torstaina, marraskuuta 11, 2010

Pimeyttä tarjolla

"Moi Ronja, oletko sä menossa huomenna aamulla kouluun? voisitko tulla sitä ennen puoli kahdeksaksi Iirikseen suoraan radiohaastatteluun?"

Katsotaan, heräänkö.

Huominen radiohaastattelu koskee Pimé Caféa, joka järjestetään lauantaina Iiriksessä klo 10-15, tervetuloa sinne kahvittelemaan. Samasta aiheesta olin viime viikolla haastateltavana jo Helsingin uutisissa, jossa minusta on kuulemma todella söpö kuva.

Käyn suurta kamppailua flunssaa vastaan. Eilen aamulla herätessä oli vähän flunssainen olo, tänään hitusen enemmän. Tällä hetkellä minä olen silti enemmän voitolla kuin flunssa, ehkä suuret unimäärät ovat auttaneet kamppailussa. tänäänkin herätyskello soi ensin 7.15, pistin torkulle. Torkun sammuttamisen jälkeen heräsin 8.45 ja totesin, etten ilmeisesti olekaan menossa uimaan. Nousin vasta kymmeneltä, joten tuli nukuttua miltei 10 tuntia taas viime yönä.

Yksi kommentteihin tullut kysymys koski kaamosmasennusta. kyllä: kaamos vaikuttaa minuunkin, vaikken valoa erota. Jonain vuosina enemmän, toisina vähemmän. tämä vuosi on lievempi. Rasittavaa on, kun mieliala ei ole maassa, mutta kroppa on.

Helsingin sanomissa viime viikolla oli juttua nukkumisesta ja kaamosmasennuksesta. Siellä sanottiin, että joillain se ilmenee hyvin lievänä, lähinnä vain suurempana unentarpeena ja makean syöntinä. Minä kuulun siihen joukkoon. Pari viikkoa sitten ihmettelin ääneen, mistä kummasta minulle on ilmestynyt kahden ihmisen unentarve, siltä se ainakin tuntui. Nukuin kymmenen tunnin yöunia ja sen lisäksi päikkäreitä. Karkkia meni luvattoman paljon, tavalliseen tahtiin verrattuna. Viime viikolla taas en parina yönä juurikaan nukkunut. tällä viikolla nukkumiseni taitaa liittyä tuohon flunssataisteluun.

Kaamoksesta on nyt se hyöty, ettei minun tarvitse syödä melatoniinia, kun väsyttää aivan riittävästi ilmankin. Hyvä näin, koska pimeys vaikuttaa välillä minuun ja erityisesti siihen melatoniinituotantooni niin, etten nuku – ainakaan silloin, kun pitäisi. Menee sisäinen kello sekaisin, kun valoisan ajan istun koulussa, enkä saa yhtään luonnonvaloa aktivoimaan käpylisäkettä. Nyt on hyvä, että nukun, olen nimittäin syönyt melatoniinipurkkini loppuun ja resepti, jolla saisin vielä toisen purkin hankittua, on paikassa x. En ole vielä ratkaissut yhtälöä, jolla olisin muuttujan selvittänyt. Parempi siis olisi nukkua ilman lisähormoneja.

Väsyttää. Tiedän, etten tänään saa missään tapauksessa nukkua päikkäreitä, vaan minun on mentävä ajoissa nukkumaan, jotta huomenna herään radiohaastateltavaksi. Jänskää. En ole koskaan ennen ollut suorassa lähetyksessä haastateltavana. Sielllä kai pitäisi osata puhua jotain fiksua. Kahdelksata voisi olla hyvä aika mennä nukkumaan... Sitä ennen pitää vain keksiä itselleni kovasti puuhailtavaa, etten nukahtele.


*******

Pimé Caféhan on siis pilkko pimeä kahvila, jossa tarjoilijoina toimivat näkövammaiset. Minulle se antaa mahdollisuuden kerrankin olla "paremmassa asemassa", näkevälle kävijälle se antaa mahdollisesti valaisevan kokemuksen näkövammaisen elämästä, ainakin mahdollisuuden katsoa maailmaa eri tavalla. Tulkaahan valaistumaan pimeään!


Edit: Nyt pitäisi näkyä ihan koko teksti. En tiedä, mitä tämä Blogger oikein hassuttelee kanssani.

Edit 2: Yleisön pyynnöstä korjasin kirjoitusvirheen.

9 kommenttia:

Lilithea kirjoitti...

Murunen, olenko minä ainoa, jolla teksti jää kesken? Kovasti tahtoisin tietää lisää.

Ronja kirjoitti...

Hmm, katsotaan, mitä tämä on oikein tekstilleni tehnyt...

Rolle kirjoitti...

Olemme menossa Pimé Caféseen Jyväskylässä lauantaina :-) odotan innolla. Ps. Tosi hyvä kuva susta lehdessä! Oikein hymyileväinen :-)

Lilithea kirjoitti...

Lili kiittää ja kumartaa lopustakin tekstistä. Ja kyllä, sinä olet söpö siinä kuvassa. Niin sitä aidointa ja ihaninta Ronsua, höpökorvaista ystävääni. Harmi, etten minä taida päästä kahvittelemaan. Olisi ollut kiva tulla vaikka keikkaamaan tarjoilijaksi.

Anonyymi kirjoitti...

"näkevälle kävijälle se antaaa alaisevan hdollisesti valaisevan kokemuksen" typo! typo! typo! typo! no okei tossa on vaan kaks mutta typo!!

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kuva sinusta :) Harmi etten pääse tuota kahvilaa kokemaan, sen verran pohjoisessa asun.

Ronja kirjoitti...

Rolle: Kiva, että pääsette Jyväskylässä kaffelle. :)

Lilithea: Ehkä sinä vielä joskus taas olet tarjoilijana.

Anonyymi 1: Hahaa, niinpäs olikin typo... Niitä on varmaan oikeasti joka kirjoituksessani, että siitä vaan bongailemaan. ;D Ainakin minä olen huomannut ihan sairaan monesta, mutten vaan ole jaksanut korjailla.

Anonyymi 2: Jyväskylässä on viikonloppuna Pimé Café sekä lauantaina että sunnuntaina, josko se olisi lähempänä. :) Ja kyllä niitä mahdollisuuksia tulee myöhemminkin.

Äipän touhut kirjoitti...

Pimeä Cafe on tullut tutuksi syksyllä 2009, kun olin sopeutumisvalmennuskurssilla.
Kyllähän se oli mieleenpainuva kokemus.

Sumu kirjoitti...

Voi ei, ihana! Kiitos päivän piristyksestä :D Luin YLE:n sivuilta juttua Pimé Cafésta ja virkistipä mukavasti sinulta lainattu lausahdus, jolla kannustit jotakuta "sokkoa" kahvilassa syömään:

"– En minäkään näe mitään, mutta syön silti joka päivä. Vielä en ole nälkään kuollut."

Hullua lainata sinua omaan blogiisi, mutta oli vain pakko ilmoittaa, koska sait minut tuntemaan itseni auttamattoman tyhmäksi kun itsekin mietin juttua lukiessani, miten siellä pystyy syömään mitään... :DD