lauantaina, kesäkuuta 21, 2008

Kuka on Ronja?

Olen 15-vuotias (31.7. alkaen 16-vuotias) tuusulalainen nuori. Pidän mielettömän paljon kirjoista ja teatterista. Harrastan yleisen häröilyn lisäksi kirjoittamista, lukemista, aikidoa, taikatemppuja, viittomakieltä, larppaamista, kitaransoittoa, piirtämistä ja kaikenlaista käsillä näpertämistä. en ole varma, tuliko tässä kaikkia lueteltua. Yleensä unohdan osan harrastuksistani niitä kysyttäessä.

Vaikka on kesäloma, olen jo nyt ihan täpinöissäni (rusinoina) koulun alusta. Siihen on vielä kaksi kuukautta aikaa, mutta minun tapauksessani tämä aika menee suurelta osin lukion aloittamisen vaatimiin järjestelyihin. Kirjatilaukset (osittain jo tehty), avustajahaastattelut, liikkumistaidon tunnit (=uusien paikkojen opettelu, julkisilla liikkuminen) ja muutenkin sopeutuminen siihen ajatukseen, että olen oikeasti lukiolainen, opiskelija, ja kaiken kukkuraksi Kallion ilmaisutaidon lukiossa.

Yleisellä mittapuulla minusta ja tekemisistäni tekee erikoisen, erilaisen se, että olen sokea. Sairastan perinnöllistä silmäsairautta, joka on hyvin harvinainen ja jonka nimeäkään en tiedä. Sama sairaus on isoveljelläni, jolla se ei ole edennyt vielä niin pitkälle kuin minulla. Muita tällaisia tapauksia en tiedä meidän lisäksi Suomessa olevan. Tämä silmäsairaus on käytännössä verkkokalvon ja lasiaisen rappeuma. Sen lisäksi silmistäni löytyy harmaakaihia, joka on toisesta silmästä leikattukin, ja krooninen verkkokalvoirtauma.

Olen elämäni aikana kokenut kaikenlaista näkemisen kanssa. Esimerkiksi kaiken vihertävänä näkeminen on oikeastaan aika mielenkiintoista. Ikinä en ole kunnolla nähnyt, parhaimmillani näin puolentoista metrin päästä, kuinka monta sormea on pystyssä. Pienenä näin lukea aikakauslehtiä jotakuinkin nenä kiinni lehdessä, mutta noin kymmenen vanhana lelukirjan kuvienkin kunnolla erottaminen oli vaikeaa. kun normaalisti näkevillä ihmisillä visus (näön tarkkuus) on yleensä jotakuinkin 1-2, minulla se oli 0,04. Visukseni mukaan olin jo pienenä sokko, mutta heikkonäköisenä itseäni aina pidin; näinhän lukeakin. Ei koulukirjojen lukeminen koskaan mitään nannaa ollut, kun se oli niin hidasta. Inhosin aina ala-asteella ääneen lukemista. Mutta viidennen luokan puolivälissä, 11-vuotiaana, näköni meni lopullisesti ja sen jälkeen se on huonontunut vähitellen lisää. Nykyään kirkkaalla auringonpaisteella aurinko saattaa häikäistä, jos hyvä tuuri käy. jännää kuitenkin on, että aurinkoisina päivinä silmiäni ja päätä särkee ja aurinkolasien pitäminen helpottaa, vaikken mielestäni edes näe koko valoa.

Oikeasti en anna sokeuteni häiritä juurikaan tekemisiäni. Minulla on lähinnä periaate: "Näkövamma ei ole este eikä hidaste, vaan rikaste!" Suurilta osin tämä pitää täysin paikkaansa. Ei näkemättömyys juuri mitään estä. Paitsi ehkä sen, ettei minusta voi tulla autonkuljettajaa, konnaria, poliisia, veturinkuljettajaa, lentokapteenia, en pääse armeijaan enkä voi oikein olla maskeeraaja. muuten minä kyllä ajattelen yleensä kaikesta, että miksen voisi tehdä näin, kun näkevätkin tekevät. Ja ainakaan minä en luovu asioista, joita tein itse nähdessäni, kuten rullaluistelu, piirtäminen, laskettelu, käsin kirjoittaminen ja lautapelit.

Karu tosiasia kyllä on, että näkemättä menee moniin asioihin enemmän aikaa kuin näkeviltä. Näkövamma on siis joissain asioissa hidaste mutta asiat sujuvat kyllä hyvin, kun sitä ei ajattele.

Tässä blogissa aion keskittyä näkövammaisena opiskeluun, harrastuksiini ja kaikkeen, mikä liittyy sokkona elämiseen. Jotain juttua saattaa joskus tulla sokkona taiteen kokemisesta ja tekemisestä.

20 kommenttia:

Fori kirjoitti...

Noniin, mä en tiedä että pystytkö nyt lukemaan tätä, että onko joku sulle lukemassa tms.

Mutta hei, tosi hieno juttu että et anna näkövamman hidastaa! Tossa alkaa miettimään että miten mulle onki käyny niin hyvä tuuri että pystyn näkemään. Siis, sitä pitää niin itsestäänselvänä asiana.

