Vaateostoksilla alennusmyynneissä

Jopa minä kävin tänään pyörimässä Jumbossa muutaman tunnin. Siellä oli paljon ihmisiä.

Shoppailu on vaikeaa. Kukaan ei jaksa kuvailla kaikkea, mitä jostain vaatekaupasta löytyy ja itse saan käsityksen vain niistä vaatteista, joihin käteni osuu. Joskus, kun eteen osuu jännällä tavalla leikattuja asuja, kestää tovin, ennen kuin saan edes käsityksen siitä, mikä vaatekappale on kyseessä.

Juuri vaateostokset ovat minusta erityisen haastavia ja oikeastaan raskaitakin. Saatan uppoutua hiplailemaan jotain paitaa pitkäksikin aikaa, vaikkei minua kiinnostaisi se yhtään. Mutta silti vaistomaisesti haluan tietää vaatteen pieniäkin yksityiskohtia. Paidoista on muutenkin aina tarkistettava hihat, miehusta ja kaula-aukko. Jos nämä kohdat vaikuttavat kivoilta, pitää vielä kysyä, minkä värinen se on. Minua vain lievästi ärsyttää se, etten saa enää kokonaiskuvaa vaatteesta nopealla vilkaisulla, vaan siihen on oikeasti paneuduttava pidemmäksi aikaa, että saa edes jonkin sortin käsitystä siitä.

Vaatteiden materiaalit ovat todella tärkeitä; se, miltä ne tulntuvat kädessä, kuinka venyvää/jäykkää kangas on... Ja jos yhdistelen eri materiaalista olevia vaatteita, niiden on sovittava edes jollain tavalla myös näppituntumalla toisiinsa.

Ostin tänään korseletin ja kaksi mustaa hametta (juu, minä, ihan oikeasti). Toinen hame on minusta leikkauksiltaan ja materiaaleiltaan mukavampi ja sopisi paremmin korselettiini, sillä siinä on lähes saman tuntuista kangasta (korseletti on liukasta, satiinin kaltaista mustaa kangasta, jossa on punertavia ruusukuvioita) ja toinen hame taas ei näppituntumalla mielestäni sovi siihen yhtään. Kuitenkin juuri tämä jälkimmäinen, jonka leikkaus ei miellytä minua niin paljoa ja jonka materiaali ei tunnu yhtään sopivan korselettiin, on hameista se, joka ulkonäöllisesti sopii siihen paljon paremmin. Näin ainakin kaikki minulle sanovat - ja kai se on pakko uskoa puvustaja-äitiä. "Mutta kun tämä on ihan erilaista materiaalia... Ei nämä voi sopia yhteen!" Ei auttanut.

Vaateostosteni on pakko olla rauhallinen tapahtuma, sillä jokaisen vaatekappaleen tutkimiseen kuluu paljon enemmän aikaa sokkona. Minä en voi käydä vain piipahtamassa vaatekaupassa, jos haluan oikeasti itsekin osallistua vaatteiden katseluun. Yleensä käteni vilistävät rekillä henkaririvistöä eteenpäin ja kun osuu kohdalle mukavan tuntuinen kangas, paneudun siihen tarkemmin. Sivusaumasta kuljetaan pidemmälle... Kuvioita, niittejä, erikoisia tikkauksia ja nappeja jään yleensä tutkimaan pidemmäksi aikaa. Housuja saatan luulla ensin hameeksi, ennen kuin pääsen haarasaumaan asti. Monesti vaatekaupassa olen miettinyt, että haluaisin sinne mieluummin osaavan viittomakielentulkin mukaani kuin äidin, joka kuvailee vain eteen osuvia kivoja vaatteita tai niitä, joista erikseen kysyn jotain. (Oftopic: kuurosokoille kuvaillaan ympäristöä muutenkin paljon paremmin kuin pelkille sokoille, näin ainakin oman kokemukseni mukaan.) Tunnen kuitenkin itseni usein varsin vajaaksi jäädessäni tutkimaan jotain yksittäistä vaatetta pitkäksi aikaa, vaikken oikeasti olisi edes kiinnostunut siitä. Mutta jokin yksittäinen kuvio, nappi tai kaulus saattaa herättää sormien mielenkiinnon.