keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Opiskeleminen on raskasta

Kevätväsymys ilmeisesti vaivaa, kun ei jaksaisi motivaatiota opiskelemiseen löytyä. Hävettää myöntääkin, miten paljon minulla on tällä hetkellä asioita rästissä ja miten vähän olen oikein tehnyt läksyjä tai muuten keskittynyt opiskelemiseen. Olisi niin paljon kaikkea miellekkäämpää tekemistä kuin joku koulu. Nyt sitä motivaatiota alkaa vähitellen taas löytyä enemmän, kun jaksokin kohta loppuu ja pitää oikeasti alkaa tehdä asioiden eteen jotain.

Lukion kanssa välillä iskee oikein epätoivokin siitä, pärjäänkö ja jaksanko. Etenkin silloin, jos ei ole saanut nukuttua kunnolla (mitä minulle tapahtuu kovinkin usein) saattaa työläät kotitehtävät tuntua oikeasti liian työläiltä ja raskailta. Viime viikolla oli parin päivää täysin valmis lopettamaan lukion siihen paikkaan. Onneksi nukkuminen, kaverien tuki ja itselleen luvan antaminen siihen, että voi palauttaa asioita myöhässä, vaikka se alentaakin arvosanaa, helpotti ahdistusta ja palautti uskon omaan pärjäämiseen. Nelivuotinen lukio kuulostaa silloin tällöin ihan mukavalta vaihtoehdolta, silloin kun ei tarvitsisi ahmia samaan jaksoon niin paljon kaikkea. Silti aion kyllä selvittää itseni kolmessa vuodessa lukiosta, ilman burn-outia.

Maanantaina koululääkärin tarkastuksesta sain mukaani reseptin melatoniiniin. Sitä olen nyt yhtenä iltana syönyt ja toivon, että se helpottaa nukkumista ja sitä kautta auttaa jaksamaan, kun unesta tulee virkistävämpää. Ainakin tänä aamuna heräsin jo hiukan pirteämpänä. Kuuri on vain kolmen viikon mittainen, mutta jos koen siitä oikeasti olevan apua, saatan käydä pyytämässä lisää. Melatoniinia kun erittyy käpylisäkkeestä ja sen erittymiseen valon vaihtelut ovat hyvin tärkeitä, käpylisäke saa tiedon valoisuudesta suureksi osaksi verkkokalvon välityksellä. Minä kun en valoa erota, eikä siis verkkokalvoni taida sitä ollenkaan tajuta, melatoniinin erityksessä voi olla häikkää. Lukemani mukaan sokeilla melatoniinin tuotantoon voidaan vaikuttaa myös esim. polvitaipeisiin suunnatulla valolla (älkää kysykö minulta, miten ja miksi joku on keksinyt kokeilla valottaa polvitaipeita), mutta ehkä yksinkertaisempaa on syödä sitä pillerinä.

Koulureppuni painaa noin 10 kiloa silloin, kun siellä on läppäri, pistenäyttö, pari matikan kirjaa ja laskin. Hartiani ja selkäni ovat aina jumissa, mikä luultavasti johtuu suureksi osaksi aivan liian painavasta repusta. Huonoilla työasennoilla voi tietysti olla oma osansa. Repun painoa helpottaakseni ostin miniläppärin, jota en tosin ole vielä saanut. Gigantissa lupasivat sen asennettuna tiistaiksi, mutta en vieläkään ole saanut ilmoitusta siitä, että se olisi valmis. En ymmärrä, miten niillä voi kestää Windowsin asentamisessa muutama päivä, kuten en sitäkään, miksi siitä pitää pulittaa melkein satanen. Innolla odotan miniläppärini saapumista. Minun tosin pitäisi myös jostain kaivaa esiin laatikko, jossa on puheohjelman, pistenäytön ja mm. office-paketin asennuslevyt. Minulla ei ole hajuakaan, missä sellainen laatikko on ja muistan viimeksi varmasti nähneeni sen Tuusulassa asuessani, vissiin viime kesänä. Toivottavasti se silti on kulkeutunut tänne tai sitten löytyy äidiltäni jostain.

Tänään olen menossa Radion sinfoniaorkesterin konserttiin. Ehkä siitä saan taas voimaa opiskeluunkin.

5 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Keväväsymystäkin lienee "liikkeellä" - olen itse ollut koko viikon ihan tööt. Tai sitten se johtuu vain lomaltapaluustressistä...

Anonyymi kirjoitti...

Heips! Olen tässä lueskellut blogiasi maratontyyliin parin päivän ajan pysyäkseni jatkossa kärryillä (löysin sivun vasta muutama päivää sitten..) ja pistinkin eilen viestiä tuonne hmm.. viime vuoden maaliskuun 23.päivän kohdalle :D Oli niin hienoja käsitöitä, että oli pakko sinne kommenttia pistää (niin niistä lapasista kuin muustakin... voit lukasta sieltä sitten :) Iloa kevätpäiviisi ja toivottavasti aurinko lämmöllään piristää pian meidän kaikkien kevätväsyneiden arkea!

Anonyymi kirjoitti...

Lukion tekemistä neljässä vuodessa kannattaisi harkita. Ethän halua viettää nuoruuttasi sisällä lukemalla? Tein itse sen virheen. Tosin silloin lukio piti käydä kolmen vuoden sisällä loppuun.

Toivottavasti melatoniini auttaa nukahtamiseen!


T: Aineenope

Ronja kirjoitti...

Kaisa: Lomaltapaluustressi on varmasti kovin kova. :D Lukiossa sellaista harvemmin kokee, kun kaikki lomatkin on rittävän työntäyteisiä.

Anonyymi: Minä hämmennyn aina, kun joku kertoo lukeneensa kaikki kirjoitukseni... :O Mutta kevät on kyllä jo ihanan pitkällä ja aurinko lämmittää ja lumet sulaa ja kaikkea. :D

Aineen ope: Olen jo ajat sitten tehnyt suuunnitelman lukion kolmivuotisena käymisestä, ja enää sitä on kovin hankala muuttaa. Jos jäisin neljänneksi vuodeksi, ei minulla olisi enää mitään opiskeltavaa. :D Ja ei, en minä vietä nuoruuttani sisällä opiskelemalla... Tai siis varmaan viettäisin, jos opiskelisin. Minulla priorisointijärjestyksessä ennen koulua on hyvin usein uni, rentoutuminen ja kaverit, joten eniten lukion kolmivuotisuudesta kärsii itse koulunkäynti, eikä mikään muu.

Kyllä, melatoniini on auttanut oikein kivasti nukahtamiseen. Enää ei tarvitse pyöriä tunteja hereillä, vaan uni tulee puolessa tunnissa.

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olet järkevämpi kuin minä olin aikoinaan ja otat rennosti. Ehtii sitä opiskella myöhemminkin.

T: Aineenope