perjantaina, syyskuuta 19, 2008

Mikä on kohteliasta?

Ovet.

Minä olen pitkään ihmetellyt, miksi sokko laitetaan aina ensimmäisenä ovesta. Okei, ei aina. Silloin, kun menen opastuksessa, oppaani menee tietysti ennen minua ovesta sisään. Mutta bussipysäkillä, vaikka bussiin olisi tulossa muitakin, he antavat minun mennä edeltä. Sama tilanne oli, kun kesällä olin isäni ja hänen naisystävänsä kanssa asuntoautolla liikkeellä; minut laitettiin aina ensimmäisenä asuntoauton ovesta sisään.

Ymmärrän jotenkin ihmisten ajatuksen siitä, että on ihan kohteliasta antaa tämän vammaisen nuoren mennä edeltä, mutta minua vain pännii se omalta osaltaan hyvin suuresti. Harvoin liikenteen meteliltä kuulen kunnolla, missä kohtaa bussin ovi on. Jos muut pysäkillä olijat menisivät ennen minua, tai edes yksi, kuulisin siitä, missä kohtaa ovi on ja osittain myös sen, kuinka kaukana bussi on pysäkin reunasta.

Sama homma on asuntoauton oven kanssa: monta kertaa kävelin ovelle jonkun opastuksessa, mutta minut paikalle opastanut sanoikin: "Mene sinä Ronja ensin." Usein tilanne oli vielä niin, etten oikeasti voinut tarkkaan tietää, missä kohtaa ovi on. Näin kävi myös silloin, kun minä menin ensimmäistä kertaa kyseiseen asuntoautoon sisään, eikä oven edessä ollut edes portaana toimivaa jakkaraa. En siis tiennyt, kuinka korkea kynnys siinä oli. Jos kanssani kulkenut henkilö olisi mennyt edelläni sisään, olisin tiennyt, missä kohtaa ovi on ja kuinka korkea kynnys siinä edessä on. Koska minut laitettiin edellä, tunsin aina ovesta mentäessäni itseni ja sen tilanteen hyvin epävarmaksi. Usein myös vielä erikseen pyysin, että voisiko joku mennä ennen minua, mutta koskaan pyyntöäni ei toteutettu.

Tilanne on ollut usein sama pikkubussimalliseen taksiin mentäessä. Välillä minusta tuntuu, että veljeni on tahallaan tehnyt sen niin, että laittoi minut edeltä. En tiedä.

Pyydän siis, arvoisat näkevät: jos olette bussipysäkillä sokon kanssa menossa samaan bussiin, menkää ennen sokeaa henkilöä sisään. Tilanne on aivan eri, jos sokko pyörii ympyrää tietämättä yhtään, mihin suuntaan pitää mennä. Silloin saa hyvinkin tulla opastamaan, mutta edelleen olisi kiva, jos joku menisi ensin siitä bussin ovesta. En usko olevani ainoa sokko, joka näin saisi hyvin paljon tarvitsemaansa informaatiota tuosta kyseisestä oviaukosta.

Ratikoiden ovet kuulee jotenkin paljon paremmin kuin bussien, niistä kuuluu parempi ääni oven auetessa.

Mietin tänään, kuinka tärkeää minun onkaan sokkona kaupungilla liikkuessani tarkkailla ympäristöä. Suurimalla osalla muista on käytössä useampi aisti ympäristön tarkkailuun, joten siihen ei oikeastaan tarvitse edes kiinnittää niin paljoa huomiota. Minä taas saan lähes kaiken informaation kuuntelemalla, joten tarkkaavainen on pakko olla. Tajusin tänään vihdoin kunnolla senkin, kuinka tärkeä aisti tuntoaisti onkaan, myös kaupungilla liikkuessa. Mäkelänkadun melusaasteessa usein tulee mietittyä, kuulenko varmasti ratikan tulon. Aina silloin muistutan itseäni, ettei minun tarvitse kuulla sen tuloa; maa tärisee jalkojen alla sen verran paljon, että sen kyllä huomaa siitäkin.

Vielä ihan täysin offtopic...

