torstaina, kesäkuuta 03, 2010

Kengät

Minulla on pieni jalka. Sopivin kengän koko on 34, myös 35 käy usein aika hyvin. Niin pieniä kenkiä ei kuitenkaan saa muualta kuin lastenosastolta. Lasten kengissä usein on vähän sellainen huonompi puoli, että niissä on kukkien ja perhosten lisäksi kovin kapoinen päkiäosa, joten minun leveät jalkani jäävät usein vähän puristuksiin. Sopivien kenkien ostaminen ei siis aina ole niin hirvittävän helppoa.

Vaikka sinänsä en ole kovin tarkasti minkään pukeutumistyylin kannattaja, eikä vaatteilla nyt niin kauheasti ole merkitystä, osaan kuitenkin sanoa, millaisia kenkiä en todellakaan halua (sama muidenkin vaatteiden kohdalla). En tahdo korollisia kenkiä, en tosiaankaan. Nilkkani muljuilevat ja menevät suurin piirtein sijoiltaan jo ihan tasapohjaisilla kengillä, siihen ei mitään korkoja enää tarvita. En myöskään tahdo pelkästään valkoisia kenkiä – kovin tylsä väri, eikä välttämättä olisi pitkään valkoinen. Ruudut kengissä tuntuisi hassulta, enkä muutenkaan ole ruutujen ystävä. Punaiset – erityisesti vaaleanpunaiset – kengät eivät nekään saa minua syttymään, lähinnä tulee niistä hylkimisreaktioita. Kengissäni ei saa myöskään olla klitteriä, paljetteja tai mitään muutakaan liian ”tyttömäistä”. Balleriinoja en tahdo, ne ovat jotenkin liian söpöt.

Toissapäivänä kävin avustajani kanssa kesäkenkäostoksilla. Sanoin heti aluksi haluavani jotkut tennarityyppiset kivat kangaskengät. Tämä en-halua-listani päivittyi vähitellen kierroksen aikana.

Vastaan tuli paljon kivan mallisia kenkiä, jotka olivat liian kapeita ja joista pienin koko oli – aina – 36. Halosen lastenkenkäosastolla ei ollut yksiäkään tennareita, balleriinoja olisi löytynyt. 35 koon tennaritkin löytyivät, mutta ne olivat joko valkoisia, ruudullisia tai varrellisia. Mikä idea on varrellisissa tennareissa? Nehän sitä paitsi näyttäisivät ihan hölmöiltä kaprien kanssa. En siis ottanut sellaisiakaan. Vaikka hetken harkitsin, niistähän voisi leikata varret pois…

Olen elämäni aikana sen verran paljon kierrellyt etsimässä jalkaani sopivia kenkiä, että osaan lähes varmasti sanoa kengästä sen jo käteen saatuani, onko se riittävän leveä ja riittävän pienikokoinen jalkaani. Ainakaan tällä ostoskierroksella en erehtynyt. Jos minusta näytti kengän ulkopuolen ja pohjan mallin perusteella, että taitaa olla jalalleni liian kapea lesti, niin olihan se. Ihan kätevää kyllä, kun ei tarvinnut kaikkia kenkiä kokeilla huomatakseen niiden olevan liian pieniä.

Jossain vaiheessa luovutin jo sopivan koon löytymisen suhteen ja totesin, että kai se on pakko alkaa kokeilla niitä 36 koon kenkiä, kun ei pienempiäkään löytynyt (Spiderman-tarralenkkarit olisivat tietysti olleet aika hyvät). Suurin osa sen koon kengistä olivat kyllä kiistämättä liian suuria. Neljännestä kaupasta löysimme tennarit, joissa oli kyllä ehkä varpailla hiukan runsaasti tilaa, mutta muuten melko sopivan tuntuiset. Väri ei sekään ollut yhtään huono: jokin vihreän ja harmaan sekoitus, kai. Jonkin aikaa siinä asiaa mutusteltuani päätin valita ne. Myyjäkin sanoi niiden olevan kokoisikseen melko lyhyet, leveyttä niissä joka tapauksessa oli riittävästi.

Kenkien ostoon ei mennyt kuin reilu tunti, vaikka olenkin vaikeajalkainen ja vaikka minulla onkin paljon rajoitteita kenkien ulkonäön suhteen, niiden pitää myös oikeasti tuntua hyvältä jalassa. Sain sitä paitsi varmaan suunnilleen ensimmäisen kerran ostaa oikeasti kengät aikuisten osastolta! Tosin ne ainoat omistamani korkokengät (tai korolliset saappaat) ovat myös kokoa 36, mutta ovat liian pienet äidilleni, jolla on sen kokoinen jalka. Taitaa minun siistimmät kävelykenkänikin olla sen kokoiset… Mutta no, suurin osa kengistäni on joka tapauksessa 34-35 (paitsi maiharini, jotka ovat 37 ja auttamatta aivan liian suuret – mutta ne on sentään maiharit). Olen aika tyytyväinen ostokseeni. Pahaksi onnekseni kengät hiertävät pikkuvarpaita aika paljon, sillä kohdalla taitaa olla sauma. Uudet kengät usein hiertävät, että ehkä se tästä ohi menee. Silti tänään totesin ilman kenkiä kävelyn olevan oikein mukavaa, rentouttavaa ja kesäistä. Jaloillekin se kuulemma tekee hyvää. Taidan siis kulkea hipisti paljain varpain ainakin hetken, että pikkuvarpaani saavat parantua kenkien aiheuttamasta rasituksesta.

2 kommenttia:

Lilithea kirjoitti...

Minä olen jo luovuttanut kaikkien kenkäkauppojen suhteen ja suuntaan heti automaattisesti markettien kenkäosastoille. Citymarketeissa ainakin on tosi hyvät valikoimat myös pieniä ja siistejä lastenkenkiä. Kannattaa kurvailla sinne, kun tarvetta taas tulee uusille popoille. Siellä on helposti myös pieniä kokoja. Omat toimistokenkäni ovat nyt kokoa 33 ja hiertävät ihan hirveästi vielä, mutta ehkä ne siitä tasaantuvat.

Kaisa kirjoitti...

Myötätuntoa kohtalotoverilta! Vielä kun ne myyjät ymmärtäisivät, että asiakas ihan oikeasti tietää heti kengät olevan liian kapea, ettei sitä tarvitse edes sovittaa...

Ottaen huomioon, miten moni 35-jalkainen valittaa tätä samaa, niin - olisikohan kenkätehtaiden syytä miettiä, menisikö niitä pikkukokoja sittenkin kaupaksi...