perjantaina, marraskuuta 26, 2010

Beautiful blogger

Lilithea heitti minulle tällaisen haasteen. En taas tiedä, liittyikö tähän joku kuva vai ei - jos liittyi, liittänen sen jälkikäteen.

Ideana on kertoa itsestään seitsemän (7) asiaa ja sen jälkeen haastaa seitsemän (7) ihmistä. Katsotaan, mitä tästä tulee.

1. Olin käytännössä koko peruskoulun ajan syrjitty ja koulukiusattu. Ei se koskaan mitään kovin suurta kiusaamista ollut - lähinnä nimittelyä silloin tällöin ja porukasta ulkopuolelle jättämistä - mutta huomaan edelleen aika-ajoin itsessäni jälkiä koulukiusaamisesta, enimmäkseen hassuina ajatusmalleina sosiaalisissa tilanteissa. Uudessa porukassa olen usein ujo ja minun saattaa olla vaikea käsittää, että ihmiset oikeasti haluavat olla kanssani. Lukio on tehnyt kuitenkin tässä mielessä kovin paljon hyvää. Olen muuttunut aika paljon peruskouluajoista, onneksi.

2. Lisää lukion aikaansaamia muutoksia: vannoin ennen itselleni, jopa ääneen, etten ikinä tule kirjoittamaan runoja, koska runojen kirjoittaminen on tyhmää ja vaikeaa, enkä minä osaa. Kirjallisen ilmaisun 2. kurssi, lyriikkakurssi, käänsi kelkkani. Opin kurssin aikana, että minäkin osaan kirjoittaa runoja. Tulin vahingossa myöhemmilläkin kursseilla kirjoittaneeksi niitä ja tänä syksynä en ole kirjoittanut juuri mitään muuta kuin runoja. Tämän syksyiseen hurahdukseen on tosin syynä muukin kuin killin kurssi puolitoista vuotta sitten. Nyt olen sitten tekemässä kirjallisen ilmaisun lopputyönä ääniteoksen, johon tekstiksi tulee kasa runoja.

3.Minulla on jokseenkin huono ryhti.Seisominen ryhdikkäästi onnistuu vielä, mutta istuminen - ei tule mitään. Lysähdän aina jossain vaiheessa, vaikka kuinka yrittäisin muistuttaa itseäni asiasta. Ala-asteella, kun sokeuduin, ryhtini lysähti oikeasti tosi huonoksi ja kävin pari kertaa fysioterapeutilla, jolta sain kivoja ryhtiliikkeitä. Nyt olen taas alkanut kiinnittää asiaan huomiota, koska huonoryhtisyys saa lihakset jumiutumaan eikä edes tunnu mukavalta. Toisaalta ryhdikkäästi istuminenkaan ei tunnu mukavalta, kun lihakset eivät oikein ole tottuneet siihen. Yhtenä päivänä ryhtiharjoituksia tehdessäni huomasin, että tässä on loputon kierre: lihakset ovat jumissa huonon ryhdin takia ja koska lihakset ovat jumissa, ryhdin suoristaminen ei onnistu. Niinpä aloitin ryhtiharjoitukseni pitkällä ja makoisalla venyttelyllä. En edes muista, milloin olisin venytellyt edellisen kerran.

4. Musiikin lukiodiplomissa on käsittääkseni vähän niin kuin ideana, että opiskelija voi sen avulla näyttää harrastuneisuuttaan ja taitojaan musiikin saralla. Yleensä siis ihmiset tekevät diplomissaan asioita, joita osaa. Olen ehkä hitusen hullu, kun aion tehdä killin lopputyönä tekemääni äänitaideteokseen musiikit itse, eli teen siitä samalla musadiplomin. Hullua se on siksi, etten ole koskaan tehnyt itse musiikkia, ellei joskus 8-vuotiaana säveltämääni ja sanoittamaani Kuka täällä tiskaa -rallatusta lasketa. Lähden siis tekemään lukiodiplomia tekemällä jotain sellaista, jota en ole koskaan ennen tehnyt enkä uskalla luvata osaavani. Ehkä tämä kertoo jotain minusta noin muutenkin.

5. Kun tulin jo suorassa radiolähetyksessä viikko sitten sanoneeksi, niin kai se pitää täälläkin sanoa. Seurustelen.

6. Olen usein kovin laiska ja saamaton - erityisesti verrattuna siihen aktiivisen nuoren kuvaan, joka ihmisillä yleensä minusta on. Ajankäytössäni on suuria puutteita ja siksi monet asiat vain siirtyvät ja siirtyvät. Olen vihdoin tajunnut, että ehkä minulla on hitusen liikaa vapaa-ajan toimintaa ottaen huomioon, että pitäisi käydä koulussa, lukea koulujuttuja myös koulupäivien jälkeen, hoitaa kotia ja käydä niissä harrastuksissa. Joku jää aina tekemättä ja valitettavan usein se joku on kotityöt, kaupassakäynti tai ruuanlaitto.

7. Ja niin, ne harrastukset... Minulla on ollut vähän aina tapana kahmia paljon harrastuksia ja sitten niistä osa aina putoilee matkanvarrella, toiset nopeammin, toiset hitaammin. Tänä syksynä harrastuksiini on kuulunut kitara, viulu, musiikin teoria ja teatteri. Taikuus on jäänyt vähän vähemmälle, valitettavasti. Ensin se jäi, kun luin hissan kirjoituksiin ja sittemmin se on tainnut vaihtua lähinnä parisuhteeseen. En kuitenkaan aio luopua siitä täysin, en tosiaan. Ehkä vielä joskus keskityn siihenkin paremmin. Nyt nuo musiikkijutut ovat vähän vallanneet suuren osan ajankäytöstäni.

Edit: Niin, ne haastettavat ihmiset... Ihan pääsi unohtumaan.

En jaksa haastaa seitsemää, mutta kaksi ajattelin. Kaksi vanhaa tuttua, mutta blogituttuina uusia. Haastaisin siis tähän Miiimun sekä Supernaiivin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko siun poikaystäväkin sokea?

Ronja kirjoitti...

Tuota on kysytty minulta aika usein, yllättävän monet kysyvät sitä ensimmäisenä kuullessaan minun seurustelevan. Mutta ei, poikaystäväni on aivan täysin näkevä. :)