keskiviikkona, marraskuuta 16, 2011

Tänään oli tältä erää viimeinen työpäivä Näkövammaisten keskusliitossa – tosin menen kyllä vielä ensi viikolla mukaan puhumaan tiedonsaantimahdollisuuksista. Muuten taidan sitten olla aika virallisesti lomalla. Huomenna en ainakaan aio laittaa herätyskelloa soimaan.

Kroppani selvästi tiesi, että nyt loppuu työt, ja nostatti hieman ruuminlämpöä ylöspäin. Maanantaina oli jo aika heikko olo, lähinnä arvelin potevani vatsatautia ilman oksennusta. Nukuin suunnilleen koko päivän. Eilen illalla ja viimeistään viime yönä lämpökin vähän nousi ja tänään otin kuumemittarin töihin mukaan sillä ajatuksella, että jos lämpö nousee 37 asteeseen, taitaisi olla parempi jättää harkat väliin. lounaan jälkeen olin jo ihan onnessani, kun olo ei tuntunut läheskään yhtä nuutuneelta kuin aamulla. Kuumemittari kainalossa oli kuitenkin vähän eri mieltä: tasan 37. Se on minulla jo kunnolla lämpöä.

En siis päässytkään esittelemään eilen ostamiani hienoja piikkareita valmentajalleni. En ole oikein kellekään päässyt hehkuttamaan niitä, kun Mikaelkin oli mukana ostamassa, eikä ehkä siksi ole otollinen hehkutuksen kohde… On siis pakko laittaa kengistä kuva tänne:

Vihreät piikkarit

Huomatkaa asettelu: siirtelin ihan nauhojakin parempaan asentoon. En kuitenkaan ollut aivan varma, näkyykö piikkarit kuvassa, joten piti kysäistä viralliselta kuvientarkastajaotukseltani Lilithealta. Taitaa minusta vielä valokuvaaja tulla.

Nuo kengät ovat kokoa 36! Se on hienoa – yleensä 36 koon kengät ovat minulle auttamatta liian suuria (sandaalini saan pysymään jalassa kiristämällä remmit niin tiukkaan kuin ne vaan ikinä menee). Tuota kokoa oli Puhoksen Intersportissa jopa kahta mallia, eli minulla oli varaa valita! Toinen malli oli vielä vähän pienempi ja erityisesti kapeampi. Näissä Adidaksen kengissä olen myös hyvin kiitollinen sille järki-ihmiselle, joka on tajunnut tehdä sopivan mittaiset kengännauhat; yleensä lenkkareissa kuten myös edellisissä piikkareissani on aivan liian pitkät nauhat ja niitä on pakko tunkea kengän sisään, mikäli ei tahdo astua koko aikaa niiden päälle.

Olisin saanut piikkareista alennusta myös ilman HKV:n jäsenkorttia. Jäsenkortilla en saanut kuitenkaan tupla-alennusta, kuten hetken ehdin jo mielessäni haaveilla.

P.s. Siitä on kauan, kun viimeksi olen lisännyt blogiin kuvan. En siis ihan muistanut, miten se tehdäänkään apuvälineillä, mutta taisin onnistua.

5 kommenttia:

Hepa kirjoitti...

Voi Ronja, oot ihan huippu, jos joskus jaksat laittaa ohjeet tuosta miten blogiin kuvia apuvälineillä lähetetään. Ohjeista olisin todella kiitollinen! Tällä hetkellä näkevä kaverini laittaa kuvat, mutta olisi kiva ite osata ettei aina tarvitse vaivata häntä.

Kaisa kirjoitti...

Näkyy näkyy, ihanat kengät! Ja sama ongelma sekä jalan että ruumiinlämmön kanssa - mun jalan koko on oikeasti 35, mutta kun se on leveä ja pullea (muistuttaa amerikkalaista jalkapalloa) niin jos joskus löydän koon 35 kengän, se on liian kapea...

Itse olen tässä kolmatta viikkoa taudissa, ja jopa saanut lämmön kohoamaan 37:een ja ylikin! Uskomatonta, tätä ei tosiaankaan usein tapahdu.

Tuuli kirjoitti...

Hyvä kuva!

Onpas sinulla pienet jalat. Minä olen tosi lyhyt - 152 senttiä - mutta kenkäni ovat kokoa 37,5. Oikeastaan se on ihan hyvä, sillä kenkiä on helppo löytää. Oikeankokoisia vaatteita taas löydän vain lastenosastolta.

sorvatar kirjoitti...

Hienot on.

Matsku kirjoitti...

Piikkareita on ihan hullun vaikea löytää pienenä... Jos vaan haluaa edes vähän kunnolliset. :/

Oon lukenut jo pitkän aikaa (vuoden?) blogias, mutta aina on kommentoiminen jotenkin jäänyt... Nyt oli aika. :)