti tilaa asioille. Sit se, että yritän laittaa tavarat paikalleen heti sen jälkeen, kun oon niitä käyttänyt. Ei toimi kovin säännöllisesti, mutta kaunis ajatus, kaunis ajatus. Ja parhaimpana se, että lisään siivouksen/tiskauksen tehtävien asioiden listaan ja sit vaan pakotan itseni tekemään asiat siinä jäjestyksessä, kuin ne siellä listassa on, yli ei saa hyppiä.

Outi Kesäkuu kirjoitti...

Täällä taas kommentoimassa huonosti tai melkeinpä unettoman yön jälkeen... lukutaito heikko... sait siis hienon pullan kaverilta... mitä ihmettä sitä nyt mäkeen... ai, pulkan... joten siirryin siitä paikasta kommentoimaan, kun olisi mennyt loppu arvailujen varaan.

Mutta hyvää uuttavuotta sinulle ja kannattaa opiskelllakin, ettet jää sinne lukioon eläkeputkeen putoamista odottelemaan.