tiistaina, marraskuuta 02, 2010

Kirjoitan

Humanistilöysäilyjaksossani minulla on ollut suuri ajankäytöllinen ongelma: aikaa on, mutta mitään en saa aikaan. Koko ajan vaan siirrän tekemisiä myöhempään, kun "ehtii ne silloinkin" ja ajattelen vain, että pitäisi tehdä tätä ja pitäisi tehdä tuota. Hengailu ja yleinen haahuilu ei johda mihinkään, eikä ole hyödyllistä. Alkaa vain pänniä sellainen toimettonuus. Keksin ratkaisun tekemättömyyteeni.

Olen ehkä hitusen hullu, mutta lähdin mukaan Nanowrimoon, jossa tarkoituksena on kirjoittaa marraskuun aikana 50000 sanaa, yhtä ja samaa tarinaa. Olisihan se helppoa, jos kaikki kuukauden aikana kirjoittamat sanat laskettaisiin mukaan, mutta niiden täytyy valitettavasti olla samaa tarinaa. Taidan siis kirjoittaa kaiken vapaa-aikani.

en usko, että pystyn tuohon 50000 sanaan, mutta jos vaikka 25000 saisi kasaan, olisin jo kovin tyytyväinen. Koska aloitin kirjoittamisen päivän myöhässä, vasta tänä aamuna, päivittäinen saldo pitäisi olla 1725 kirjoitettua sanaa. Tänään on vasta 760 sanaa kasassa.

en aio ottaa Nanowrimosta mitään stressiä. Otan tämän harjoituksen kannalta ja testaan, miten hyvin saan luotua tekstiä ilman itsekritiikkiä ja sensuuria. "Muokkaaminen jätetään joulukuulle", kuten nettisivutkin jossain sanoivat. Jos saan luotua toimivaa juonta ja hyviä henkilöhahmoja, on se kaikki hyvin suurta plussaa. Tavoite on vain kirjoittaa.

Nanowrimo ei ole suinkaan ainut, mitä minun pitää tässä kirjoittaa. Työn alla on runoja kaverin synttärilahjaa varten ja kaksi kuunnelmaa, joista toinen on kirjallisen ilmaisun lopputyöteksti. Kirjoittaa siis saan, siistiä! Ehkä opin samalla kirjoittamaan.

*******

Minulla on ollut viime aikoina suuri ongelma keksiä, mistä ihmeestä kirjoitan blogiini. Tämän blogin ideana on ollut - on toivottavasti edelleen - valottaa näkövammaisena elämistä, ihan arkisiakin asioita. Ongelma minulle on syntynyt, koska olen pitänyt itseäni ja elämääni vaan niin normaalina, etten ole enää oikein keksinyt, mistä voin muka kirjoittaa ja mikä muka ketään kiinnostaisi, kun ei tässä mitään kummallista ole. Niinpä ajattelin nyt heittää pallon teille, lukijakuntani: mistä haluat minun kirjoittavan? Mitä sellaista näkövammaisuudessa, sokean arjessa tai muuten vain elämässä on, josta haluaisit kuulla minun versioni?

11 kommenttia:

Tuuli kirjoitti...

Minua kiinnostaa eniten ihan käytännön arki, josta olet paljon kirjoittanutkin. Tekniikasta innostuneena nörttinä olen myös kiinnostunut erilaisista apuvälineistä ja -ohjelmistoista.

Suosikkiblogini kuuluvat muutenkin luokkaan 'päiväkirjat', minä kun olen kiinnostunut muitten ihmisten elämistä.

Terhi kirjoitti...

Minua kiinnostaisi, vaikuttaako tämä kaamosaika sinuun mitenkään? Siis kun joka toisella näkevällä tuntuu nyt olevan kaamosmasennus, kun valoa ei tule mistään. Miten sinun kohdallasi on?

Ja toinen, varsin tyhmä kysymys... pelottaako pimeä sinua koskaan?

Entäs tahrat vaatteissa? Miten huolehdit, että päälläsi ei ole vaatetta, jossa on iso tahra?

Minusta olet tähänkin asti kirjoittanut tosi hyvin ja mielenkiintoisista asioista, jatka samaan malliin :)

Anonyymi kirjoitti...

Oletko käynyt Kampin keskuksessa, varsinkin alakerroksessa missä on bussiasema (seutubussien lähtöpaikka)? Siellä on lattiassa koho-opasteita ym. Olisi kiva kuulla, mitä mieltä olet Kampin keskuksen esteettömyydestä.

