perjantaina, maaliskuuta 16, 2012

Valinnan vaikeus

Nyt, kun yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hakuajat ovat käynnissä, on pitänyt taas miettiä tulevaisuuttani hieman tarkemmin ja eri näkökulmista. Syksyllä mielessäni jo vahvistui kolme hakukohdetta Helsingin yliopistoon: sosiologia, kotimainen kirjallisuus ja suomen kieli. Näihin olen hakulomakkeen netissä täyttänyt.

Syksyllä ja vielä myöhemmin talvella mielessä pyöri myös neljäs hakukohde, TEAKin äänisuunnittelulinja. Yhden ennakkotehtävistä olin jo melkein tehnyt (ehkä lievää liioittelua) ja käyttänyt sen parissa aikaa, muitakin olin pohtinut ja pohtinut. Päätin kuitenkin luopua siitä nyt, koska ennakkotehtävät eivät pelkällä pohdinnalla valmistuneet eivätkä siis oikein edenneet. Rehellisesti ottaen uskon myös, etten olisi sokeuteni takia sinne päässytkään, enkä tällä hetkellä jaksaisi taistella oikeuksistani opiskella alaa, jonka ensimmäisen vuoden opinnot ovat osin mahdottomia suorittaa. Tiedän kyllä esimerkiksi Ruotsissa olevan näkövammaisia äänitarkkailijoita, eli lopppupeleissä ammatti olisi täysin mahdollinen. Mutta ei nyt jaksa.

Tässä päättämättömyyden ja epävarmuuden tilassa kävin tekemässä Mol:n ammatinvalintatestin. Olen sen joskus taannoin tehnyt, mutten tuloksia enää oikein muista. Testi ei kuitenkaan antanut kunnollista ratkaisua, sillä kiinnostuksenkohteeni olivat niin laaja-alaiset, ettei ohjelma pystynyt lajittelemaan kiinnostuksiani järjestykseen.

Siinä se vika vähän onkin: kaikki kiinnostaa ja voisin tehdä kaikkea.

27 kolme tähteä saaneesta ammatista 13 oli jotain opettajia, mutta opettajaa minusta EI tule, sen opin viime viikolla.

Entä jos menenkin opiskelemaan puusepäksi?

Eilen musiikkiopiston konsertissa muistin taas Sibelius-akatemian kansanmusiikkilinjan, jota myös syksyllä harkitsin vakavasti. Tulin kotiin ja menin tutkimaan Siban sivuilta, millaiset pääsykokeet kamu-linjalla on, olisiko minun mitään mahdollisuuksia pärjätä niissä.

Täytin jo yliopistohakulomaketta uudestaan, kun lomake kyseli minulta ohjelmistoa pääsykokeiden 1. ja 2. vaiheisiin, joista ensimmäisessä tulisi olla musiikkia 10 minuuttia, jälkimmäisessä 15 sisältäen myös laulunäytteen. Glumps – ei aavistustakaan! Sibelius-akatemian hakuaika päättyy tänään klo 16.15, joten en kunnolla ehtisi konsultoimaan edes kitaraopettajaani siitä, mitä ohjelmistoni voisi sisältää. Taisin muistaa tämän vaihtoehdon aika myöhään.

Toinen syy, miksi kamu-linjasta nyt luovuin, liittyy opiskeluoikeuteen. Pääsin minä sitten opiskelemaan mihin tahansa, olen lukuvuoden 12-13 poissaoleva, koska keskityn yrityksen perustamiseen. Sibelius-akatemiassa ei voi ilmoittaa itseään poissaolevaksi ensimmäiseksi vuodeksi, tai menettää opiskeluoikeutensa. Joten voin nyt rauhassa miettiä vuoden ohjelmistoani, soittaa kansanmusiikkia (ja opetella tunnistamaan sitä, heh) ja kokeilla ensi vuonna onneani uudestaan, mikäli vielä houkuttelee.

Silti minä en nyt oikeasti tiedä, mikä kiinnostaa riittävän paljon ja mitä haluaisin tehdä. Vaikka kaikki kolme Helsingin yliopiston hakukohdetta kiinnostavat suurin piirtein yhtä paljon ja kiinnostus jokaiseen alaan kasvaa, mitä enemmän pääsykoekirjoja luen, olen päättänyt panostaa eniten sosiologiaan. Johonkin on pakko keskittyä.

