Tänään aurinko paistoi ja lämmitti, kadut oli sulia ja kevät hyökyi kaikella voimallaan.
Soitin kitaratunnilla kahden viikon päästä olevan tutkintoni kaikki kappaleet todella hyvin, yleisurheilutreeneissä pituushyppy sujui ihan mukiinmenevästi ja pääsykoelukemisissa kirin umpeen jälkeenjäänyttä aikatauluani. Heräsin kolmelta, enkä saanut enää unta, joten käytin aikani hyväksi lukemalla (viiimeksi yöllä valvoskellessani pesin meidän kylppärin seinät).
Lisää tällaisia päiviä, kiitos.
P.s. Haluaako joku minut esiintymään jonnekin tässä kahden viikon sisällä? Olisi hyvä saada parille tutkintokappaleelle mahdollisuus päästä esitettäväksi ennen tutkintoa. Tai ehkä menen soittamaan kadulle.
Uusia tuulia, uusi blogisivu
-
Yhdistin kaksi blogiani yhteen. Jatkossa juttujani urheilusta ja kaikesta
muusta mieleen tulevasta voit lukea uudelta sivustoltani. Kiitos kaikesta
ja terv...
6 kommenttia:
Tule soittamaan Kontulan ostarille, niin tulisi vähän vaihtelua sinne. Rupeaa meinan kyllästyttämään ne nuotin vierestä soittelevat haitaristit.
Vaihtelua sekin kai sitten olisi, jos välillä soisi nuotin vierestä kitara eikä haitari. ;) Kontula ei edes olisi kaukana... Hmm, tätä täytyy miettiä. Ensin pitää kyllä odottaa, että sormenpääni taas kestävät soittamista. Ovat hellänä, nääs.
Älähän nyt. Jos olet suorittamassa kitarassa jotakin tutkintoa, niin varmasti päihität ne epävireiset hanuristit mennen tullen. Riippuu tietysti vähän siitäkin, millaista musiikkia ohjelmistossasi on. Yksikin mummeli soittaa vain kymmenen ekaa tahtia Tonavan aaltoja ja nekin menevät pahasti vastavirtaan. Muuta hän ei tunnu osaavan.
Kontulan ostari voi kylläkin olla sokolle haasteellinen paikka. Siellä liikkuu väkeä laidasta laitaan. Jokunen vuosi sitten siellä oli Valkoisen Kepin Päivänä joku temppurata, jossa näkeville tarjoutui tilaisuus kokeilla, millaista siellä on liikkua silmät sidottuina. Iiriksen porukkaa oli oppaina. Olisi ollut mukavaa kokeilla, mutta jouduin valitettavasti skippaamaan sen, kun oli muuta menoa.
t. Sama anonyymi
Kirjastoihinkin voisi mennä soittamaan. Niissähän on joskus erilaisia tapahtumia ja esiintyjiä. Pitää tietysti etukäteen sopia asiasta.
Pitääkö paikkansa, että jos soittaa paljon kitaraa, niin pisteillä luku vaikeutuu, kun sormilla ei enää tunne kirjaimia?
T. Senni
Ensitten käynyt soittamassa oikein missään. Katusoittoa mietin varmaan joka päivä, mutten keksinyt mitään hyvää paikkaa, mihin vielä itse osaisin mennä. :D Tai lopulta keksin, mutta tänään otinkin päikkärit katusoiton sijaan...
Senni, kyllä kitaransoitosta sormenpäät vähän kovettuu, mutta minulla ainakaan ei ole vielä niin paljon kovettuneet, että se pistelukua häiritsisi. Teräskielinen kitara kuluttaa sormia enemmän, mutta minun kitara on siis nylonkielinen. Ja kyllähän niitä kovettumia saa myös rasvaamalla pois. :)
Lähetä kommentti