Celiasta voi lainata myös äänikirjaksi luettuja Valittuja paloja. Äänikirjasta löytyy myös sudokut luettuina, mikä on minusta tajuttoman hieno juttu. Yritin sitten tänään ensimmäisen kerran elämässäni ratkaista oikeaa kunnon sudokua, tähän asti olen vain tehnyt jotain lasten eläinsudokuja.

Lukijan ohjeiden mukaisesti tein itselleni pistekirjoituksella sudokutaulukon ja sinne ne valmiina olevat numerot. Pisteillä sudokun tekeminen on vaan pirun hidasta, kun en tosiaankaan näe koko ruudukkoa kerralla. Väänsin sitä ainakin kaksi tuntia, kunnes luovutin: vielä viisi numeroa pitäisi saada ruudukkoon mahtumaan, mutta niitä ei vain saa. Aion kuitenkin tästä lähtien tilata joka kuukauden Valitut palat ja saada vielä joskus sen sudokun tehtyä. Minä en, hitto vieköön, matemaatikkona luovuta!

"Jos tehtävän ratkaisuun meni 60 minuuttia tai et saanut sitä ratkaistua, sudokut ei taida olla sinun juttusi." Ja pah.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä uusi taustaväri on aika kiva. Vähän vaihtelua. *virn* Mutta tuollaisia ovijuttuja ei vain tule ajateltua yleensä, joten hyvä että vähän valaiset asiaa. Ja olisi kivaa tietää muitakin tuollaisia juttuja, joten jatka samaan malliin. *hymy*

Ronja kirjoitti...

Tuollaisia ovijuttuja ei tule edes itse ajateltua oikeasti, joskus asia vain pälkähtää mieleen. :D

Meni vähän aikaa tajutessani tuo taustaväri-juttu. En meinannut muistaa tehneeni sille mitään, koska minulle tämä näyttää edelleen ihan samalta.

Saija kirjoitti...

Tuo ovijuttu on juurikin aivan täysin kiinni kohteliaisuudesta. Siitähän tulisi kamala haloo, jos yrittäisi rynniä ennen sokkoa tai invalidia tms. ovesta sisään, jos ei ole heidän avustajansa/opas. "Kamalan ajattelematonta", kuuluisi silloin jokaisen kanssaolijan päässä, ja paheksuvia katseita viljeltäisiin enemmän kuin kevään kauraa. Oletko yrittänyt tervehtiä kuskia, jotta kuulisit hänen äänestä, missä oviaukko on? Vastaakohan ne ikinä?

Saija kirjoitti...

Ai niin, jatkaa vaan niiden sudokuiden kanssa. Kun vaan treenaat niitä, niin varmasti vähitellen alat muistaa alkuasetelmasta lähtien, missä mikäkin numero oli ja "näet" se taulukon mielessäsi. Sitten sen tekeminen varmasti nopeutuu :)

Ronja kirjoitti...

Kuskin tervehtiminen saattaisi auttaa... Pitää ehkä joskus kokeilla. Kyllä minut on sentään aina neuvottu muiden bussiin menijöiden toimesta ovelle eikä siinä ole sinänsä mitään vikaa, näin paremman puutteessa. ;)

Siinä tämä tasa-arvoinen yhteiskunta taas on: jos menet vammaisen (oli hän sitten nuori tai vanha) edellä bussiin, vaikka olisit ollut aikaisemmin pysäkillä odottamassa ja lähempänä bussin ovea, se ei ole yhtään kohteliasta. Jos taas bussipysäkillä on ihan "terve" nuori, ei ole yhtään epäkohteliasta mennä ennen tätä bussiin. Mitä tasa-arvoa tämä oikein on ja ketä kohtaan? Sen minä sentään tajuan (ja olen itse samaa mieltä), että vanhemmat ihmiset voidaan hyvin päästää bussiin ensiksi, onhan vanhat ihmiset sentään ihan eri asia kuin vammaiset nuoret.

Jep, en tosiaan aio luovuttaa sudokujen kanssa. Se vain vaatii vähän treenausta...

