torstaina, marraskuuta 03, 2011

Mikä minusta muka sitten tulee isona?

Sain kuulla tänään, ettei minusta voi tulla viittomakielentulkkia. Oponi kehotti minua pari viikkoa sitten kysymään HUMAKista, onko heillä mitään ennakkotapausta siitä, että näkövammainen olisi tulkiksi opiskellut, ts. onko se heidän mielestään käytännössä edes mahdollista. Vastauksen sain tänään.

"Humakissa ei ole koskaan opiskellut näkövammaisia henkilöitä viittomakielentulkiksi. Tämä johtuu mm. siitä, että suomalainen viittomakieli on visuaalinen kieli, jonka oppimiseksi tulkkikoulutuksessa edellytetään näköaistia. Valitettavasti lievempikin näkövamma on este viittomakielen tulkkina toimimiselle."

Minua ärsyttää ja harmittaa tämä vastaus nyt suuresti. Kahdeksannelta luokalta saakka olen halunnut ’isona’ viittomakielentulkiksi, sellaiset 5 vuotta siis. Olen tämän koko viiden vuoden ajan joutunut perustelemaan ammattihaavettani hyvin, hyvin useita kertoja ja minusta on tullut siinä melkoisen haka. Olen puhunut siitä myös parin tulkin kanssa ja tähän mennessä kukaan ei ole sanonut, että "tulkkikoulutuksessa edellytetään näköaistia". Sitä ei sanota myöskään Humakin sivuilla (varmaan se kohta sinne tulee, hehe). Sen sijaan muistan sieltä lukeneeni, että "hakijan vamma tms. syy ei saa vaikuttaa valintaan". Sitä tekstiä en toisaalta enää löytänyt, kun pikaisesti yritin etsiä.

Minulle vastannut henkilö piti taktiilia viittomakieltä selvästi eri asiana kuin suomalaista viittomakieltä. Kai niissä jotain eroa on, mutta nimenomaan suomalaista viittomakieltä minä olen opiskellut, vaikka kuinka visuaalinen kieli olisikin. Toisaalta on siinä sellaisia osa-alueita, kuten katseen suuntaaminen, ilmeet ja huulio, joita minun on ehkä vähän haastavampi opetella tai tehdä.

Eniten ehkä ärsyttää se, että vastaus oli niin suora ”ei”. Minun kohdallani valintapäätös tehdään siis jo ennen hakuprosessia.

Kai tässä täytyy niellä tappionsa ja ymmärtää, ettei minusta voi tulla viittomakielentulkkia. Mutten suostu ihan heti luovuttamaan: se on käytännössä ainut, mitä minä haluan tehdä. Vaikka minulla on ollut vaihtoehtoina myös mennä yliopistolle lukemaan sosiologiaa tai kirjallisuutta (tai historiaa, käytännöllistä filosofiaa ja psykologiaa) tai Sibeliusakatemiaan kansanmusiikkia (en tosin usko olevani riittävän hyvä, jotta pääsisin sisään), ei ne minua oikeasti kiinnosta läheskään yhtä paljon. Tällä hetkellä ei kiinnosta pätkääkään. Ehkä silti haen Humakiin, ihan kiusallanikin. Vai olisikohan Diak Turussa ennakkoluulottomampi?

14 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Tällainen lausunto löytyi: http://www.humak.fi/sites/default/files/esteettomyys-HUMAKissa.pdf

Anonyymi kirjoitti...

Saanko kysyä miten käytännössä toimisit tulkkina? Tunustelisitko viittomat kun asiakkaasi viittoo merkkejä. Toisinpäin eli vaikka luennon tulkkaus käsimerkeillä kuurolle varmasti onnistuisi, mutta entäs tosiaan toisinpäin kun asiakas haluaa kysyä jotain etkä näe viittomia?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, tulkki kuulostaa jännnältä ammatilta:) Ei pidä heti luovuttaa!

Anonyymi kirjoitti...

Ystäväni opiskeli viittomakielen ohjaajaksi (joka on siis toisen asteen tutkinto) ja kertoi, että ensimmäisestä päivästä lähtien kuurot opettajat käyttivät luennoilla ainoastaan viittomakieltä. Puhuttu kieli oli luokassa "kielletty". Näkövammaiselle tämä tuo haastetta (ainakin jos omalta kohdalta mietin). Ja juuri opinnoissa haastetta on kun ei voi käyttää pelkkiä taktiiliviittomia.

Ja toisaalta ajattelen myös, että yhden oven sulkeutuminen avaa ovia muihin suuntiin. Ymmärrän kyllä pettymykseksi. Mutta itse olen oppinut, että vaikka opinnot selvittäisi, työllistyminen on ihan uusi haaste - ja joskus on vain taistelun jälkeen hyväksyttävä tosiasia - työllistyminen on mahdottomuus.