Arki kiinnostaa minua, oli se melkein kenen tahansa! :D

- Liiolii

Anonyymi kirjoitti...

Jatka vaan samaan malliin =) Pari vuotta lueskellut sun blogia ja hyvin menee. Kaikkea hyvää elämääsi!

Kaisa kirjoitti...

Itse osteogenesis imperfecta -ihmisenä jännitän vieraissa paikoissa liikkumista varsinkin talviliukkailla, vaikka näen tasan tarkkaan, missä kohtaa on jäätä ja onko hiekoitettu jne. Olet tästä kirjoittanutkin, mutta kiinnostaisi silti kuulla tarkemmin, jännitätkö sinä vieraissa paikoissa kulkemista, huonoa keliä jne?

Toiseksi kiinnostaisi kovasti se, millaisin apuvälinein käytät nettiä.

Ronja kirjoitti...

Oi, tässä on jo aihetta moneen kirjoitukseen! Tekisi niin mieli vastailla kysymyksiin jo näin kommentissa, mutta ehkä säästän ne vastaukset kirjoituksiin asti... Ettei vastauskommentistani tule ihan hehtaaria.

Liiolii, olen käynyt Kampissa ja bussiterminaalikin on koettu. Kamppi on minulle yksi suuri kaaos, vaikka opasteraidat helpottavatkin suuresti. En vaan tajua sen paikan rakennetta, pohjapiirrustusta, yhtään. Löydän metroasemalta Sähkötalon robert's Coffeeseen, se riittää tällä hetkellä minulle. Kaukolinjan busseillekin saatan löytää, jos hyvä tuuri käy.

saarikowski kirjoitti...

Sellanen pieni kysymys, että toisiko opashauva iloa tai hyötyä elämään.

Minna kirjoitti...

Haluaisin kuulla, miten koet uusiin ihmisiin lähestymisen ja tutustumisen ihmisten kanssa, onko se helppoa näkövammaisena. Minulle se välillä tuottaa pieniä "hankaluuksia", kun en oikein tiedä mitä sanoa ja pitäisikö minun tehdä aloite vai odotella että joku tulisi juttelemaan... Kuulisin mielelläni siitä, kuinka paljon sinulla on kavereita esim. koulusta tai missä olet jutellut ja ystävystynyt ihmisten kanssa.

Ja minua kiinnostaisi myös, millaista apua saat siellä Helsingissä ihmisiltä liikenteessä, ruokakaupassa (tai jossakin muussa liikkeessä), metrossa jne... Uskaltavatko ihmiset tulla kysymään, tarvitsetko apua? Hmm... Olikohan tässä nyt kaikki, mitä minulla oli mielessä? :) Kyselen näitä oikeastaan siksi, että itse olen muuttamassa opiskelemaan Helsinkiin täältä Itä-Suomesta ja olen kovasti miettinyt näitä asioita. Juuri sitä uusien tuttavuuksien luomista ja avun saamista. Paljon olisi kyllä kysymyksiä, mutta jos alan niitä tähän kirjoittamaan, niin ei taida tila riittää :D Mulla on ollut tuo blogin päivittäminen aika harvassa viime aikoina, mut yritän tehdä parannuksen lähiaikoina ja päivitellä vähän useammin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla on ollut lukiossa pitkä matikka. Millainen laskin sinulla on ollut käytössä? Onko ollut muita matemaattisia vempaimia? Meillä on mahdollisesti lukioon menevä hyvin heikkonäköinen lapsi, siksi kyselen.

Kristiina kirjoitti...

Melkein kaikki kysymykset jotka tässä aikaisemmin jo tulivatkin kiinnostavat myös minua. Siksi en esitä lisää kysymyksiä, mutta ajattelin ilmoittautua, että täällä yksi lukija myös seuraa kiinnostuneena blogiasi. =)

Hanna kirjoitti...

Mä tykkään lueskella sun elämästä ihan tavallisia juttuja, vertailla sun lukiokokemuksia mun sadan vuoden takaisiin lukiokokemuksiin ja oppia uusia ihmeellisiä asioita larppaamisesta ja taikomisesta. Välillä niihin liittyy jotain näkövammaan liittyvää, välillä ei, eikä sillä niin väliä. Tosin huomaan välillä kertovani susta (lähinnä jotain mielenkiintoisia näkövammaan liittyviä anekdootteja) jollekin kaverille ihan kuin kertoisin jostakusta kaverista, vaikka tunnen vain sun blogiminän!

Hanna