tiistaina, maaliskuuta 03, 2009

Lukio-opiskelun vaikeus

Meidän pitää perjantaihin mennessä tehdä ensivuodelle alustavat kurssivalinnat. Koulun nettisivuille tuli ensivuoden kurssitarjotin vasta tänään, joten en päässyt valintojani tarkemmin aikaisemmin miettimään. Tosin ne eivät hirveästi muuttuneet kurssitarjottimenkaan kanssa siitä alkuperäisestä.

Suositeltava kurssimäärä vuodelle olisi noin 30-34 kurssia, muistaakseni. Tämän hetkisessä suunnitelmassani minulla olisi ensivuonna 38 kurssia. Tiedän, että se on liikaa. En vain keksi enää, mistä voisin karsia.

Aion kirjoittaa äidinkielen, englannin (lyhyenä), matematiikan (pitkänä), psykologian, historian ja yhteiskuntaopin. Filosofiakin olisi kiva kirjoittaa, mutta valitettavasti psykologia, historia ja filosofia ovat samana päivänä, joten ne pitäisi hajauttaa kolmeen kirjoituskertaan, eikä minulla siihen ole varaa kolmivuotisella opiskelulla. En saa minkään kursseja täyteen kakkosvuoden kevääseen mennessä, joten filosofiasta oli pakko luopua. Haluan silti opiskella sitä filosofiaa kaiken mahdollisen määrän. Näiden lisäksi on reaaliaineiden pakolliset kurssit ja ne kaikki taideaineiden kurssit, joita minä haluaisin käydä. Niitä on vaan yksinkertaisesti LIIKAA.

Haluan opiskella kirjallista ilmaisua, näyttämöilmaisua, puheilmaisua, mediaa ja teatterioppia, ainakin. Sen lisäksi haluan osallistua näyttiksen proggikseen ja median ja kirjallisen ilmaisun yhteiseen proggikseen. Kuvaamataidonopettaja sai minut myös oikeasti innostumaan siitä kuvisdiplomista, joten sitä varten pitäisi käydä yhteensä neljä kuviksen ja lavastuksen kurssia pohjalle. Tanssistakin olisi kiva käydä akrobatiakurssi, jos sen voisi käydä ilman tanssi ykköstä. Ja ai niin, ensivuonna on vanhojentanssitkin. Siitä tulee vielä yksi kurssi lisää (39).

Jotta saisin oikeasti opiskeltua sen kaiken, mitä haluan, kolme vuotta ei riitä mitenkään. En ymmärrä, miten ne tulevat toimeen, jolla on vielä joku kolmas vieras kieli tai pitkää kemiaa ja fysiikkaa. En haluaisi jättää yhtään pakollista kurssia käymättä, vaikka erityislukiossa meillä on oikeus vähentää reaaliaineiden pakollisia kursseja. Tämä alkaa uhkaavasti vaikuttaa siltä, että lukio-opiskeluni venyy nelivuotiseksi.

Tiedän, että jotain noista kursseista voi varmasti jättää vielä kolmannelle vuodelle. Jos minä niitä sinne siirtelen, sinne siirtyy lähinnä taideaineita, enkä varmaan sitten kolmantena vuonna teekään koulussa enää mitään muuta kuin lasken vähän matikkaa, käyn parilla kielten kurssilla, mahdollisesti vielä niiden aineiden kursseja, joita kirjoitan ja sitten olisikin pelkkää taidehörhöilyä. Kuulostaa ihan kivalta niinkin, mutta... Minä tahdon sitä kaikkea jo nyt! Onneksi torstaina on opoaika, niin pääsen tilittämään sinne tätä suurta ongelmaani. En haluaisi olla lukiossa neljää vuotta, koska haluaisin jo jatko-opiskelemaan. Silti haluaisin opiskella lukiossakin kaikkea... Tämä yhtälö ei oikein toimi. On raskasta olla kiinnostunut melkein kaikesta.

Kaiken tämän ensivuoden kurssisotkun lisäksi tuli vielä enkun kakkoskurssin uusiminen. Eipä tässä siis muuta kuin armotonta sanaston opiskelua ensiviikon torstaiksi.

6 kommenttia:

Suopursu kirjoitti...

Itsekin olin aikanaan lukiossa kiinnostunut siitä ja tuosta, ja kursseja kertyi yli oman tarpeen. On se raskasta, mutta jotenkin se onnistui. Tsemppiä lukujärjestyksen laadintaan!

Lilithea kirjoitti...

Voi, Ronsu... Se on raskasta olla kiinnostunut kaikesta. Minulla oli sama ongelma lukiossa. Onneksi psykologian opettajamme oli mäntti, joten sen aineen tiputtaminen kuvioista ei ollut vaikeaa. Usko pois, kyllä 39 kurssia on vielä ihan mahdollista suorittaa vuodessa. Olen testannut muistaakseni 42:lla... Älä kysy, en muista, miten selvisin.

Mutta niin, on myös raskasta olla kiinnostunut ei-mistään. Senkin tiedän. Nykyään kun tuntuu, että opinnot ovat pelkkää puuta. Mitä me tästä opimme? Nauti, vielä kun voit! Lukio on ihanaa aikaa.

Riikka kirjoitti...

Mulla on toi sama ongelma ihan koko ajan! Se on raskasta ja oikeasti jossain vaiheessa on vaan pakko karsia kaunottaria tai siitä ei selviä hengissä. Mä teen aina niin, että ahnehdin kaikkea, palan melkein loppuun, vannon pyhästi, että en enää ikinä ahnehdi ja alan alusta. Aika urpoa, sanoisin! Osaankohan jo mummona olla kohtuullinen elämän kurssitarjottimen kanssa?

Lotta kirjoitti...

Sama ongelma myös täällä... Kakkosvuos ja myös kolmonen näyttävät kyllä tällä hetkellä helpommilta, mutta laskeskelin äsken, että mulla on tänävuonna 39 kurssia. Toisaalta se sisältää myös soittotunteja (4 kurssia, kaksi huilusta ja kaksi koulun kautta vapaasta säestyksestä), kun meillä hyväksiluetaan myös ne. Ajattelin kyllä jättää pakollisia kursseja pois.

Jep, mutta kyllä se siitä sitten varmaan selkenee. Ja kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa :)

Lydde kirjoitti...

Jos haluaa, se onnistuu :) 38-39 kurssia lukuvuoteen on vielä vain tahdonvoiman takana, Lilithean 42:een tarvitaan jo vähän kikkailua...
Sanon näin kolme A-kieltä, pitkät luonnontieteet ja pitkän matikan lukeneena! Kursseja tuli yhteensä noin 93, toki muutaman olen käynyt itsenäisesti. Ne muutamat kurssit, jotka jouduin stressin ja ajanpuutteen takia jättämään pois, osottautuivat loppujen lopuksi sellaisiksi kursseiksi, jotka eivät minua ehkä olisikaan kiinnostaneet. Onni kävi siinä suhteessa.

Nauti lukiossa siitä, että saat lukea aineita, joista nautit - käytä hyödyksi Kallion tarjonta! Kiinnostumisen voit kanalisoida tarkemmin myöhemmin, siitä lukio on hyvä paikka.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoista tietoa