maanantaina, kesäkuuta 18, 2012

Helppo ja vaikea reitti

Huomenna aamusta on lähtö Hollantiin EM-kisoihin. Oikeastaan kisat alkavat vasta lauantaina avajaisilla, mutta tässä niitä ennen tehdään luokituksia. Vammaisurheilussa urheilijat luokitellaan vamman ja sen vaikeuden mukaan ja luokituksia tarkistellaan aina silloin tällöin. Minulla ei vielä kansainvälistä luokitusta edes ole ja siksi lähden Hollantiin muuta joukkuetta aikaisemmin.

Koska tämä Suomessakin tehty ”perusluokitus” on tehty vain papereiden perusteella, ei minulla oikein edes ole käsitystä, mitä luokitustilanteessa tapahtuu. Näkö siellä tarkistetaan, juu. Luokitusta varten olen lähettänyt Hollantiin etukäteen lääkärinlausunnon ja käännättänyt viimeisimmän epikriisini englanniksi.

Uskon minun kohdalla tuon luokittelun olevan aika helppo homma, kun en edes valoa näe.

Hollannista palattuani alkaa sitten taas treenit, kun toivottavasti nilkka on toipunut kunnolla siihen mennessä. Mutta tulevia treenejä varten olin tänään opettelemassa reittiä Olympiastadionille ja Eläintarhan urheilukentälle. Molemmat reitit olisivat ihanhelppoja ja yksinkertaisia, jos kaikki liikennevalot piippaisivat.

Olympiastadionille meneminen ei ole ongelma, mutta sieltä pois tullessa pitäisi ylittää Mannerheimintie sellaisesta kohtaa, jossa valot eivät pidä ääntä. Liikkumistaidonohjaajani mukaan siinä ei välttämättä edes kulje muita jalankulkijoita, joilta voisi kysäistä valon väriä. Olympiastadionilta paluureitissä minun pitää myös kuunnella jalkapallokentän laidalla olevaa rakennusta, jotta tietäisin, missä yksi suojatie on.

Eläintarhassa yhdetkään valot eivät pidä ääntä. Muuten reitti olisi hyvin selkeä, mutta vilkasliikenteisen kadun ylittäminen on vähän jännittävää, jos ei tiedä, milloin valot ovat vihreällä. Siellä sentään saattaa olla muita kulkijoita.

Jos voisin jotenkin vaikuttaa kaupunkiympäristööni, sen lisäksi, että metrolaiturin reunassa olevan turva-alueen tuntisi hyvin kepillä, haluaisin myös kaikkien liikennevalojen pitävän ääntä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eläintarhan kohdalla Nordenskiöldinkadulla kulkevat bussit 58 ja 58A. Ne menevät Itiksen metroasemalle kumpikin. Ei tarvitse ylittää yhtään katua.

Pekka

Lilithea kirjoitti...

Miksi kaikki liikennevalot eivät voi äännellä viehkeästi? Se olisi paljon yksinkertaisempaa. Kunpa työmatkani varrellakin kaikki valot piippaisivat, niin en saisi niin usein aamulla säpsäyttävää slaakia, kun ei se valo ollut sittenkään vihreä...

neitinomad kirjoitti...

Täällä Briteissä joku on tehnyt nerokkaan keksinnön:liikennevalojen nappularasiassa on alanurkassa metallinen tappi, joka valojen vaihtuessa alkaa pyöriä. Tapissa on urat, joten liikkeen tuntee tosi hyvin. Ihan nerokas keksintö, joka on tähän asti ollut tosi luotettava. Jos valoissa on piippaus, tappia ei aina ole, muuten se on ollut kaikissa kokeilemissani. Ei tietenkään toimi, jos paikalla on useampi sokko yhtä aikaa, mutta niitä tilanteita on varmasti Itäkeskusta lukuunottamatta verrattain harvoin.

Ronja kirjoitti...

Pekka, aion kulkea Eläintarhaan tuolla 58 bussilla. Mutta mennessä on ylitettävä kaksi katua: huoltoaseman edestä menevä tie, joka kai tulee Länsi-Pasilasta, ja vielä tuo Nordenskiöldinkatu. Pois mennessä riittää yksi ylitys. Näin ainakin, ellei liikkumistaidonohjaajaltani ole jäänyt huomaamatta joku toinen pysäkki. :) Eikä siis missään ylityksissä ole liikennevaloissa äänimerkkejä.

Lilithea, sanos muuuta...

Neiti Nomad, minä näin viime kesänä Englannissa vain sellaisia valoja, jotka piippasivat. Ne tosin pitivät ääntä ainoastaan vihreällä, mutta kuitenkin. Kaikki valot pitivät ääntä. Oltaisiinpa täälläkin yhtä esteettömiä kaupunkisuunnittelussa. Ihan sama minulle, onko merkkinä pyörivä tappi vai joku ääni, kunhan tiedän, milloin voin mennä yli.