maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Kiireinen on arkeni taas

Joskus kahdeksannella luokalla minulla oli koulun lisäksi viikottaisia harrastuksia aika paljon. Oli yleisurheilua (kahdesti viikossa), kitaratunteja ja teatteriharkkoja. Puolivälissä kahdeksatta luokkaa tiputin kitaratunnit pois huomattuani, etten jaksanutkaan kaikkea, teatteriproggis loppui keväällä ja yleisurheilunkin lopetin kesällä. Sen jälkeen olin puoli vuotta tekemättä mitään, sitten aloitin aikidon, jota kesti oikeastaan vain puoli vuotta... Lukioon mennessä minulla ei ollut enää mitään aikataulutettuja, viikoittaisia harrastuksia. Ei muuta kuin koulun kuoro ja joka toinen maanantai Sporttis-kerhossa ohjaaminen.

Tähän on taas tullut muutos, mikä ei välttämättä ole kovin fiksua. Minulla on tässä jaksossa 6 lukuainetta, seuraavassa viisi, sitten neljä, taas viisi ja viimeisessä neljä. Kuusi lukuaineen kurssia on aika paljon -- siihen päälle vielä niiden ei-lukuaineiden tehtävät niin, että olen oikeasti jo koulussa melkein päivittäin kahdeksasta neljään. Tähän päälle olen kaikesta huolimatta kerännyt roppa kaupalla harrastuksia -- taas.

Maanantaisin minulla on kitaratunti, joka kestää 45 minuuttia. Tiistaisin on koulun kuoro varttia vaille viidestä puoli seitsemään, ja torstaisin teatteriharkat viidestä kahdeksaan. Viime viikolla naisten maalipallomaajoukkueen valmentaja soitti minulle ja houkutteli minua jälleen pelaamaan enemmänkin, ja arvatkaapas, kuinka siinä kävikään... Yllytyshullu kun olen, lupauduin lähtemään maajoukkueleirille muutaman viikon päästä. Olen myös pelaamassa tämän vuoden maalipallosarjassa yhdessä joukkueessa ja ajattelin, että harkoissakin pitäisi käydä -- pelkät turnaukset eivät ehkä riitä. Ainoat harkkavaihtoehdot ovat maanantaina 20-22 jossain Vantaalla (kellonaika ei houkuta...) tai tiistaina 18-20 Espoossa. Valitsin tiistain. Se tarkoittaa tosin sitä, etten voi olla sekä kuorossa että pelaamassa maalipalloa. Tämänkin ratkaisin niin, että olen noin joka toinen viikko kuorossa, joka toinen maalipallossa.

Niin, läksyjäkin pitäisi joskus tehdä... Ja taikatemppuja... Sitten välillä pitäisi kai ihan rentoutuakin ja nähdä kavereita. Ai niin, en asukaan enää täyden palvelun kodissa, vaan pyykit, tiskit, kaupassakäynnit, roskat, ruuanlaitot, laskujen maksamiset etc. pitäisi myös hoitaa jossain rakosessa. Ehkä minä pärjään.

Viikonloppuna ajattelin ymmärtäväni, miksi lopetin kasilla kitaratunnit. Nyt tunnin jälkeen en taas ymmärrä sitä. Ei se ole stressaavaa hommaa, ellei siitä ota stressiä. Tai ymmärrän, miksi lopetin kasilla kitaran soiton, nyt ei vaan ole ihan sama tilanne, vaikka tavallaan tekemistä koulun takia on paljon enemmän. Minulla ei sentään ole yleisurheiluharkkoja kahdesti viikossa.

*******

Kävin eilen ostamassa itselleni läjäpäin herkkuja. Myyjä kysyi, onko juhlat tulossa. En oikein viitsinyt sanoa, että ei, tämä kaikki on minulle, joten myöntelin vaan nätisti. Olisihan sitä tietysti voinut selittää minulla olevan koeviikko tulossa, eikä suinkaan juhlat. Koeviikko vaatii herkkuja. On varmaan hyväkin aloittaa se urheileminen taas... Toisaalta myös aivotoiminta kuluttaa kaloreita.

3 kommenttia:

Nattuli kirjoitti...

Hienoa, kun elämä on noin täynnä tekemistä ja taitoa. Itse jämähdän liian helposti tietokoneen tai telkkarin ääreen ja yritän nyt keksiä itselleni kehittävän harrastuksen, johon en heti kyllästyisi. Onnea jaksamiseen!

Kootut vapaa-ajan uutiset: http://kookas.fi/news/106

Ville kirjoitti...

Moi!

Etsin tässä muutama päivä sitten googlesta taikatemppuja ja löysin blogisi aivan sattumalta. Luin muutaman jutun ja ne olivat mielestäni niin hyviä että päätin lukea koko blogin alusta loppuun. Siinä menikin pari päivää!

Aion lukea blogiasi myös tulevaisuudessa. Kitaransoitosta tulikin mieleeni että aloitin tässä ensimmäistä kertaa elämässäni musiikillisen harrastuksen ja aloitin akustisen kitaransoiton alkeiskurssin työväenopistossa. Se on ollut tähän mennessä ihan kivaa. Itse en harrasta taikatemppuja, mutta mielessäni oli eräs korttitemppu, jota yritin etsiä. Harrastan kyllä jongleerausta ja Markku purhon nettikauppa on siksi myös tuttu.

Hyvää jatkoa!

Ronja kirjoitti...

Nattuli, minäkin jämähdän liian helposti koneen ääreen... Siksi en oikeasti saakaan mitään tehtyä, vaikka vaikutankin siltä, että koko ajan tekisin jotain. :D

Ville: Vaikea kuvitella, että juttuni olisivat noin mielenkiintoisia, että joku jaksaa lukea kaikki putkeen... Hmm... Onnittelut suorituksestasi. :)

Tietyn korttitempun etsiminen on netistä aika vaikeaa -- onneksi. Ainakaan minä en ole löytänyt. Ainakaan Suomeksi. Onneksi on muitakin kanavia opetella taikatemppuja kuin netti. :D Ja onneksi siis kaikki temput eivät ole ihan kaikkien saatavilla.

Akustinen kitara on mahtisoitin. Sitä minäkin soitan ja olen soittanut jo kuutisen vuotta... Herran jestas. Jonglööraus olisi kivaa, jos sitä osaisi. Olen joskus yrittänyt, mutta sain kyykkiä maassa nostelemassa palloja koko ajan. Tuli hyvä reisilihastreeni.

Kiitos molemmille kommenteista ja tosiaan, tervetuloa uudestaan! :D