tiistaina, kesäkuuta 30, 2009

Omassa kodissa, osa 1

Saimme avaimet toissapäivänä. Toimme vielä saman päivän aikana suurimman osan tavaroista tänne ja nyt olemmekin viettäneet siis jo kahden yön verran itsenäistä elämää.

Kävimme sunnuntaina tavaralastia odotellessa tutkimassa ympäristöä tavoitteenamme löytää ruokakauppa. Löysimme... Hesburgerin ja Raxin. Tiesimme jo aikaisemmin, että Mäkkärikin on lähellä. Ei siis nälkä pääse yllättämään. Heikkonäköinen isoveljeni ei vaan tykännyt kauheasti, kun noilla pikaruokapaikoilla on paljon suuremmat mainokset kuin ruokakaupoilla.

Kyllä se Alepakin loppujen lopuksi löytyi ja olen hyvin ylpeä itsestäni, kun osasin heti sanoa, mihin suuntaan kotiovesta (tai siis kumpaan suuntaan tietä) meidän pitää lähteä, jotta löydämme sen. Päädyimme Alepaan varsin suurta kiertoreittiä, mutta takaisin osasimme tulla jo hyvin suoraan ja se olikin ihan tuossa lähellä.

Nyt, kun täällä on pari päivää asusteltu, meillä on tietysti vielä hyvin paljon laatikoita. Ainakin minulla. Minulla oli alun perinkin paljon enemmän tavaraa kuin veljelläni. Eilen huomasin, ettei tuossa ollutkaan vielä edes ihan kaikkia tavaroita... Äiti ei muistanut, mihin oli pari matikankirjalaatikkoa laittanut.

Junarata on hyvin lähellä ja voin vilkutella kaikille junille tuosta parvekkeeltani. Yritin myös ottaa eilen innoissani kuvia niistä junista, vaikken edes tiennyt, näkyvätkö ne siihen. Kyllä näkyvät, mutta kuvaani eivät joko osuneet kunnolla tai se oli muuten vain sumea. Junat ovat vaan liian nopeita kännykkäni kameralle, olen siitä ihan vakuuttunut. Kuvaajassa ei ole mitään vikaa.

Tässä on myös kehä 1 ihan vieressä. Kuitenkaan kummastakaan - junaradasta tai kehästä - ei juuri kuulu ääniä sisälle, kun on parvekkeen ovi ja ikkunat kiinni. Tai jos kuuluu, totuin niihin hetkessä. Minun oli myös varmistettava, kummalla puolella kehä ykköstä sijaitsemme. Tiedusteluni tuloksena sain tietää meidän olevan kehän sisäpuolella, joten myös ne kaverini, jotka kuvittelevat olevansa aitoja stadilaisia, voivat tulla käymään.

Yhteiselo veljen kanssa on sujunut ongelmitta. Tuo tapaus viihtyy niin paljon omissa oloissaan, että tämä on melkein kuin asuisi yksin. Hyvä, että näen veljeäni päivän aikana pari kertaa. Aamuisin meille tulee nyt kyllä viikon verran pakollinen yhteinen hetki, sillä kävin eilen hakemassa Tuusulan terveyskeskuksesta pef-mittarin ja veljeni on katsottava, mitä lukemia se mittari näyttää, kun höngin siihen (tänään tuli jopa 340). Tätäkään ei voi tehdä yksin.

Veljen läsnäolon huomaa parhaiten siitä, että banaanit ja mehut häviävät mystisesti. Maidon saan sentään juoda ihan itse. Nyt se yllätti minut ja lähti heti aamusta kauppaan. Kysyi jopa, lähdenkö mukaan, mutta saa pärjätä yksin, kun minä kirjoitan blogiin ( ;) ).

Koska asuntomme on ylimässä kerroksessa ja tämä talo on harjakattoinen, menee makuuhuoneiden katot ihan sinne harjaan asti. Minun huoneeni korkeus korkeimmalta kohdalta on varmaan jotakuinkin 4,5 metriä. Näin korkeaan huoneeseen saattoi hyvin laittaa parvisängyn ilman, että liian lähellä oleva katto ahdistaa. Minulla on siis nyt parvi, enkä ymmärrä, kuinka pärjään. Victorissa (Daisy-äänikirjoille tarkoitettu kuuntelulaite) on niin lyhyt johto, ettei se yletä mihinkään parvelle. Samaisen vempaimen akku sitten taas ei kestä yhtään mitään. Pitäisi kai vihdoin vaihtaa siihen se akku, jotta voin kuunnella iltaisin kirjaa. Sitäkään minä en tiedä, kuka Helsingissä noita Victorin akkujenvaihtoa maksaa. Tuusulassa sen teki terveyskeskus, mutta siellä samassa paikassa hoidettiin ne kepitkin.

