keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Näin kesäloman alun kunniaksi pienompelimossani on ollut jälleen töitä. Lupasin joskus aikoja sitten ystävälleni, että teen hänelle umpikaavun. Kevään aikana suunnittelimme kesälle kaikkea hauskaa puuhaa (siitä ehkä myöhemmin), johon kaapua tarvitaan. Niinpä marssin kesän ajaksi avustajakseni palkanneeni lukiokaverini kanssa kangaskauppaan ostoksille. Mukaan tarttui vihreää ja sinistä kangasta.

Olen tehtaillut umpikaapuja kaavun päivässä. Tarkalleen yhden kaavun tekemiseen on mennyt joku muutama tunti. Kaapumme ovat kovin yksinkertaista mallia: suorakulmaisia paloja, jotka vain ommellaan yhteen. Okei, en voinut vastustaa kiusausta leikata hihaan pientä pyöriötä ja hupun kanssa sai vähän miettiä, mutta kovin yksinkertainen sekin on. Kaapu on kovin mukava vaate, sellaista voisi ihan oikeasti pitää päällään. Siis ainakin, jos muutkin pitäisivät... En minä ihan niin friikki tahdo olla. Aion kuvauttaa hienot kaapumme tässä lähiaikoina.

Eilen ja toissapäivänä tein kaapuja, tänään värjäsin paitaa. Vaatekaappini perukoilta löytyi vanha valkoinen poolopaita, jonka hihat olivat vähän lyhyet ja kaulus kovin ahdistavan tiukka. Leikkasin hihat ja kauluksen pois ja niin minulla oli mukava hihaton paita kesäksi.

Ensin olin valkoiseen ihan tyytyväinen, mutta sitten ajattelin sen kuitenkin olevan ehkä vähän tylsä... Kävin kaupasta ostamassa vihreää kangasväriä, väänsin paidan parille solmulle ja pistin likoamaan. Nyt se roikkuu kuivumassa, enkä tiedä yhtään, onko värjäykseni onnistunut ja millainen paidasta on tullut. Pitänee pakottaa veli piakkoin katsomaan.

Vaatteiden valmistus ja tuunaus ei tähän lopu. Lukiokavereiden kanssa suunnittelimme menevämme kesän aikana Suomenlinnaan teekutsu-piknikille, jossa on pukukoodina leveähelmainen kesämekko tai polvihousut. Ensin olin aivan varma, että laitan polvihousut. Loppujen lopuksi en keksinytkään mitään kivaa yläosaa polvihousuilleni, joten päätin toteuttaa kesämekon, jota jo joskus maalis-huhtikuussa suunnittelin toisen kaverin pohtiessa historiallista piknikkiä. Niinpä sinistä kaapukangasta tuli ostettua sen verran enemmän, että siitä saa tehtyä myös nätin kesämekon.

Kesämekon kaavojen piirtäminen on ollut kovin mielenkiintoista. Olen varmaan aina ihmetellyt, miten kummassa äitini osaa piirtää itse kaavoja, mutta nythän minä olin tekemässä sitä ihan samaa! Kaavapaperia minulla ei tosin ollut, eikä leivinpaperi toiminutkaan kovin hyvin... Kiinnitin kaksi A4-paperia yhteen, jotta sain riittävästi paperipinta-alaa kaavalleni. Niin minä sitten piirtelin mekon yläosan etu- ja takakappaleiden kaavoja aivan tyytyväisenä.

Helma ei ehkä tarvitse niin kovin tarkkaa kaavaa, mutta hihan kanssa minulla on jälleen vähän ongelmia. Haluaisin tehdä sellaiset puhvimaiset hihat, mutten oikein tajua, millainen kaava pitäisi piirtää pallohihalle. Ehkä kysyn neuvoa äidiltäni, vaikka toisaalta haluaisin tehdä ihan ilman hänen neuvoaan , tai sitten kokeilen vain jotain. Minua myös hiukan mietityttää, riittääkö kangas sittenkään ihan kaikkeen. Onneksi sitä saa kaupasta lisää.

