torstaina, lokakuuta 03, 2013

Täällä taas (tai edelleen)

Elo-syyskuun kerroin satunnaisia paloja arjestani Blogilinjalla. Kai siihen kirjoittamiseen taas vähän tottui niin, että nyt tekee mieli aktivoitua edes hiukan täälläkin.

Tuolta blogilinjan blogista voi erityisesti lukea kokemuksiani tuplavammaisena olosta. Löysä ja kenkkuileva nilkkani leikattiin siis kuukausi sitten ja vähän kiristeltiin nivelsiteitä.Olen nyt reilun neljä viikkoa kävellyt ”kipsi” jalassa, eli tuollaisen ihme ortoosisaappaan kanssa. Aluksi toki oli matkassa mukana myös kyynärsauvat tai pyörätuoli ja avustaja. Pariin viikkon en ole kyynärsauvoja käyttänyt ollenkaan, paitsi viime viikonloppuna otin laivalle toisen mukaan ja suihkussakäydessäni yritän ainakin sitä yhtä käyttää, kun ne muutamat askelet joudun ilman tukisaapasta kävelemään.

Aluksi normaali kävely, siis ilman kyynärsauvoja, tuntui todella kummalliselta. Vaikeaa oli, kun jalat ovat eri mittaiset ja selkä hieman kipeytyi siitä hommasta. Myös se, ettei nilkka taivu yhtään, vaikeutti kävelemistä. Kävelemiseni oli vähän sellaista huojuvaa ontumista. En tiedä, olenko oppinut kävelemään paremmin vai enkö enää tajua huojuvani. On pitänyt kysyä joltain, mutten ole muistanut. Ainakin kävelen nyt jo nopeammin kuin pari viikkoa sitten, silloin olin raivostuttavan hidas. Eli jollain tavalla olen tottunut. Portaiden käveleminen alaspäin on toki hidasta edelleen, kun on pakko mennä porras kerallaan, kun se nilkka ei tosiaankaan taivu.

Nilkan taipumattomuus vaikeuttaa myös epätasaisella alustalla kävelemistä. Ei ole mitään mahdollisuuksia korjata asentoa lihaksilla, kun ei se sen saappaan asentoon juurikaan vaikuta. Pystyn ehkä samaistumaan liikuntavammaisiin tämän jalkani kanssa. Minulla ainakin meinaa jo vähän hermot mennä, mutta toki sokeus tuo hommaan vielä oman lisänsä. Enää vajaa viikko, niin pääsen saappaasta eroon.

Olen yrittänyt vähän aktivoitua yliopistopiireissä, että joskus ehkä tutustuisi sielläkin ihmisiin. Olen käynyt jopa ainejärjestömme saunaillassa. Tänään olisi ollut naamiaiset, mutta teatteritreenit olivat vähän päällekäin ja sitten… No, en jaksanut mennä. Ensi viikolla ajattelin kyllä mennä Aleksis Kiven päivänä katsomaan kaikkia mahdollisia kivi-aiheisia elokuvia.

Jos joskus saisi opiskelumotivaationkin nostettua sieltä läheltä nollatasoa jonnekin vähän ylemmäs, voisi mennä ihan hyvin. Minulla ei ole kuin neljä luentoa viikossa ja niistäkin olen nyt parina viime viikkona jättänyt kaksi väliin. Hiphei. Olen kyllä läksyt tehnyt ihan kiltisti, sentään. En tiedä, mikä niissä opinnoissa muka mättää, kun ei kiinnosta.

Melkein jo olen tässä harkinnut, että lukuvuoden 14-15 voisi pitää välivuotta ja yrittää keksiä, mikä sitten kiinnostaa. Siis muu kuin urheilu ja musiikki. Vai tarvitseeko muun kiinnostaa? Tai siis kyllähän minua kiinnostaa myös käsityöt ja kaikenlainen järjestäjänä pyöriminen. Esimerkiksi olen meidän – toivottavasti – tulevasta musikaaliprojektistamme (rahoitus selviää marraskuun lopulla) aivan pähkinöinä ja haluan siinä nimenomaan olla vähän sellainen ”tuottaja”, tyyppi, jolla on kaikki langat käsissä ja joka tietää, mitä tehdään, milloin ja missä. Sellaista minä tahdon tehdä. Siinä olen aika hyvä. Tarvitseeko sitä varten opiskella mitään? Tai mitä minun oikeasti kannattaisi opiskella? Vai päädynkö sellaisiin hommiin, ihan sama, mitä opiskelen? Vaikeaa.

M lähti viime viikolla viideksi kuukaudeksi vaihtoon Ruotsiin (hänkin pääsi bloginkirjoittamisen makuun, ja löytyy täältä). Ensimmäistä kertaa elämässäni asun oikeasti yksin. Tekee ihan hyvää. Lupasin näyttää M:lle, että yrtit (basilika ja rosmariini) voi hyvin pitää hengissä myös talven yli. Ei mennyt kuin reilu viikko hänen lähdöstään, ja jo oli baslika aika kuoleman kielissä... Nyt se näyttää kyllä siltä, että ehkä saan heräteltyä sen uudestaan henkiin. Vähän unohtui kastelu viikoksi.

Voisin M:n poissaolon aikana yrittää hankkia kotiimme myös vielä puuttuvat kattolamput ja verhot ja ripustaa ne olemassa olevat verhot. Vaikka enhän minä mitään lampuilla tee. Verhot olisi kyllä ehkä ihan kivat.

Niin. Mitään järkeä tässäkään postauksessa ollut.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, että kirjoitat taas tähän blogiin!

Ronja kirjoitti...

:) Katsotaan, miten pitkään jaksan olla aktiivinen...

Heli kirjoitti...

Moi, kiva lukea taas juttujasi.

Jos sinua tuottaminen kiinnostaa, niin kuulostaisi siltä, että kulttuurituotannon koulutusohjelma (AMK) voisi olla juuri sinua varten. Itse en tiedä siitä mitään muuta kuin sen, että sellainen on olemassa ja se valmistaisi juurikin tuollaiseen tapahtumien järjestämiseen yms. Kannattaa tutustua!

Ronja kirjoitti...

Tämän blogipäivytykseni pohjalta oli syntyi myös Facebook-keskustelu, jossa nimenomaan tuota kulttuurintuottajan koulutusohjelmaa useampikin suositteli. Joskus abivuonna sitäkin harkitsin, mutta pitänee nyt ottaa uudestaan harkintaan. Pohdin veljeni kanssa myös sitä, että ehkä kannattaa ainakin nyt tuo kandi tehdä yliopistolla suomen kieltä ihan jo siitäkin syystä, että yliopisto-opintojen ja urheilun yhteensovittaminen on varmasti helpompaa kuin amk-opintojen ja urheilun sovittaminen. Mutta - kuten FB-keskustelussakin totesin - ehkä käytän koko elämäni sen miettimiseen, mitä oikein haluan tehdä...