Laitoin eilen viestiä sosiaalityöntekijälle siitä, kannattaako minun mennä ihan paikan päälle käymään kaikkine hakemuksineni vai pistänkö ne postiin ja miten tämä homma nyt toimii, kun kuitenkin kaikki lomailevat heinäkuun. Hän vastasi minulle heti aamulla ja pyysi käymään ensiviikolla. Sori, ei onnistu: minä olen Virroilla ensiviikon. Sitäpaitsi en tiedä, miten hän kuvitteli minun pääsevän paikalle. Tänään olen vielä Tuusulan kansalainen, joten minulla on taksimatkoja. Huomisesta lähtien olen - ainakin paperilla - helsinkiläinen, eikä minulla sitten olekaan enää oikeutta kulkea taksilla. Tänään voisin siis mennä käymään, mutta ei taida toimia näin.

6 kommenttia:

tyttism kirjoitti...

Hmm, missähän päin te asutte, kun mun kaveri asuu HOASilla siinä aseman vieressä olevan Alepan lähellä, kun lähdetään kaupan ovesta oikealle ja mennään radan suuntaisesti Malmia kohti sellainen kävelytiemäki ylös, niin heti vasemmalla.

Mä olin eilen Iiriksessä ja aluesihteeri sit soitti sossuun mun kuljetuspalvelun perään ja paljastui että täti oli säätänyt ja tehnyt päätöksen, että myönnetään 1.5. alkaen matkat 1.9. alkaen ja toimiston täti oli sitten ajatellut ilmoittaa mulle asiasta vasta syksyllä... Kyllä mä niitä matkoja jo vähän kaipasinkin.

Sari kirjoitti...

Tytti, ai sielläkin on HOASin asuntoja. En tiennytkään. Nuo, jossa Ronja asuu, olen tiennyt, kun työkaveri opetti moisen asian. Sun kaverisi asuu samalla puolen rataa mutta eri puolella kehää kuin Ronja. Mä taas asun sun kaveriin nähden eri puolella rataa ja kehää sekä Ronjaan nähden eri puolella rataa. Me ollaan siis Ronjan kanssa molemmat kehän eteläpuolella, kun sun kaveri on sen pohjoispuolella. Rataan nähden mä olen idässä ja Ronja lännessä.

Pienoisen kierroksen olette kaupan osalta tehneet. :) Siinä Alepan vieressä on apteekki. Sitten melko lähellä Eskolantien toisella puolella on R-kioski, jossa on myös alueen posti. Pankkiautomaatti on tuon Alepan seinässä. Toinen lähikauppa on täällä Savelan puolella oleva Siwa. Olette olleet aika lähellä, kun olette löytäneet Shellin. Pikaruokaa on siis saatavilla, kun on Shellin RAX, Hessburger ja kehän pohjoispuolella Shelliä vastapäätä vielä ABC. Tässä tällainen pikajuttu. :)

Ronja kirjoitti...

Joo, kyllä me aika paljon kierrettiin. Ja se Apteekki tuli itsekin bongattua.

Minäkään en muuten tiennyt, että Pukinmäessä olisi enemmän HOASin asuntoja... Mutta kai niitä sitten on.

Katariina kirjoitti...

Eksyin taas pitkästä aikaa tännekkin lueskelemaan. Nyt kun sitten on saatu sutkin "hesalaiseksi" (huomaa, en sanonut stadilaiseksi :D ) niin jos tulee tarvetta saada seuraa asiointireisuille niin pistä soitellen tai viestitellen. Siitäse se pikkuhiljaa aikuisuuskin lähtee, kun jalkojaan heiluttelee oman pöydän alla... :D HIH!

Ronja kirjoitti...

Stadilaista minusta ei kyllä tule... :D

Taidankin soitella sinulle, hahaa.

Isak kirjoitti...

Sun pitää alkaa lukemaan pistekirjoja jotka eivät piuhoja tarvitse ;). No, sitä en itsekään tekisi... Kyllä siinä victorissa ihan tavallisia paristoja on ja ne voi vaihtaa itse, mutta luukun avaaminen on hankalampi juttu :).
Isä onnistui kyllä vaihtamaan paristot mun Victor Reader classic +:ssa, joskin kiroillen. Mutta eihän se auttanut, parin kuukauden päästä se sanoi taas että tämä on vic vähäinen akun varaus. No ei sentään, kyllä se semmoset kymmenisen minuuttia kestänee, mutteihän se mihinkään riitä.
Tosiaan tuo lienee mallikohtaista. Toinen vaihtoehto on että hankit jatkojohdon.