En itsekään oikein käsitä miksi, mutta maanantai-iltana leikkelin kankaita täysin jonkun flow-tilan valtaamana. Olin aivan onnessani lattialla polvillani vain leikkaamassa kangasta. Sama flow jatkui ompelukoneen ääressä, enkä todellakaan tajunnut yhtään ajankulua. On hassua, miten joku tuollainen voi tuottaa niin paljon mielihyvää. Siinä alkoi jo vähän pohtia, josko sittenkin lähtisi opiskelemaan vaatetusalaa. Toisaalta jos sitä tekisi työkseen, voisi hommaan hieman leipääntyä, eikä se enää olisikaan niin suuri mielihyvän lähde, kun olisi pakko tehdä. Nyt minua ajaa vain sisäinen pakko - ja se on kovin motivoivaa.

*******

Aloitin eilen syksyn historian ylioppilaskirjoituksiin kertaamisen. Aloin lukea ensimmäisen kurssin kirjaa alusta. Totesin, että on helpompi lukea ja kerrata, jos aloitan sen heti kättelyssä. Ei tule sitten loppukesästä paniikkia, etten ole tehnyt mitään, enkä osaa, enkä ehdi. Nyt mietin vain, miten kummassa pystyn oikeasti omaksumaan sen kaiken kuuden kurssin sisällön niin, että osaan kirjoituksissa jotain. Siinä on niiin paljon asiaa. Kurssikokeet ovat vielä hyvin helppoja, kun ei tarvitse osata oikeastaan mitään muuta kuin sen kurssin sisältö, mutta ylppärit... Minulla on kyllä melkein lukusuunnitelma kesäksi (paljon historiaa, taikatemppuja ja hieman englantia) ja aion tehdä koko lukion historian sisällöstä sellaisen aikajanan, josta näkee suoraan, mitä kaikkea milloinkin tapahtui. Ehkä se helpottaa kokonaisuuden ymmärtämistä.

Niin, kesän puuhiini sisältyy ja tulee sisältymään melkoisen paljon myös taikuutta. Täytyy todella harjoitella juniortaikureiden SM-kisoihin, vaikka harjoitteleminen onkin vain lahjattomille. En koe olevanikaan kovin lahjakas sillä alalla, joten harjoitteleminen sopii minulle.

*******

Tänään aloitin mukavasti kesätyöni kahvitauolla. Loppupäivän soittelin ihmisille ja haastattelin heitä lehtijuttuuun. Oikein hauskaa on. Sain myös Iirikseen kulkuluvan, joten pääsen kulkemaan portaita ja minun täytyy aina töihin tullessani ja sieltä lähtiessäni kirjata itseni sisään ja ulos. Iiriksessä on hauska puhuva laite sitä varten.

Työyhteisölläni on tapana kysellä kahvitauolla Metro-lehden kymmenen kysymystä, viljellä huonoja vitsejä ja pitää huoneiden ovia auki. Aukinaiset ovet ensin ahdistivat minua, etenkin, kun piti soitella ihmisille. Ahdistukseni helpotti, kun yksi vakituinen työntekijä sanoi laittavansa oven kiinni tehdessään puhelinhaastatteluja. Niin siis minäkin tein. En olisi malttanut lopettaa lehtijutun kirjoittamista ja kotona piti sanoa itselleni moneen kertaan, ettei minun tarvitse tehdä sitä kotona valmiiksi, huominen työpäivä on sitä varten.

Minusta on mukavaa, että minun annetaan tehdä itsenäisesti töitä. Pidän itsenäisestä työskentelystä, pidän kirjoittamisesta ja ihmisten haastattelemisesta - vaikken olekaan siinä kovin hyvä. Olen iloinen kesätyöpaikastani.

Ensimmäisen päivän jälkeen voin ainakin sanoa viihtyväni töissä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Historian yo-kirjoituksiin liittyen: Aikajana kannattaa ehdottomasti tehdä. Toisekseen keskittyisin sinuna ensin isoihin kokonaisuuksiin ja vasta sen jälkeen pienempiin lohkoihin.

Tiettyjen aikakausien tärkeimmät tuntomerkit ja niihin liittyvät asiat kannattaa opetella, samoin taiteiden tyylisuunnat. Merkkihenkilöiden tekemä työ (esim. Churchill - pääministeri tällä ja tällä aikakaudella) ja poliittiset kannat kannattaa opetella.

