maanantaina, elokuuta 13, 2012

Leivontaa, opiskelun odotusta ja sellaista

Tuossa reilu viikko sitten juhlistin teinivuosieni päättymistä ja tein sen kunniaksi valkosuklaajuustokakun. Kuvan muistin ottaa vasta sitten, kun kakusta oli jo syöty aika paljon… Ainakin näkee, että kelpasi. (Oli ensimmäinen iPhonella ottamani kuva ja kohdistukset varmaan taas ihan miten sattuu.)
valkosuklaajuustokakku

Tämä oli ensimmäinen kerta sitten 7. luokan kotitaloustuntien, kun käytin liivatelehtiä. Silloin muinoin meitä varoiteltiin siitä, miten tarkkana liivatteen kanssa pitää olla ja miten vaikeaa sen käyttö onkaan. Nämä varoittelut saivat aikaan sen, etten edes yrittänyt kokeilla liivatteen käyttöä ennen tätä kakkua. Juustokakkujakin olen toki tehnyt – mutta vain sellaisia, jotka paistetaan uunissa. Tämä taisi olla tekemistäni juustokakuista ehdottomasti paras.

Nyt niitä liivatelehtiä on vielä jokunen jäljellä, joten eipä taida jäädä viimeiseksi liivatekokeiluksi. Mitähän sitä seuraavaksi tekisi?

*******

Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran opettelemassa yliopistoreittejä liikkumistaidonohjaajan kanssa. Nyt löydän tieni Porthaniaan, yliopiston päärakennukselle ja Metsätaloon. En ehkä löydä kyseisissä rakennuksissa sisältä mitään, mutta kaikki aikanaan.

Vanhoissa yliopistorakennuksissa ja vanhoilla mukulakivikaduilla niiden ympäristössä oli ilmassa tietynlainen henki. Ehkä se johtui siitä, että yliopistomaailma on minulle vielä täysin vieras, enkä ole turtunut paikkoihin ja rakennuksiin, mutta minusta oli hienoa kulkea kaduilla ja käytävillä ja miettiä niitä opiskelijoita vuosikymmenten takaa, jotka ovat kulkeneet samoja reittejä. ehkä yliopistokampuksen lumo laimenee tulevien vuosien aikana, mutta ainakin nyt ensimmäisellä kerralla oikeasti yliopiston opiskelijana tuntui hienolta.

Olen odotellut kärsimättömänä suomen kielen amanuessilta vastausta kyselyyni erityisjärjestelyistä yliopistolla. Eräs ystäväni varoitteli, että jos olen lähettänyt helsinki.fi-osoitteeseen (yliopiston sähköposti) postia jostain muusta osoitteesta, se on saattanut mennä roskaposteihin ja ehkä jäänyt siksi huomaamatta. Tänään vihdoin kävin penkomassa sähköpostini lähetettyjä viestejä ajatuksenani lähettää sama viesti uudestaanyliopiston sähköpostista,jollainen minullakin nykyään on, kun huomasin, etten ole lähettänyt koko viestiä! Ei siis ihmekään, ettei minulle ole vastattu… Nyt lähetin, ihan siitä yliopiston osoitteesta.

Tänään sain tiedon, että Lyyra-opiskelijakorttini on valmis. Pitää tosin malttaa vielä muutama päivä, ennen kuin sen voi noutaa.

Odotan innosta kihisten opintojen alkua ja seuraavaa liikkumistaidontuntia, jotta oppisin vähän lisää yliopistokampuksesta.

*******

Sain Kelalta hymyilyttävän päätöksen, joka pisti myös vähän miettimään Kelan logiikkaa. Tajusin kyllä päätöksen pari kertaa luettuani, miten siihen tulokseen on päädytty, mutta silti näin maalaisjärjellä ajateltuna logiikka vähän ontuu. No, kerrankin minun hyväkseni.

******

Haen yliopisto-opiskeluun avustajaa. Olen muutaman varteenotettavan hakemuksen jo saanut. Tekisi mieli kommentoida asiaa täällä, mutta en ehkä nyt, kun hakuprosessi on vielä kesken. Mutta jos blogini lukijoissa sattuu olemaan pääkaupunkiseutulaisia työttömiä, niin minulle vaan työhakemusta tulemaan!

4 kommenttia:

Tuuli kirjoitti...

Kyllä niiden viestien pitäisi ihan perille mennä muistakin osoitteista, jos nyt ei ole kysymys mistään makemoneyfast@spam.com -tyylisistä. :-)

terveisin Helsingin yliopiston entinen sähköpostiylläpitäjä.

Hauskaa opintojenaloitusta! Syksy oli ennen jännempi, kun oli uusia asioita: kursseja, uusi kalenteri, uusia ihmisiäkin. Helsingin yliopiston aikoja on kyllä ikävä.

Anonyymi kirjoitti...

Tyhmä kysymys, mutta miten ihan noin käytännössä uusien reittien opiskelu eri paikkoihin tehdään? Sen liikkumistaidonohjaajan kanssa joo, mutta miten se homma menee käytännössä?

-Anna

Ronja kirjoitti...

Anna, ei ole tyhmä kysymmys!

Käytännössä kuljemme liikkumistaidonohjaajan kanssa uusia reittejä ja paikkoja yhdessä. Hän näyttää minulle, mistä löytyy mitäkin ja yhdessä mietimme, millaisista maamerkeistä tiedän, missä mitäkin on. Esimerkiksi "kiviaidan jälkeen oikealla","porttikongin kohdalla on suojatie" jne. LT-ohjaaja myös kertoo asioista, jotka pitää muistaa ottaa huomioon , kuten vaikka yllättävässä paikassa tulevat portaat tai otsan korkeudella oleva kyltti, jonka keppi kyllä alittaa. Joskus uusien paikkojen opetus on vähän ylimalkaisempaa tietoa siitä, mitä paikkoja esimerkiksi keskustasta löytyy mistäkin suunnalta. Silloin, kun minun täytyy oikeasti osata itse mennä jonnekin, reittejä katsotaan paljon tarkemmin. Vaikeita paikkoja kerrataan useasti, jotkut helpot reitit saattavat jäädä päähän yhdellä kertaa. Esimerkiksi eilen taas yliopistorakennuksia opetellessamme kertasimme ja kokeilimme monesta suunnasta Porthaniassa olevien kierreportaiden löytämistä, sillä se minua itseäni arvelutti suuresti. Nyt uskon löytäväni ne portaat edes jotenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Moi

Luulenpa, että jos et Porthaniassa löydä kierreportaita, niin apua varmasti järjestyy. Kun opiskelin siellä 60-luvulla, siellä opiskeli useita sokkoja, joita riennettiin joukolla auttamaan jos näyttivät olevan eksyksissä. Samat sanat myös päärakennuksen osalta (siellä tosin ei ole kierreportaita, mutta eksymisen mahdollisuus kylläkin).

Kuvailet aika sattuvasti lyhyessä lauseessasi akateemista ilmapiiriä ja mukulakivikatujen tunnelmaa. Sellaista se on ollut jo parisensataa vuotta. Kun kävelet päärakennuksen ovelta Metsätalolle Fabianinkatua pitkin, oikealla puolella olevat rakennukset ovat ensimmäisiä, jotka rakennettiin pääkaupungiksi nimitettyyn Helsinkiin. Ne ovat 1830-luvulta. Metsätalo (1939) ja Porthania (1957) ovat uudempaa tuotantoa.