lauantaina, joulukuuta 04, 2010

Musiikkikokemuksia livenä

Käyn kovin harvoin keikoilla tai konserteissa, mutta nyt viikon sisään on mahtunut kaksi: viikko sitten olin kuuntelemassa Sibelius-viulukilpailujen välierää ja tänään heiluin Tavastialla CMX:n tahdissa. Oli ensimmäinen kerta, kun olin Tavastialla. Ensimmäisenä voin todeta, että kyllä nuo klassisen musiikin konsertit ovat kovin paljon korvaystävällisempiä. Oli minulla seltään tulpat mukana, en ehkä ihan ehdoin tahdoin halua tehdä itsestäni kuurosokkoa, sen verran sitä saa jo tuollaisissa keikkatilanteissa kokeilla.

Okei, oikeastaan tuo oli ylipäänsä ensimmäisiä kokemiani keikkoja jossain muualla kuin Finlandia-talolla. Olen kahdesti käynyt Pori-jazzeilla ja kerran Ilosaarirockissa, mutta sen lisäksi livemusiikkini on ollut vain tuota klassisempaa puolta. Taas voin sanoa, etten taida olla niin kovin keikkaihmisiä. Minun musiikkikokemukseeni se ihmismassa ja korvia särkevä volumi ei tuo yhtään lisää - ehkä jopa vähentää sitä, kun sanoista ei meinaa saada selvää. En minä silti aio kieltäytyä keikoille lähtemästä, onhan siinä nyt kuitenkin jotain, vaikken minä osaakaan luontevasti hyppiä musiikin tahdissa.

Ilman korvatulppia tärykalvot halkeaa mutta korvatulppien kanssa ulkopuolinen maailma tuntuu ja kuulostaa jotenkin kovin epätodelliselta. Pidin huolta siitä, että minulla oli koko ajan kosketus kaveriini, muuten olisin varmaan hukannut itsenikin sinne. Ulkomaailman epätodellista tuntua ehkä lisäsi sekin, että suljin silmäni. Ei aavistustakaan, miksi. Ihmettelen sitä itsekin. Mikä idea on sokeana sulkea silmät paikassa, jossa ei kuulekaan käytännössä mitään? Minulla ei ole mitään käsitystä esimerkiksi siitä, kuinka suuri ihmismassa siellä oli tai minkä kokoinen tila se on. Edessäni seisoi ihminen, jonka käyttämä sampoo tuoksui hyvälle.

En tunne CMX:n tuotantoa kovinkaan tarkkaan, keikalla soitetuista kappaleista ehkä kolme tai neljä oli minulle ennalta oikeasti tuttuja. Yhtäkään en osannut laulaa kovin paljon saati tunnistanut introsta. Viimeisenä enkorena soitettu Matti jäi kyllä päähän soimaan pitkäksi aikaa. Onneksi Tavastialle saa avustajan ilmaiseksi mukaan, yksin tuosta ei tulisi mitään.

6 kommenttia:

tyttism kirjoitti...

Tavastia ei ole kovin suuri, baaritiskiltä väliseinään ehkä 5-7 metriä ja pituutta ehkä 20m? Se itse sali on isompi, ehkä 20m*40m, jos nyt ihan päästäni heitän lukuja, ei siis mikään valtava halli. Mäkään en erityisemmin pidä keikoista klubeilla, kun ihmiset törmäilee ja tilsii varpaille. Pitikö sun olla etukäteen Tavastialle yhteydessä avustajasta? Mä oon tähän mennessä aina kysynyt avustajasta etukäteen, mutta koska vastaus on aina "tervetuloa", mietin että riittäisikö näkkärikortti ovella samaan lopputulokseen. Narikassa on hauska setä, joka joskus kysyy, että laitetaanko keppikin narikkaan :D

Ronja kirjoitti...

Varmuuden vuoksi olin Tavastialle yhteydessä etukäteen ja vastaus oli tosiaan vaan "tervetuloa". Ehkä sinne voisi siis oikeasti ihan vaan mennä paikalle ja luulen, että melkein pelkkä keppikin riittää niille. Tai tietysti se näkkärikortti on hyvä olla mukana. Toisaalta minulta ei edes kysytty papereita (en ole vieläkään päässyt näyttämään niitä missään!). En siis tiedä, kysynkö seuraavalla kerralla etukäteen avustajasta vai en. :D

tyttism kirjoitti...

No diilaillaan infoa toisillemme, jos jommalle kummalle asia selviää.

Outi Kesäkuu kirjoitti...

Vaikka nautinkin musiikista yleensä täysin siemauksin... en minä ymmärrä miksi live olisi useinkaan hyvä ratkaisu siihen.

On tietysti monia karismaattisia esiintyjiä, jotka ovat lavalla ihan jotain käsittämätöntä mutta suuri osa on ihan huuhaata.

Ja kuten sanoit, ei se kuuleminen ole aina ihan nautinto. Joten taidan pysytellä jatkossakin levyhyllyn vieressä.

Apus paitsi klassinen musiikki ja kaikki muukin suunnitelluissa tiloissa, joissa akustiikka korvaa vaivannäön vääntäytyä paikalle. Vaan sitten tulee tuo pukeutumiskoodin kanssa taas ongelmia. Vaatteet sopisi klubille mutta pää haluisi konserttiin...hmmm... palaan levyhyllylle.

Ronja kirjoitti...

Jos poikakaveriltani kysytään, ei sillä pukukoodilla ole väliä. Miksi ihmiset muka oikeasti pukeutuvat, kun menevät teatteriin tai konserttiin? Ketä varten sinne pukeudutaan? Joka tapauksessa istutaan pimeässä salissa. Pukukoodit on hassuja juttuja. Kyllä minä silti - myönnetään - pukeudun siistimmin ja enemmän ajatuksella, jos menen klassisen musiikin konserttiin, teatteriin tai oopperaan. Häpesin myös veljeäni, joka teatterin eturivissä söi karkkia ja joi limsaa (tai se taisi kyllä olla energiajuomaa, mutta joka tapauksessa). Toisaalta, kuka kummassa ne etiketit on määrittänyt...

Pysytään vaan levyhyllyjen luona. Kuulo säästyy pahemmmilta vaurioilta.

Outi Kesäkuu kirjoitti...

Se vain tuntuu olevan eräistä hauskaa ylipukeutua... kai ne ei sitten nauti niinkään siitä auditiivisestä tarjonnasta kuin siitä itsensä näyttelemisestä.... Luultavasti sinne voisi mennä hautajaisvaatteissakin... mustahan on AINA tyylikästä.