Mietin myös, pitäisikö minun ihan kiusallanikin hakea viittomakielen tulkkikoulutukseen. Ei Humakiin, josta olen saanut jo suoran kieltävän vastauksen, vaan Turkuun Diakiin. Ennakkotehtävänäkin olisi kolmen sivun essee, jossa muun muassa pitää kertoa omat vahvuudet ja heikkoudet tulevassa ammatissa. Voisin siis osoittaa miettineeni ja osaavani perustella, kuinka pystyisin toimimaan tulkkina. Humakin ennakkotehtävissä on vastaava tehtävä, mutta siellä on myös tehtävä, jota en pystyisi tekemään ja siksikin putoaisin jo ennen pääsykoetta: visuaalinen käsitekartta, jonka muodosta on tarkat ohjeet (laittoivatko ne sen sinne ihan minun kiusaksi? ;) ).

Ei tässä muu auta kuin lukea ahkerasti pääsykokeisiin (tällä viikolla en ole edes avannut kirjoja), muistaa järjestää samoihin pippaloihin erityisjärjestelyt ja toivoa, että edes johonkin opiskelupaikkaan pääsen sisään. Muuten voisinkin harrastaa alan vaihtoa vuosittain, mutta Kela ei taitaisi katsoa kovin suopeana sitä – tällainen vammainen opiskelija kun olen.


((Nyt en jaksa kaivaa linkkejä nettisivuille, joihin viittaan, teen sen ehkä myöhemmin...))


Edit: Kylläpä keräsin paljon linkkejä tähän postaukseen! Ensin olin linkittämässä vain Humakin ja Diakin, mutta tajusin ajoissa, että sehän olisi ollut silkkaa epätasa-arvoa muiden koulujen suhteen, jotka tässä mainitsen. Tulipahan siis linkattua kaikki, vaikken suoria linkkejä opiskelualoihin laittanutkaan - sitäkin harkitsin. Saatte nyt tekin - jos enemmän kiinnostaa - testata esimerkiksi, kuinka helppo (vaikea) Helsingin yliopiston sivuilta on löytää sitä, mitä etsii.

Tuli myös otsikon kirjoitusvirhe korjattua...

6 kommenttia:

neitinomad kirjoitti...

Joo, vammaisen opiskelijan surffailu alojen välillä on jokseenkin mahdotonta. Mikä harmittaa eniten, myös vaihtoonlähteminen on haastavaa, kun vammaisopiskelijan on mahdotonta saada esim. asumistukea ulkomaille...

Karhutar kirjoitti...

Vammaisen opiskelijan elämä on yhtä tuskaista kuin kenen tahansa muunkin. Tosin ne muut voivat helpommin tehdä alojen välillä surffailun lisäksi töitä ja säästää sitä kautta rahaa. Eläkeläisenä vammaisena opiskelu on hivenen helpompaa, kun ei ole kuntoutusrahan varassa.

Mä tein MOL:in ammatinvalintatestin joskus 10 v. sitten eli 15-vuotiaana. Parhaiten sopiva ammatti oli junamies. :D En siis tuolloin todellakaan tiennyt, mikä kiinnostaa, saati sitten uskonut pystyväni mihinkään.

Sari kirjoitti...

Olethan Ronja jo ollut yhteydessä yliopistolle, että tarvitset pääsykokeisiin erityisjärjestelyjä? Se pitää hoitaa ajoissa! Tarvitset myös lääkärintodistuksen näkövammasta. Mietin, kelpaisiko se, jonka olet hakenut yo-kirjoituksia varten.

E kirjoitti...

Saako muualla kuin Sibelius-Akatemiassa ilmoittautua tosiaan ekaksi vuodeksi poissaolevaksi? Mulla oli käsitys, että se vaatii syyn luokkaa armeija/lapsi, tosin itse en ole poissaolevuutta harkinnut enkä siis tarkemmin selvitellyt.

Toisaalta läsnäolostakaan ei hirveästi haittaa välttämättä ole, vaikka ei opiskelisikaan. Vaikka opinto-oikeus onkin periaatteessa rajattu, niin ainakin täällä Aallon tekniikan puolella lisää saa käsittääkseni kun vaan jonkun paperilappusen jaksaa palauttaa. Tuolla SibA:ssa tosin voisi kuvitella, että vähän vaikea olisi sanoa "mä en tuu soittotunneille kuin vasta vuoden päästä", mutta noilla humanistisilla aloilla ei kukaan ihan hirveästi taida kysellä, että mikset ole suorittanut kursseja.

Rikkokiri kirjoitti...

Minua vaivaa tuo aivan sama ongelma, että liian moni asia kiinnostaa. Kamalan hankalaa, kun ei oikein osaa valita ja itselläni ainakin iskee epäilys, että kiinnostaako mikään tarpeeksi.

Kovasti tsemppiä lukemiseen ja hakemiseen!

tuulia kirjoitti...

Olipas hyvä kirjoitus sinulta tänään Helsingin sanomien yleisönosastolla! Pelkkää asiaa koko teksti, toivottavasti päättäjätkin tajuavat sen.

Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa, mutta tää onkin eka kerta kun kommentoin. Jatka vaan samaan malliin! :)