Ja pystyt piirtämäänkin vaikka oot näkövammainen! Wau!
Siitä kallion ilmaisutaitolukiosta, siellähän on monta "linjaa". Näytteleminen, musiikki, taiteet yms. Mitä sä meet sinne tekemään? Mäkin ajattelin että silloin kun tästä peruskoulusta joskus pääsen niin sinne pyrin.

Anonyymi kirjoitti...

Se taisikin kirjoituksesta unohtua, miten tietokonetta käytän. Mutta juu, pystyn lukemaan, koska tietsikassani on ruudunlukuohjelma (vähän samanlainen systeemi kuin maikkarin puhuva pää yms).

Kalliossa keskityn lähinnä ilmaisutaitojutuista ehkä kirjalliseen ilmaisuun, näyttelemiseen ja puheilmaisuun. Näillä näkymin ainakin.

Kiitos vierailustasi. :) Oikein ihmettelen, miten joku löysi tänne näin nopeasti.

Fori kirjoitti...

Juu, eli löysin tänne noitten sun harrastuksien kautta.
Sä harrastat samoja kun mä. Mä harrastan kanssa kirjottamista ja lukemista, ja tietenki teatteria, et sillee löysin sut ku etin samoilla harrastuksilla. Silleen jännästi.
Mut hei, susta tuli nyt mun idoli, koska mä varmaan olisin menettäny elämänhaluni ihan kokonaan, jos mä en pystyis näkemään.
Onnea jatkoon!

Anonyymi kirjoitti...

Ei näkemättömyys ole mikään asia, jonka takia kannattaisi elämänhalunsa menettää. :) Minäkään mitään siitä välittänyt, juoksin vain tyynesti kaikkia avonaisia ovia päin. Nytkin on yksi kuhmu otsassa, kun törmäsin ovenpieleen rynnätessäni äkkiä pihalle.

Fori kirjoitti...

Hahaa :)
Eks se oo turhauttavaa kun et kunnolla tiedä että mikä sua vaivaa?

kauankos tuota piirtämistä oot harjottanu? Mahdat olla hyvä näyttelijä ja kirjoittaja jos oot päässy kallion lukioon, tässähä ihan kateelliseks tulee!

Anonyymi kirjoitti...

On, se on pirun turhauttavaa. Yritin joskus toden teolla selvittää, mikä tämä silmäsairaus on, mutta ei vain löydy. Kun on erikoistapaus, tietoa saa nyhtää vaikka minkä verran. Ilman lääkärinlausuntoa en olisi edes tiennyt, että minulla on mikään krooninen verkkokalvoirtauma. Ei kukaan sitä koskaan ollut kertonut.

Pari vuotta olen piirtänyt aktiivisemmin, mutta en nytkään voi sanoa olevani kovin aktiivinen. Joskus sitä piirtää enemmän, joskus vähemmän. Mutta kaikki ihmiset piirtävät elämänsä jossain vaiheessa, että ehkä minä olen aina piirtänyt.

Ei kannata olla kateellinen. En oikein tiedä, miten sinne Kallioon pääsin. Ihmiset kyllä sanovat, että olen hyvä kirjoittaja. Siitä näyttelemisestä en niin tiedä. Ainakin se on kivaa.

Fori kirjoitti...

Juu, itsekkin pidän näyttelemisestä, mutta nyt teatteri jota oon harrastanu sellaset kolme vuotta, hajos.
Itteläkin on sellasii on/off jaksoi piirtämisessä. Omaa koiraa ja mangahahmoja enimmäkseen tulee tuherreltua, joihinkin olen ihan tyytyväinen. Mun ongelma on vaan, että tavallaan "ylipiirrän" ne, eli en voi jättää niit yksinkertaisiks, vaan mun on aina lisättävä siipiä tai joku erikoinen kasvonilme yms.

Anonyymi kirjoitti...

Minä näyttelin aktiivisesti vuoden... Se kun oli teatteri, jota tehtiin aina proggis kerrallaan. Olin yhdessä proggiksessa mukana.

Minä en ole ikinä piirtänyt mangahahmoja. Johtuu varmaan siitä, etten tiedä, miltä ne oikeasti näyttää. Silloin, kun vielä näin, ei manga ollut niin suuressa huudossa. Uskon kuitenkin nähneeni mangaa/animea, mutten ole silloin tiennut sen olevan sitä, joten nytkin on vaikea yhdistää satunnaisia näkömuistikuvia mangaan.

Fori kirjoitti...

Mm, kökkö juttu . .

Manga on nimittäin mulle tosi tärkeetä

Anonyymi kirjoitti...

en tiiä muistakko mut mun pikkuveli luukas, sellanen pieni kaksvuotias oli sun kans samaa aikaa pajulahdes. no kuitenki mun iskä lähetti linkin sun blogistas ja sitte luin sun juttuja ja aaattelin kommentoida koska must on kunnioitettavaa et pystyt tekee kaiken ihan samalla lailla ku kaikki muutki! mä en varmaa osais tehä mitää ilman näkökykyy muutaku kirjottaa tietokoneella koska sen oon oppinu ulkooo ku datailen nii usein :D ja en ymmärrä miten pystyt rullaluistelmaa, mä en pysy pystys luistimilla oli niissä pyörät taikka ei !
tsemppii sulle on ihana lukee sun juttuja ku sun asenne on nii myönteinen ja ilonen ;)

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin pikkuinen Luukas tuntuu tutulta ajatukselta, mutten voi varmasti sanoa muistavani.

