"...Liukuportaita metroon, metrolla Iirikseen!" - liikkumistaidontunti osa 6

Kolme metroharjoittelupäivää takana ja nyt osaan reitin koululta Iirikseen, julkisilla kulkuvälineillä.

Sörnäisten metroasema on koululta hiukan kauempana kuin Hakaniemen, mutta Sörkän asema on helpompi oppia, kuulemma. Löydän minä sieltä Sörnäisten metroasemalta Marian konditorionkin... Ja vieressä on karkkikauppa. Ne tärkeimmät, eikös?

Minä pidän metroista, kun niissä on kivat kuulutukset. Sörnäisten metroasemalla oli nyt valitettavasti jotain korjaustöitä, jotka hiukan häiritsivät liikkumista ja kuuntelemista, mutta silti sielläkin pystyi ihan hyvin kulkemaan.

Itäkeskuksen metroasema taas on astetta haasteellisempi. Pois mennessä se on varsin yksinkertainen vielä, kun seuraa koko ajan vasemman puoleistä seinää. Kun taas kulkee toiseen suuntaan, niin, että lähtee Itäkeskuksesta metrolla, tilanne on vähän toinen. Ensimmäinen haaste on löytää leimauslaitteet, jotka on typerästi keskellä lattiaa ilman mitään helposti löydettävää maamerkkiä. Onneksi on korvat olemassa ja kuuntelemalla löytyy myös (toivottavasti) joku kolmesta leimauslaitteesta. Jos ei muu auta, niin aina voi kysyä apua. Rasittavaa olla Helsingin ulkopuolella asuva sokko-otus. Helsinkiläisenä minun ei tarvitsisi leimailla korttia joka välissä.

Siihen ne Itiksenkin metron ongelmat loppuivat. Viimeiset haasteet ovatkin sitten lähinnä siinä liikkumisessa metroasemalta Iirikseen, mutta suhteellisen helppo reitti sekin oli. Ainakin on, jos liikennevalot toimivat.

Metrolla kulkeminen ei ollut edes ennen tätä harjoittelemista niin pelottavaa ajatustasolla, kuin ratikalla. Toisaalta olen kulkenut nyt metrolla enemmän kuin ratikalla, ennen kuin aloitin sitä opetella. Metroasemat on ehkä olleet ne pelottavimat kohdat tässä systeemissä. Nyt, kun Sörkän ja Itiksen asemat on hallussa, ei minulla ole itselläni enää mitään ongelmia kulkea koululta Iirikseen metrolla.

Kun käytän tähän kyseiseen matkaan julkisia, säästän paljon kaikenlaista. Aikaisemmin Iirikseen mennessä minun on ollut pakko käyttää taksia. Taksilla kulkiessa matka maksaa minulle 3.50 euroa ja kunnalle siitä ylimenevä osuus, eli noin 11 euroa. sen lisäksi taksi, yksityisautona, aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä yms saasteita. Nyt, kun pääsen kulkemaan julkisilla, maksan siitä arvokortillani 0,75 euroa, ja koska käytän julkisia, en aiheuta ylimääräisiä päästöjä, sillä ratikat ja metrot kulkisivat, vaikka minä en kulkisi. Homma on siis minulle, yhteiskunnalle ja koko maapallolle paljon halvempaa.

Vaikka voisin kulkea edelleen koulun ja Iiriksen väliä taksilla, julkisten käytön mahdollisuus antaa jotenkin paljon enemmän vapautta liikkumiseen. Homma on ihan sama koulumatkojen kanssa: minulle on myönnetty taksimatkat koulumatkoihin, mutta julkisten käyttö on paljon vapaampaa ja vapauttavampaa. Se on sitäpaitsi oikein ekoteko. Täytyy myöntää, että tässä kohtaa ekologisuus ei ole se syy, miksi haluan kulkea mieluummin julkisilla, vaikka se aiheuttaa itselleni aikaisemman heräämisen aamuisin. Enemmän motiivinani on se liikkumisen vapautuminen ja se, että vaikutan edes vähän normaalilta, kun en aja taksilla koulun oven eteen.

Vaikka syysloman käyttö metromatkojen harjoittelemiseen ei tuntunut niin miellyttävältä ajatukselta, siinä se meni silti. Nyt minulla on koko loppu syysloma aikaa skannata Memo-kirja loppuun, treenata taikatemppuja ja olla vaikka aktiivinen opiskelijakin vielä lisäksi.

Tänään on muuten valkoisen kepin päivä, joten pitää varmaan mennä esittelemään ulkomaailmalle vielä uudestaan tuota kepakkoani. :)