Tsemppiä pohdintoihin!!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, ootko miettinyt, että voisit hankkia koulutuksen tulkkipuolelta ja kielenäsi olisi vain viittomakieli? Tämähän toki tarkottaisi sitä, että joutuisit "vapaa-aikanasi" opiskelemaan kielen. Mutta erilaisia tulkkikoulutuksia on runsaasti (asioimistulkin koulutus, konferenssitulkin koulutus jne). Lyhyistä koulutuksista voit muodostaa itsellesi kuitenkin ammattitaidon. (Lisäksi esim. kirjoitustulkin koulutus täydentäisi ammattitaitoa jne.)

Työnsaanti saattaa olla hankalampi osuus, sitähän se on aina.. Mutta lyhyempiä koulutuksia käymällä saisit luultavasti itsellesi juuri hyvän ja sopivan paketin, jota voisit markkinoida työnantajille.

Eetu kirjoitti...

Viittomakielenohjaajaksi on opiskellut ainakin yksi kuulonäkövammainen. Mutta se työ onkin tulkin työtä monipuolisempi. Minä en tosiaan tiedä voiko näkövammainen opiskella tulkiksi.

Anonyymi kirjoitti...

no just, aika mahdottomalta kuulostaa....

Liiolii kirjoitti...

Ihan postauksen aiheeseen liittymättä pakko vinkata, että ruotsalainen (?) korusuunnittelija Efva Attling on suunnitellut hopeasormuksen, jossa on braillella teksti "make love not war". Aika hieno, hintaa reilu 200 € tosin...

Minna kirjoitti...

Ei tosiaan kannata luovuttaa, jos jotain todella haluaa. Itse en viittomista tiedä, enkä niitä osaa, mutta eikös ole olemassa myös jokin viittomatapa, jota kuurosokeat käyttävät? Eikös siihenkin tarvita tulkkia jossakin? Voisiko sellainen olla yksi vaihtoehto? :) Mulle on joskus jotkut ennakkoluuloiset ihmiset suoraan sanoneet, etten voi opiskella lähihoitajaksi näkövamman takia. Niistä kommenteista huolimatta kuitenkin puskin vaan eteenpäin ja etsin käsiini niitä henkilöitä, jotka todellakin tiesivät ja ymmärsivät, että se on ihan mahdollista ja siihen ei esteitä ole. Tosin viimeaikoina olen käynyt keskusteluja itseni kanssa ja tullut siihen tulokseen, etten usko, että kestäisin itse sitä työtä, koska se on henkisesti niin rankkaa. Ainakaan tällä hetkellä en usko, että sille alalle lähden, musiikkijutut ovat nyt paras vaihtoehto. Mutta tsemppiä kovasti, kyllä varmasti joku ratkaisu löytyy ja saat ammatin, joka on mielenkiintoinen ja tuntuu hyvältä! :)

Kaisa kirjoitti...

Ottamatta mitenkään kantaa asiaan varsinaisesti: minä päätin 8. luokalla, että minusta tulee historiantutkija. Ja nyt toivon hartaasti, että joku olisi puhunut minulle järkeä ja olisin valinnut jonkun muun koulutuksen. Eli kannattaa pitää kaikki vaihtoehdot auki! (Ja juu, tiedän kuulostavani ällöltä keski-ikäiseltä tädiltä, mutku mä olen keski-ikäinen. :)

Ronja kirjoitti...

ihanan paljon kommentteja. :)

Pia, kiitos linkistä. :) Tähän voinkin vedota...

Anonyymi #1, voisin tosiaan "tunnustella" viittojan käsiä, mutta varmaan hakeutuisin enemmän vain sellaisiin tulkkaustehtäviin, jossa ei tarvitsisi tulkata kuin puheesta viittomille (seminaarit, teatteri, televisio jne jne).

Anonyymi #2, tiedän itsekin, että tarvitsisin opiskeluvaiheessa viittomakielentaitoisen avustajan ja senkin sanoin HUMAkiin lähettämässäni sähköpostissa. Tietysti se voisi olla haaste, mutta minä pidän haasteista! :D

Anonyymi #3, en oikeastaan ole miettinyt tuollaista vaihtoehtoa. Siinä on se heikko puoli, että harvemmin kuurot taitavat itse valita tulkkejaan, vaan ne tulevat erilaisten keskusten kautta. Ja vaikka kuurot suoraan palkkaisivatkin tulkkinsa, veikkaan, että jos ei ole viittomakielentulkin koulutusta, ei sillä alalla kauheasti töitäkään löydä.
Tuota kirjoitustulkkia olenkin joskus miettinyt, testasin itseältiitseltäni myös kirjoitusnopeutta ja koneeltani löytyy k-tulkkien käyttämä lyhennelista. Saa nähdä.

