torstaina, elokuuta 11, 2011

(loppu)kesäfunssa

Sain tiistaina jostain kummasta kuumeen. Sen korkeudesta ei ole aavistustakaan, sillä kuumemittarissani ei (vieläkään) ole toimivaa patteria. Silti selvästi se kuume nousi siinä joskus aamusta, vaikka veli otsaani kokeiltuaan sanoikin ”ei sulla mitään kuumetta ole”.

ajattelin kuumeen oikeuttavan – yöunien uhallakin – nukkumaan päiväunet. Koisin pari tuntia iltapäivällä oikein tyytyväisenä. tyytyväisyyttä ei ollut enää silloin neljän jälkeen aamuyöllä, kun nousin sängystä, enkä ollut nukkunut silmällistäkään. Toisaalta ei minua hirveästi edes ärsyttänyt, olin suuren flow-tilan vallassa ja työskentelin ompelutyön parissa viisi ja puoli tuntia putkeen.

eilisen päivän sinnittelin ilman päiväunia, jotta nukkumisesta tulisi taas edes jotain. Iltapäivästä alkoi olla kohtalaisen suuria hallusinaatioita, joiden takia ihan oikeasti piti miettiä, mikä on totta ja mikä ei. Nukahtelin huomaamattani ja kirjoitin yhtä tekstiviestiä yli puoli tuntia, kun ajatus karkasi jotakuinkin jokaisen sanan välissä. Huomasin vasta myöhemmin, etten ollut edes lähettänyt koko viestiä. Päätin, että kahdeksalta voin mennä nukkumaan.

Menin nukkumaan ja nukahdin noin sekunnissa. Heräsin hieman yhdentoista jälkeen tekstiviestiin, kun en ollutkaan sulkenut puhelintani, mitä suunnittelin. Huomasin samalla, että olin laittanut kännykkään herätyksen 8.15. Ei mitään muistikuvaa. En myöskään tiedä, miksi kummassa minun muka olisi pitänyt herätä.

Kolme tuntia nukuttuani toivoin, että Nukku-Matti ei olisi vielä minua ihan hyljännyt. Turha toive. Pyörin hereillä kolmeen, jolloin nousin ja keitin itselleni nuudeleita, kun oli vähän nälkä. Menin takaisin nukkumaan puoli viisi ja nukahdin alle puolessa tunnissa. Heräsin kymmeneltä, nukahdin uudestaan ja heräsin jälleen vähän ennen kahtatoista. Yhteensä siis noin 10 tuntia nukuin, vähän hassuissa pätkissä.

Ennen kuin olin kunnolla saanut itseni hereille – tai siis ennen kuin olin noussut sängystä – kaverini soitti. Minusta ei lähtenyt käytännössä yhtään ääntä. en ole varmaan ikinä menettänyt ääntäni yhtä pahasti.

Olin suunnitellut soittavani tänään lääkäriajan, jotta saisin taas reseptin melatoniiniin ja nukkumisestani tulisi jotain. Minun myös pitäisi näyttää vatsassani olevaan kummalista kai punaista läiskää, joka on ollut siinä monta vuotta mutta viime aikoina kasvanut aika paljon. Äänettömänä en kyllä ryhtynyt soittelemaan mihinkään.

Sain Mikaelilta määräyksen olla täysin hiljaa, puhumatta ja hyräilemättä mitään, jotta ääneni paranisi mahdollisimman pian. Olen ollut hiljaa. Välillä tosin vähän puhuin puhelimessa, kun pitäähän siihen vastata, jos se soi.

Puhumattomuus on muuten ihan jees, mutta ihmisten kanssa kommunikointi tulee melko hankalaksi. Kauppaan en voi ollenkaan lähteä, koska pakko minun olisi niille myyjille puhua. Onneksi määräyksen minulle antanut Mikael lupautui hoitamaan kaupassakäynnin puolestani – sain siis ilmaisen kotiinkuljetuksen ostoksilleni sekä pari ekstraostosta. Kun hän toi tavarat luokseni, tuntui todella oudolta olla puhumatta. Kirjoitin jotain tärkeimpiä asioita paperille, nyökkäilin ja puistelin päätäni. Homma olisi ollut helpompaa, jos Mikael ymmärtäisi viittomakieltä edes vähän. Yksin ollessa puhumattomuus ei ole niin ongelma.

Huomenna taitaa jatkua hiljaisuusretriittini. Onneksi voin sentään kirjoittamalla olla yhteydessä ulkomaailmaan. Sinne lääkäriin pitäisi kuitenkin soittaa.

Minulla on muuten ollut jokaisen viimeisen muuttoni aikana tapana olla jossain vaiheessa kipeänä. aikaisemmin se oli melkein heti muuton jälkeen, nyt näemmä etukäteen.

3 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Pidä itsestäsi huolta, pikkusisko! Näiden blogijuttujen perusteella ei kuulosta kummalta, että sulla on flunssa. Ota kehon hälyytysviestit unettomuudesta ym. tosissaan! Mäkin täällä nuhastelen ja alkusyy on ihan muualla kuin viruksissa tai bakteereissa.

Ronja kirjoitti...

Jep, aloin tässä itsekin jo vähän miettiä, että varmaan unettomuus ja stressi ovat ainakin osasyyllisiä tähän tautiin. Toisaalta koskaan ennen uniongelmani eivät ole aiheuttaneet tällaista sairastelua. Viisi päivää putkeen kuumetta ei ole enää kauhean hauskaa. Jos tämä ei maanantaihin mennessä ole ohi, menen istumaan päivystykseen, kun ei ihan omat Buranat riitä.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sun kannattaisi ottaa nuo univaikeudet puheeksi lääkärin kanssa, jos olet vastaanotolle menossa.

Melatoniinin lisäksi on olemassa tilapäiskäyttöön tarkoitettuja nukahtamislääkkeitä, jotka voisivat olla paikallaan nykyisessä elämäntilanteessasi. Korostan: tilapäiskäyttöön.

t. Eero