Minusta poliittisten kuvioiden opetteleminen oli kaikkein vaikeinta ja monet asiat tajusin kunnolla vasta yliopisto-opintojeni aikana.

Kysymyksiä voi tulla neoliittisesta vallankumouksesta nykyaikaan, poliittisesta historiasta kulttuurihistoriaan. Tämän takia on tärkeää, että opiskelet sekä helppoja että vaikeita asioita. Mielestäni sinun kannattaisi lukea muitakin historiankirjoja kuin lukion oppikirjoja. En tiedä käyttämääsi kirjasarjaa, mutta oppikirjojen perusvikana on aina se, että niissä tiivistetään asioita liikaa ja oletetaan opiskelijoiden osaavan kaiken jo ennestään. Jollet saa muita kirjoja sinulle sopivassa muodossa, niin etsi vaikka netistä tietoa sellaisista asioista, jotka ovat sinulle vaikeita. Monien lukioiden ja yläkoulujen nettisivuilta löytyy tietoa eri aikakausista ja tapahtumista. Monesti muuten yläkoulujen kirjojen ja nettisivujen antama tieto on lukuvaiheen alussa hyödyllisempää kuin lukion kirjojen opettelu.

Joitakin asioita kannattaa opetella ulkoa, mutta minusta tärkeämpää on ymmärtäminen. Ulkoa opeteltaviin asioihin laskisin mm. nämä:
1) I ja II maailmansota - tapahtumat ja sodan kulku, sotiin johtaneet tekijät. Varsinkin I maailmansodan kohdalla 1800-luvun liittoutumat.
2)Antiikin Kreikan ja Rooman sodatja poliittiset kysymykset. Tämä voi tulla ihan yllättäen kysymyksenä eteen.
3)Ruotsin suurvalta-aika
4)Ranskan vallankumoukset (1789, 1815 ja 1848). Vaikeaa ja varsin kiemuraista.
5)Suomen sota (kaksisataavuotispäivä oli viime syksynä)
6)Ruotsi-Suomen kohdalla kaikki aikakaudet tunnettava hyvin.
7)Suomen teollistuminen ja maa- ja metsätalouden kehitys 1800-luvulta nykypäivään.
8) Talvi- ja jatkosota, myös naisten ja lasten näkökulmasta.
9) Suomen sisällissota. Klassikkokysymys.

Varsinaisessa yo-kokeessa vaikeinta mielestäni oli ehtiä kirjoittaa kaikki vastaukset kuudessa tunnissa. Sulla luultavasti on käytössä tietokone, joten se nopeuttaa asiaa paljon.

Lisää saa kysyä!

T: Historioitsija

Ronja kirjoitti...

Ihanaa, että saan täältäkin historia-preppausta. :)

Olen kokenut kirjasarjamme aika hyväksi (Kaikkien aikojen historia 1-4, sen jälkeen Aikakirja). Siellä on mukavasti lisätietojuttuja myös kurssin aiheen ulkopuolelta. Olen myös ajatellut lainata kirjastosta jotain muitakin historia-aiheisia kirjoja (saman teen psykan kanssa). Minulla on sen verran onnellinen asema, että veljeni vaimo on historian ja yhteiskuntaopin opettaja ja tällä hetkellä hoitovapaalla. Hän on lupautunut preppaamaan minua molempien aineiden kirjoituksiin. :D

Jep, minulla on kirjoituksissa käytössä sekä tietokone että kahden tunnin lisäaika. Olen jo tavallisissa kurssikokeissa välillä todennut, ettei aika meinaa riittää siihen kaikkeen, mitä haluaisi esseeseensä kirjoittaa. Sama on siis varmaan odotettavissa ylppäreissä, vaikka lisäaika ja tietokone ovatkin todella hyviä juttuja siihen. (Tai siis ainakin me olemme hakeneeet lisäaikaa ja tietokonetta (ja kysymyksiä pistekirjoituksella sekä sähköisesti, kuunteluihin pidempiä taukoja...), mutta päätöstä niistä ei ole vielä YTL:stä tullut.)

Anonyymi kirjoitti...

No hyvä, että sulla on opettaja-apua myös lähellä. Kun näin etänä on vähän vaikea neuvoa.


Historioitsija