Pinatapai, minäkin tiesin tuon, että kuulonäkövammainen on opiskellut viittomakielen ohjaajaksi. En vaan enää muista, kuka se oli. :D Itse mieluummin kyllä -tulkki olisin kuin -ohjaaja, mutta kai se on siitäkin luovuttava.

Minna, kuurosokot käyttävät taktiilia viittomakieltä, joka eroaa normaalista suomalaisesta viittomakielestä lähinnä vastaanottotavaltaan. Normaalisti viitotaan "vapaaseen tilaan" ja vastaanotetaan viittomat silmällsilmillä, taktiilisti viittoen vastaanottava henkilö pitää käsiään viittojan käsien päällä ja siten tunnustelee viittomia. On siinä sitten jotain pieniä eroavaisuuksia, kun katseen suuntaa, ilmeitä tai huuliota ei näe ja esim. koira-viittoma viitotaan taktiilisti käsivarteen, kun "oikeasti" se viitottaisiin reiteen.

Ihan yleisesti, motivaationi viittomakielentulkiksi hakemiseen on tässä viikon aikana laskenut aika reippaasti. Enköhän minä silti sitä vielä yritä, mutta taidan kuitenkin panostaa sosiologian pääsykokeisiin (ja yrityksen perustamiseen ja sitten voinkin enää opiskella vain harrastukseksi, kun minusta tulee yrittäjä :D ).

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on paljon sairauksia, joten olen todellakin joutunut miettimään, mitä tekisin. Olen opiskellut itselleni kaksi ammattia. Vaikka kuinka haluaisin toimia tietyissä ammateissa tai työtehtävissä, niin en vain voi tehdä niin. Äskettäin sairastuin lisää, enkä pysty enää toimimaan toisessa ammatissani. Ottaa päähän, kovasti. Nyt soimaan itseäni siitä, miksi en kouluttautunut vielä järkevämmin.

Nää on aina vaikeita valintoja ja asioiden miettiminen on henkisesti rankkaa. Mulla ei ole enää paljon vaihtoehtoja jäljellä, sillä terveyteni on mennyt vain alas päin.

Niinpä sanon, että valitse sellainen ala, jolla voit oikeasti tehdä töitä mahdollisimman itsenäisesti ja joka tuntuu sinusta kiinnostavalta. Mieti myös etukäteen, mitä jaksat tehdä.

Harrastaa voi aina, mutta palkkaakin pitäisi saada jostakin.

T: Anonyymi kommentoija

Anonyymi kirjoitti...

Itse opiskelin Diakissa aluksi viittomakielen tulkkausta, ennen kuin siirryin ohjaajapuolelle. Kannattaa kysyä myös sieltä, oli mukavaa porukkaa johdossa ja opettajina, voisivat ainakin auttaa sinua alkuun asian kanssa ja neuvoa, minne kannattaisi ottaa yhteyttä.

Olisiko sinulla mahdollisuutta saada esim. tulkkia tunneille? Ihan puhetulkkia joka taitaisi myös taktiilin viittomakielen hyvin ja voisi viittoa sinulle taktiilisti saman kuin opettaja edessä. Sillä vaikka viittomakieli onkin visuaalinen kieli kuuroille, niin kuulonäkövammaisillehan se on kuitenkin monesti hyvin kosketuslähtöinen kieli :) Joten minusta kyllä typerä vastaus koululta, eikä todellakaan asianmukainen. Eihän hänellä ole oikeutta määritellä, että koska olet sokea, et voi opiskella viittomakieltä.

Kannattaa olla vain sitkeä ja vaatia perusteluita ja vedota juuri tuohon esteettömyyteen! Ja ottaa selvää, onko sinulla mahdollisuutta saada tulkkia tällaisessa tilanteessa. Olen nimittäin huomannut, että jopa kuuroja saatetaan syrjiä tulkkikoulutuksessa, ei välttämättä kaikki paikat ota sillä se on muka niin vaikeaa jne jne... :/

Tsemppiä!

T. vakituinen lukija/ epävakituinen kommentoija :D

Tytti Koslonen kirjoitti...

Hei!

