keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Kädet töihin

Kerrankin saa räpeltää jotain ilman, että pitäisi tehdä sillä hetkellä oikeasti jotain aivan muuta. Syyslomaa voisi olla useamminkin.

Jostain mieleeni pälkähti joutsen. Hetken sitä mielessäni väänneltyä keksin, että voin tehdä sen rautalangasta. Aikaisemmalla kokemuksella rautalankaeläimistä tiesin, ettei siitä saa välttämättä kovin näyttävää. Ainakaan niin, että sen varmasti jok'ikinen tajuaa mallinsa näköiseksi, mutta entä sitten.

En minä sitä kauaa päässäni pyöritellyt, kun jo päätin oikeasti tehdä sen. Okei, suunnittelin tarkkaan, miten se tulee ja näin, mutta lopulta nappasin rautalangan käteeni ja aloin väännellä. Puolisen tuntia meni, kunnes joutsen oli valmis. Ei ihan niinkään kauaa.

Tätä ei voi sanoa enää askarteluksikaan. Ehkä tämä on jo taiteen tekemistä, ken tietää. Ainakaan tuo ei ole mikään käyttöesine, enkä käyttänyt kertaakaan liimaa. Rautalanka on kiva materiaali, edelleen.

Valmiissa joutsenessa on käytetty kahta pätkää paksumpaa rautalankaa ja pätkä ohuempaa, jolla koko elukka on sidottu kasaan. Mitoista en osaa sanoa mitään, ihan näppituntumalla se meni. Molemmat rautalangat ovat ihan vain rautalangan värisiä.

Hyvällä tuurilla ja näkömuistin jäänteillä sain jopa kuvan napattua hökötyksestäni. Kiitos sille ihanalle otukselle, joka vielä vähän rajaili kuvastani ylimääräisiä pois.

Rautalankajoutsen

Kun miettii, millaista on tehdä visuaalista taidetta sokkona - sitähän tämä rautalanka työkin on, vaikka sitä voi myös kosketella, auttaa todella paljon, jos on nähnyt joskus. Minähän olen nähnyt ja käytän sitä surutta hyväkseni. Rautalangasta tekeminen sujuu vielä suht kivuttomasti, sillä saan valmiista työstä käsityksen käsillänikin. Oma käsitykseni ja näkevien silmien käsitys lopputuloksesta on tietysti kuitenkin hieman eri, mutta tässä kohtaa luotan näkömuistiini sen verran paljon, että osaan visualisoida kuvan mieleeni ja toivon tietäväni, miltä se myös näyttää. Siinä vaiheessa, kun piirrän ja yritän käyttää värejä taitavasti ja sekoittamalla niitä, homma on jo hivenen vaikeampi. Mutta näkömuistista on hyötyä, loppuun asti.

4 kommenttia:

Lilithea kirjoitti...

Juu, minua saa rapsuttaa, jos tykkää. Oma rapsuttajani on Ruotsissa, joten on vähän onhonen olo. Mielelläni leikkelen kuviasi jatkossakin, jos on tarvis.

Ronja kirjoitti...

*rapsutus* Pääset pian viralliseksi kuvamuokkaajakseni. Ei mitään puhetta siitä, että kätevämpi olisi pyytää jotain näkevää ottamaan niitä kuvia... Valokuvaaminen on kivaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo sinun joutsen on todella kaunis! Ihanan pelkistetty, mutta silti täysin tunnistettavissa joutseneksi. Etenkin pää ja siivet on tyylitelty kauniisti. Aitoa taidetta, sanoisin!

Ja olen muuten itse valmistunut käsi- ja taideteollisesta joten luulen tietäväni taiteesta jotain...

Terhi

Ronja kirjoitti...

Oi, kiitos. :)