Extreme-viikko

Tällä viikolla on sattunut kaikkea hassua.

Maanantaina minä nukuin ensimmäisen kerran pommiin - ei tule toistumaan, mikäli se minusta on kiinni. En kai tajunnut painaa sitä torkkunappulaa... Heräsin 40 minuuttia herätyskellon soimisen jälkeen. En oikein enää ehtinyt bussiin. Oikeastaan näin jälkikäteen mietittynä olisin saattanut ehtiä, jos olisin jättänyt aamupalan väliin ja mennyt kauheaa pikavauhtia. Kuitenkin päädyin mieluummin taksiin, niin ei tarvinnut aiheuttaa sitten sen suurempaa ylimääräistä kiirettä itselleni.

Tiistai-iltana myöhästyin kuoroharkkojen jälkeen siitä bussista, jolla yleensä silloin tulen. Tai sitten bussit jättivät kylttini huomioimatta ja vain ajoivat ohi. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu järkevämmältä, sillä seisoin bussipysäkillä yli puoli tuntia ja sinä aikana aikataulun mukaan siitä olisi pitänyt mennä kolme bussia, jolla olisin päässyt. Yksikään ei pysähtynyt.

Yli puoli tuntia pysäkillä seistyäni eräs vanhempi täti tuli kysymään minulta, odotanko bussia vai haluanko kyydin Hyrylään. Kyllähän minulle kyyti kelpasi! Niin, tiedän, ettei vieraiden kyytiin saisi mennä, mutta tässä tilanteessa oli ihan pakko. Se oli vähän kuin olisin liftannut.

Keskiviikkona kouluun mennessä oli keppitekniikka vähän hakoteillä ja törmäsin rytinällä sellaiseen hieman alle polven korkuiseen portaaseen, joka tulee aika reilusti talon seinästä ulos. Yleensä kierrän sen nätisti, mutta silloin en kiertänyt. Kolautin oikein mojovasti molemmat sääreni tuohon portaaseen. Kävely oli hetken aikaa tämän jälkeen melko tuskaa ja tuon törmäyksen jäljiltä toisessa sääressäni on edelleen melko kipeä patti (jota jomottaa muutenkin aina välillä) ja toisessa pari mustelmaa, toinen alempana ja toinen melkein polven korkeudella. Puheilmaisun tunneilla olisi ollut kiva istua polvillaan, mutta ei näillä säärillä! En ole tainnut koskaan aikaisemmin kolauttanut sääriäni ihan niin kovaa mihinkään, vaikka usein niitä on vaikka mihin kolhittu, avonainen tiskikone on esimerkiksi koettu monta kertaa. Sääriluu on oikein mukava kohta.

Torstaiaamuna minullakin oli vaikeuksia päästä kouluun, vaikken junia käytäkään. Koska junat eivät kulkeneet, ihmiset vaihtoivat ilmeisen paljon busseihin. Seisoin puoli tuntia bussipysäkillä (jälleen), ennen kuin paikalle tuli bussi, johon mahtui joku. Siitä meni jo kolme sellaista vuoroa ohi, jotka olivat niin täysiä, ettei sinne otettu enempää matkustajia kyytiin. Onneksi en ollut ainut myöhästelijä, kun toisilla ei ollut junia kulkenut ollenkaan. Voin silti sanoa, että torstaiaamun pakkasessa (ainakin melkein pakkasessa) oli aika kylmä seistä, kun oli pukenut päälleen ihan liian vähän vaatetta.

Tänään odotin koko päivän, milloin tapahtuu jotain extremeä, kun joka päivä on jotain sattunut. Kuitenkin tämä päivä oli aika neutraali. Seiska ratikka oli - jälleen - myöhässä nin, että ehdin yhden pysäkin välin mennä, kunnes vaihdoin toiseen seiskaan. Se ei kuitenkaan ole enää mitään extremeä, koska olen joutunut tekemään niin jo aika usein. Kyllä minua kävi neuvomassa joku hassu mies, joka puhui "hoono soomi".

Nyt on oikein ihana ja tarpeeseen tullut syysloma. Joku vaan meni hommaamaan syyslomalleen liikkumistaidontunteja... Missähän se järki oikein luurasi sillä hetkellä? Joka tapauksessa ensiviikolla opetellaan metroja.

Sain yhdeltä kaveriltani lainaksi Memo - helppo tapa parantaa muistiaan -kirjan, jota pääsen tässä loman aikana skannailemaan. Tässä on ehkä ratkaisu englannin sanojen muistamisongelmaani.