Hakijan soveltuvuutta viittomakielentulkiksi arvioidaan valintakokeissa. Ensi vuoden alusta lähtien korkeakouluilla on mahdollista edellyttää opiskelijavalinnassa koulutusohjelmakohtaisten terveydentilavaatimusten täyttämistä. Kyseiset vaatimukset tulevat koskemaan myös humanistista ja kasvatusalaa, johon viittomakielentulkkikoulutus kuuluu. Terveydentilavaatimukset on laadittu yhteistyössä korkeakoulujen kesken, jotka tarjoavat humanistisen ja kasvatusalan ammattikorkeakouluopetusta. Asiasta tullaan tiedottamaan kevään yhteishaun yhteydessä niin opetushallituksen verkkopalveluissa kuin HUMAKinkin sivuilla. Hakijan näkökulmasta käytänne tarkoittaa sitä, että hakijan tulee amkhaku.fi:n hakulomakkeessa tuoda ilmi, täyttääkö hän koulutusohjelman osalta mainitut terveydentilavaatimukset. Tuo tieto ei kuitenkaan vaikuta siihen, saako hän valintakoekutsun vai ei. Kuitenkin ammattikorkeakoulu voi tarvittaessa pyytää hakijaa tuomaan valintakokeeseen mukanaan lisäselvityksiä, kuten lääkärin lausunnon.

Viittomakielentulkkikoulutuksen osalta terveydentilavaatimukset ovat seuraavat: ammatissa toimiminen edellyttää riittävää fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä, tasapainoisuutta, keskittymiskykyä ja jonkin verran hälynsietokykyä. Myös vastuukysymykset painottuvat tulkkien työtehtävissä.
Opiskelijavalintaan vaikuttavana tekijänä voi olla sellainen psyykkinen tai fyysinen sairaus tai vamma, joka estää opintoihin osallistumisen tai ammatissa toimimisen mm:
- psykoottistasoinen oireilu tai vakavasti toimintakykyä laskeva masennus, vakava sosiaalisten tilanteiden pelkotila
- viittomisen tai tulkkauksen estävä sairaus tai vamma, esim. vakava tuki- ja liikuntaelinsairaus, näkövamma tai puhevamma (Diakissa kuulovamma), osittainen kasvohalvaus tai selkeä ja vakava karsastus vaikeuttaa ammatissa toimimista

Huom. HUMAKin Helsingin kampukselle otetaan opiskelijaksi kuuroja, jotka ovat viittomakielisiä

- akuutti, sen hetkiseen elämään vaikuttava päihdeongelma tai vakava huumeongelma
- sairaus tai vamma, joka vaarantaa oman tai muiden opintoihin osallistuvien tai niissä työskentelevien terveyden tai turvallisuuden

Tärkeää on huomioida myös se, että terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei voi olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle, jos este voidaan kohtuullisin toimin poistaa. Esteen vakavuus ja hoitotilanne otetaan huomioon arvioitaessa hakijan soveltuvuutta ko. koulutusohjelman opiskelijaksi.

Ystävällisin terveisin
Tytti Koslonen
Tulkkauksen lehtori
Humanistinen ammattikorkeakoulu

Ronja kirjoitti...

Kiitos kommentista/vastauksesta.

Tarkemmin mietittyäni ymmärrän täysin, miksei minua voitaisi ottaa opiskelemaan viittomakielentulkkausta. Vaikka kokemukseni mukaan opin helposti ja nopeasti suomalaisen viittomakielen viittomia, kunhan ne minulle taktiilisti viitotaan, olisi tulkkina toimiminen varmasti melko mahdotonta. Kuurosokeiden tulkit myös opastavat ja kuvailevat, mikä minulta ei luonnistuisi kuin tutuissa paikoissa, ja näkeville kuuroille tulkatessa katseen suunta ja huulio taitavat olla niin tärkeitä, että saattaisin tulla helposti väärinymmärretyksi; sen lisäksi, etten näe, silmäni karsastavat aika paljon ja käytännössä välillä katselevat melkoisen eri suuntiin ja minne sattuu.

Jos nämä vaatimukset olisivat olleet jo aikaisempina vuosina ja olisivat olleet näkyvillä Humakin sivuilla, olisin varmaan luopunut haaveestani jo ajat sitten. Samoin, jos olisin saanut sähköpostiini muitakin perusteluja kuin "suomalainen viittomakieli on visuaalinen kieli" (kuten vaikka ylläolevat perusteet), olisin hyväksynyt ne mukisematta.

Aion joka tapauksessa tulevaisuudessa opiskella viittomakieltä vapaa-ajallani, vaikkei minusta tulkkia voisikaan tulla. Kaikista opiskelemistani vieraista kielistä viittomakieli on ollut minulle helpointa omaksua. Ammattina ehkä se sosiologia on kuitenkin hieman saavutettavampi.