lauantaina, heinäkuuta 30, 2011

Unettomuuden paluu

Olen miltei koko kesän nukkunut vähintäänkin omalla mittapuullani kumman hyvin. En osaa sanoa yhtään, milloin univaikeuteni ovat alkaneet - sen osaan sanoa, etten yläasteellakaan suurimmaksi osaksi nukkunut kauhean hyvin. Yksi osatekijä on varmasti sokeuden ja valontajun puutteen aiheuttama melatoniinituotannon häiriöityminen, ja melatoniinin syöminen auttaakin minua nukkumaan, ainakin jossain määrin.

Tänä kesänä aloin ensimmäistä kertaa miettiä, voisiko univaikeuksieni syynä sittenkin olla myös jotain psyykkistä. rupesin pohtimaan sitä Maltan-matkan jälkeen, sillä siellä nukuin täysin ongelmitta, mutta kotiin palattuani en. Tajusin saman ilmiön noin muutenkin: kesäleireillä olen yleensä nukkunut oikein hyvin, kotona taas heikommin. Onko minulla kotona jotenkin niin paljon stressaavia asioita, jotka estävät nukkumasta?

Alkukesän jälkeen olen siis tosiaan nukkunut pääosin ihan hyvin ja riittävästi, kunnon virkistävää unta. Nyt viimeisen viikon aikana en ole nukkunut. Osaksi siksi, että olen pitkälle iltaan ja yöhön selaillut vuokrattavia asuntoja ja pakottautunut kuitenkin ylös aikaisin aamulla tekemään asioita. Jo valmiiksi vähän lyhyempien yöunien haitaksi on tullut keskellä yötä herääminen siinä jossain kolmen ja neljän välillä. Huomaan myös nukkuneeni melko pintapuolista unta, joka ei oikeasti juurikaan virkistä; tunnistan sen erityisen kummallisista uninsta.

Liian vähäinen uni näkyy mielialassani, oppimiskyvyssäni (vaikka kuinka olisin oppinut kesän aikana englantia, tämä viikko on ollut melkoista takapakkia), ruokahalussani (-haluttomuudessani) sekä vähitellen myös hienomotoriikassa. Unohtelen helposti asioita, pitkitän aamulla sängystä nousemista niin pitkälle kuin ikinä voin ja viimein väsymyksestä miltei itkien väännän itseni ylös, unohdan koko päiväksi syömisen ja joudun pakottamaan itseni syömään jne, jne.

Tänään heräsin joskus siinä kolmen ja neljän välillä, enkä sen jälkeen enää saanut unta. Viime sunnuntaina oli sama tilanne. Kaikkina muinakin öinä olen herännyt, mutta nukahtanut reilun puolen tunnin sisällä uudestaan. Päiväunia on ollut pakko nukkua, kun Hesaria koneelta lukiessa on pää vain tippunut näppäimistölle ja siivouksen lomassa hetkeksi pysähtyessä on tullut otettua pieniä torkkuja lattialla.

Tilanne ei enää ole missään määrin kovinkaan miellyttävä. En tiedä, kuinka saan itseni taas nukkumaan. Viikon kestänyt stressi ja epätietoisuus siitä, missä asun kuukauden päästä, kun menee asunto alta, ei ole juuri helpottanut. Sen lisäksi on englannin tunteja ja tehtäviä, joita en ehdi tai väsymykseltäni meinaa jaksaa tehdä ja takaraivossa yltyvä muistutus siitä, että filosofiaakin pitäisi ryhtyä vähitellen lukemaan. Ei sovi myöskään unohtaa kirjoittamattomia lehtijuttuja, siivousta, kaupassakäyntiä, tiskausta tai muita asioita, joille pitäisi vuorokaudesta riittää aikaa.

Hienomotoriikan heikkeneminen ja muut motoriset ongelmat eivät tässä tilanteessa yhtään helpota: minulla ihan tosissaan on ensi viikolla esiintymisiä sekä kitaran että taikuuden kanssa. Molemmat vaatisivat sitä hienomotoriikkaa, niinkuin harjoitteleminenkin. Erityisesti toinen kitarakappaleistani pitäisi soittaa nopeasti, mutta sormeni eivät meinaa taipua siihen. Korttien käsittely näyttää ja tuntuu tavalistakin kömpelömmältä.

Jos olisin edes tämän viikonlopun stressaamatta. Ehkä asiat tästä taas helpottuvat ja nukkumiseni normalisoituu, kunhan asuntoasiat varmistuvat. Huomenna ainakin vietän syntymäpäiviäni ja mietin vasta maanantaina näitä suuria velvotteita.

*******

Minut voi siis nähdä ensi perjantaina Joensuussa Parafest -tapahtumassa esiintymässä. Minusta parasta on se, että esitykseni tulkataan viittomakielelle.

4 kommenttia:

Angstipallero kirjoitti...

Olen seurannut blogiasi jonkin aikaa, ja nyt on pakko kommentoida:
Tuo kaikki kuulostaa niin kovin tutulta, siis tuo kaikki unettomuuteen liittyvä. Kirjoitankin siis nyt aika suoraann, mitä mieltä olen. Älä pelästy, tämä pohjautuu vain omiin kokemuksiinija siihen, mitä tiedän psykosomaattisesta oireilusta. En ole alan ammattilainen.