Jouni kirjoitti...

Minäkin pidin uudesta taustaväristä näin näkevänä.

Tuli juuri eilen luettua erilaisia ohjeita näkövammaisten kanssa toimimiseen netistä. Lähinnä ne oli sellaisia älä puhuttele koiraa vaan itse näkövammaista -tyylisiä. Luinpa myös ohjaajan ja sokean/heikkonäköisen välisestä vuorovaikutuksesta ohjaustilanteissa. Juuri tuo asia mainittiin, että ohjaaja kulkee ovesta ensin.

Oli jotenkin jänniä juttuja, kun en ole aiemmin juuri ollut tekemisissä näkövammaisten kanssa.

Noihin sudokuihin liittyen: Tuli mieleen, että sudokustahan on useitakin tietokoneversioita, joista jokin voisi jopa ollakin ruudunlukijalle sopiva. Sitten tajusin, että pistekirjoituksella on varmasti paljon helpompaa hahmottaa eri numeroiden sijainnit kuin jostain luettelomaisesta tietokoneen lausumasta lukujonosta.

Voisiko pistekirjoituksella kirjoitetuista numeroista askarrella siirreltävät versiot? Sudoku-ristikon pohjana toimivalla paperilla olisi ruudukon reunat ja valmiiksi paikoillaan olevat numerot kiinteästi. Tämän pohjan päälle sitten vain aseteltaisiin valmiiksi askarreltuja numeroita sen sijaan että ne kirjoitettaisiin käsin.

Joskus melkein koko sudokun joutuu purkamaan lähes alkuun saakka, jos jotain numeroa aikookin muuttaa. Tuollaisessa tilanteessa irralliset numerot voisivat olla käteviä.

Toisaalta helpoimmat sudokut on suunniteltu siten, että missään vaiheessa ei tulisi sellaisia kohtia, joissa olisi valittava jompi kumpi kahdesta täyttövaihtoehdosta.

Ihan vain ideana kerroin tuon... en tiedä, miten pistekirjoitusta kirjoitetaan käytännössä ja millaiselle materiaalille. Ehkä oletkin jo käyttänyt jotain tuon kaltaista menetelmää.

Saija kirjoitti...

Sullahan oli koulussa se taulukko, jota te käytitte Pauliinan kanssa seiskan fykessä, eikös? Semmoinen pohja ja siihen siirrettävät numerolaput, niin voilá!, sulla on monikäyttöinen sudoku-ruudukko. Onko sulla vielä sitä vai pistinkö mä sen menemään sinne alakoululle keväällä?

Ronja kirjoitti...

Jouni: Keskusliiton sivuilla olevat ohjeet näkövammaisen kohtaamiseen on minusta lievästi sanottuna hämärät. Onhan siellä ihan asiallisia juttuja, juu, mutta... Kyllä nyt maalaisjärjen pitäisi sen verran toimia, että ilman niitäkin ohjeita pärjää. Suurin osa niistä menee minullakin ihan yli ymmärryksen, että miksi tämä pitäisi tehdä muka näin. En siis todellakaan noudata kovinkaan monen ihmisen kanssa niitä ohjeita, en suinkaan.

Olen itsekin miettinyt sudokun tekoon jotain tuollaista valmista taulukkosysteemiä, mutten ole vielä ehtinyt asialle mitään tehdä. Itse en ainakaan ole puheohjelmalle ystävällistä sudokua netistä löytänyt, ne on ihan liian interaktiivisia systeemejä tai jotain. Mutta kyllä, pisteillä se on paljon helpompi käsittää, niin saa heti tietää numeroiden paikatkin itse.

Saija: En yhtään muista, mitä taulukkoa me olisimme fykessä seiskalla käyttäneet, mutta onhan minulla koordinaatisto! ;D Pitkässä matikassa ei edes piirrellä funktioiden kuvaajia (ainakaan tämän opettajan mukaan), joten koordinaatistolleni ei ole oikein käyttöä. Täytyykin valjastaa se sudokukäyttöön, kunhan ensin revin jostain itselleni sinitarraa.