Minä olen rullaluistellut - ja normiluistellut - 5-vuotiaasta asti, tässä ajassa oppii jo jotenkin pysymään pystyssä. :)

Tuna kirjoitti...

Tämä blogihan kuulostaa hyvältä! Oikeasti. Auttaapa meitä "hemmetin näkeviä" saamaan vähän uudenlaista näkemystä. Lisäksi tämä Tunalainen lukee oikein mielellään kavereiden blogeja *virn*

Täytyy vielä näin puolijulkisesti kehua, että se pingviini oli hieno, jonka piirsit synttärikorttiini. Ja koko perhe sitä katseli hämmästyneenä, että miten se Ronja pystyy piirtämään. Ainakin se on yksi ikimuistoisimmista synttärikorteista, joita olen saanut. Kiitos. *virn*

Anonyymi kirjoitti...

Teille hemmetin näkeville onkin hyvä kertoa, miten tämä homma oikeasti toimii. ;)

Kiitoksia vaan kehuista. :) Itse en ees ole niin tyytyväinen siihen pingviiniin, kun oli huonoa paperia. Kyllä sinä joskus vielä saat minulta oikeasti hyvin piirretyn pingviinin. Viimeistään silloin eläkepäivilläsi.

Anonyymi kirjoitti...

on se epämukavaa kun oma isosisko osaa piirtää paremmin sokeana kuin minä itse... mutta mitä väliä... en olekaan kovin hyvä piirtäjä... ja nyytti (ronja) osaa paljon asioita paremmin kuin minä... esim. koulu, rullaluistelu, näytteleminen, piirtäminen, äikkä, YMS. mutta sellaista se pikkuveljenä oleminen on... (on sentään muutama asia jossa päihitän ronjan... esim. englanti...)

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että ymmärrät pikkuveljenä olemisen idean.

Ehkä osaat englannissa enemmän sanoja kuin minä, mutta kieliopissa taidan päihittää sinut jälleen.

Actinidia kirjoitti...

Hei

Eksyin blogiasi lukemaan kun Googlailin tietoa sokeista. Itse olen harrastanut viittomakieltä, ja aion tuleviasuudessa harrastaa tai opiskella sillä ammatin.

Ajattelin lukea sun blogin kokonaan, jotta ymmärrän paremmin sinua ja muita kaltaisiasi ihmisiä!

Caro
www.carol-line.vuodatus.net

Anonyymi kirjoitti...

hihi tekimieli lukea jotakin vanhoja demi lehtiä ja otin lehtipinosta sitten sellasen demin missä oli carrie bradshawin kuva eli yksi näyttelijä ja päätin lukea sit sen ja löysin sieltä sit semmosen jutun mikä kerto susta ! oot todella sinnikäs ihminen ja näytät pärjäävän elämässä ihan samalla tavalla kuin kaikki näkevätkin ! taputukset sulle ! :) tosi hienoa !

Elisa Hautaviita kirjoitti...

Hei!

Mahtavaa, kun löysin toisenkin näkövammaisen joka kirjottaa blogia!

Sanoit tässä ekassa kirjotuksessas, että et luovu sokeutes takia ruollalusitelusta. Mä ite oon nimittäin luopun. Mut miten sä pystyt jatkamaan sitä? :)

Ronja kirjoitti...

Moi!

On meitä enemmänkin näkkäreitä bloggaajia:
raisakuusela.blogspot.fi
riikkahanninen.blogspot.fi
karhutar.blogspot.fi (ei ole muutamaan kuukauteen enää päivittynyt)
kulkurimuikkunen.blogspot.fi
yritysjaharrastaminen.blogspot.fi

Nämä nyt ainakin tässä tulivat mieleen...

Rullaluistelua harrastan ihan kepin kanssa. Mulla on alunperin sitä varten hankittu sellanen koukkupäinen keppi, koska kyynärsuojien kanssa siitä koukusta pystyy pitämään kiinni. Yleensä pidän myös näkövammaismerkillä varustettua huomioliiviä. Enkä rullaluistele kun sellasissa paikoissa, missä koen sen oikeesti kohtuu turvalliseksi. Tuusulassa asuessa rullistelin enemmän, Helsingissäkin joissain paikoissa oon voinut sitä tehdä, mut nyt Kallio ei ole kyllä enää mikään sokon rullaluistelupaikka. :D

Elisa Hautaviita kirjoitti...

Hei vähän kiva täytyy käydä noiki blogin kurkkamassa! :)

Vau! Vois kyl kans joskus yrittää ainakin kun meen vanhempien luona käymään jotka asuu maalla niin ehkä se tosiaan olis turvallisempaa siellä :D Mut kiitos vinkistä! En oo koskaan ajatellu, et kepin kanssa vois/uskaltasi kokeilla.