Kirjoitustesi perusteella ei vaikuta, että unettomuutesi johtuisi mistään psyykkisestä "häiriötilasta". Ihan yksinkertaisesti kuulostaa siltä, että olet kasannut itsellesi ylivoimaisen määrän tehtäviä asioita ja olet polttamassa itseäsi loppuun. Sitä tapahtuu kaikille - eri asia on, osaako tunnistaa merkit. Pyytäisin ja toivoisin, ettet kuitenkaan menisi burn-outiin asti, koska siitä toipuminen kestää todella kauan. Itse olen kokenut sen kahdesti opiskeluaikoinani.

Voisitko laittaa tärkeysjärjestykseen asiat, joita sinun on seuraavan kuukauden aikana tehtävä? Priorisoisit siis ne asiat, joita sinun on välttämätöntä saada tehdyksi, etkä tekisi niiden päälle mitään ylimääräistä. Ylioppilaskirjoituksiin (ja vielä sinulle vaikeaan aineeseen) valmistautuminen on jo iso juttu sinänsä, saati sitten kun joudut vielä etsimään uutta asuntoa. Sokealle muutto uuteen ympäristöön ei ole ihan mikään piece of piss kuten joillekin näkevistä.

Saisitko avustajaltasi tai poikaystävältäsi apua kaupassa käyntiin ja muihin välttämättömiin kodinhoitoasioihin? Se voisi vähentää stressiä.

Vielä vinkki: älä nuku päikkäreitä! Ne sekoittavat unirytmiä ja pahentavat siten uniongelmia yöllä. Jos juot kahvia, älä juo sitä illalla, äläkä myöskään energiajuomia.

Tuli vielä mieleen yksi juttu, joka toimii ainakin minulla:
Varaa viimeinen tunti ennen nukkumaan menoa jollekin sellaiselle mukavalle tekemiselle, mikä ei herätä ikäviä ajatuksia tai stressaa. Minulla on on kirjan tai musiikin kuuntelu, tai sitten jonkun ei-liian-raskaan sarjan katsominen telkkarista.

Tulipas pitkä kommentti. Ehkä tiesitkin näm äkaikki asiat jo, halusin vain jakaa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihan ensiksi myöhästyneet synttärionnittelut.

Minua kiinnostaa tietää, miten melatoniini on sinulla toiminut. Olet tuolla aikaisemmin kirjoittanut käyttäväsi sitä. Toimiiko se sokealla samalla tavalla kuin näkevällä? Olen kiinnostunut siksi kun käytän itse melko säännöllisesti 3 mg:n melatoniinia. Se ei ole samaa pitkävaikutteista, jota sinä kerrot käyttäväsi, vaan vaikutus menee ohi 3-4 tunnissa. Lisäksi olen käyttänyt näin kesäaikana myös silmälappuja, joista on myös apua.

Ronja kirjoitti...

Angstipallero, kiitos kommentista. Vaikka periaatteessa tiesin tuon kaiken valmiiksi, on hyvä kuulla se välillä myös jonkun muun 'suusta'. :)

Taisin ajautua burn-outiin jo seiskalla. sillä - ja monilla lähestyneiden loppuunpalamisien - kokemuksella havahduin viime viikolla jossain vaiheessa, että jos jatkan tätä samaa menoa, sekoan kohta. Minulle on kyllä tarjottu apua kodinhoitoon yms, mutta jääräpää kun olen, on sen vastaanottaminen vaikeaa. voisi tässä vähitellen yrittää oikeasti sitäkin tehdä.

Onneksi en juo kahvia enkä energiajuomia. Tee on jotakuinkin ainut piristeitä sisältävä juoma, jota nautin. Kuuntelen äänikirjaa aina nukkumaan mennessäni ja siitä on tullut vuosien varrella sellainen tapa, että ilman kirjaa on todella vaikea nukahtaa. Siitä huolimatta viime yön unisaldo taitaa olla noin 45 minuuttia. On vähän friikki olo.

Teen parhaani priorisoinnin suhteen. en vaan koskaan ole ollut kovin hyvä siinä. Ihmissuhteet nousevat prioriteettilistallani hyvinkin korkealle ja ihmisten kanssa oleminen rentouttaa sekä lievittää stressiä sillä hetkellä, mutta annas kun tajuaa sen kaiken menetetyn ajan määrän ja ne kaikki työt, jotka olisi pitänyt tehdä silloin, kun vain istuin kaverilla kuuntelemassa musiikkia tai jotain. Opettelen, opettelen. En todellakaan ole kauhean halukas polttamaan itseäni loppuun.

Anonyymi, kiitos onnitteluista. :)

en ole pitkään aikaan käyttänyt melatoniinia. viimeisin purkkini taisi loppua joskus maaliskuussa. Se oli Life-luontaistuotekaupasta ostettu melatoniini eikä mielestäni toiminut yhtä hyvin kuin silloin joskus reseptillä saamani hormoni. En oikein osaa sanoa, miten se minulla toimii. Pääosin nukuin, ainakin paremmin kuin ilman.

Anonyymi kirjoitti...

Itselläni nukahtamisvaikeuksia aiheutti kilpirauhasen vajaatoiminta, joka vei koko elimistön toiminnan sekaisin. Sain unen päästä tosiaan huonosti kiinni, mutta sitten kun sain, niin nukuin pahimmillaan 16 tuntia vuorokaudessa. Nykyisin saan unen päästä paljon helpommin kiinni, kun olen tyroksiinilääkityksellä. Nukun myös paljon vähemmän ja olen virkeä hereillä ollessani. Sinun kannattaisi ehkä tarkistuttaa TSH ja T4V -arvot kaiken varalta.

Voi tietysti olla, että stressi vaikuttaa unen saantiin. Ja tietysti sokeus.

T: Historioitsija