Kätöset toimimaan

Viime viikonloppuna oli NKL:n nuorisotoimen järjestämä Ihan kädestä -viikonloppu, jonka aikana sai tehdä kaikkea jännää käsillään. Viikonlopun ideana oli kokeilla käsin tehtäviä asioita, joita ei välttämättä ole kotona saanut tehdä, kun aina tulee joku tekemään sen puolesta.

Lauantaina pöydän ääressä istui hyvin monta innokasta käsiparia, jotka halusivat oppia ompelemaan napin. Langan neulansilmään laittaminenoli ensimmäinen suuri haaste. Seuraava haaste monelle oli tajuta, millä tavalla sitä neulaa pitää pistellä kankaasta läpi, että napin saa ommeltua sille yhdelle puolelle. Ja tietysti napin reikien löytäminen aiheutti myös päänvaivaa monille. Ompelulankakin oli kuulemma liian ohutta ja sen kanssa oli vaikea toimia. Takuulla, jos se oli ensimmäinen kerta!

Toisen pöydän ympärille oli kokoontunut joukko sähköasentajia. Pyöriteltiin lamppuja kädestä toiseen ja mietittiin, mikä ero milläkin lampulla on. Energiansäästölamppu sai ulkomuodostaan tuomion "outo". Erikokoisille kannoille yritettiin keksiä hienoja nimityksiä, muttei ihan heti tullut mieleen joku E 16, vai mikä se oli. Ohjaaja/avustajapariskunnan vessasta oli tullut lamppu mukaan, johon me sitten niitä lamppuja vaihtelimme. Pöydältä löytyi myös sokeripala, johon piti toiseen päähän johdot asennella. Taidan olla synnynnäinen sähköasentaja, kun ei ehtinyt ohjaaja oikein mitään edes sanoa, kun minulla oli johdot jo sokeripalassa kiinni. Okei, kyllä se käski ruuvata...

Kolmas ohjaaja oli linnoittautunut pieneen keittiötilaan ja sen pöydän äärelle työkalujen kanssa. Ruuvailimme puulevyyn ruuvveja sekä käsin että ihan koneellisesti, naulasimme taulukoukkuja, joista varsin usein lähti koukku liitämään, kun vähän väärään kohtaan välillä vasaralla löi. Tutkimme erilaisia poranteriä ja erilaisia poria. Myöhemmin samaan puulevyyn pääsimme poraamaan pari reikääkin.

Myöhemmin päivällä eteemme ladottiin Ikean laatikoston osia ja tehtävänä oli kasata se. Olen melkein varma, että sen olisi saanut kasattua myös ilman ohjeita, sen verran yksinkertainen kapistus se oli. Tietysti ohjeet auttoivat ja kalusteruuvit, puutapit ja kaikki muutkin osaset löysivät omat paikkansa. Ohjaaja-raasu joutui purkamaan laatikoston, jotta toinenkin ryhmä pääsi kasaamaan sitä.

Millaista jälkeä tulee kauluspaidan silittämisestä, jos ei ole koskaan aikaisemmin silittänyt mitään -- ainakaan yksin? Minä olin käsityötunnilla jotain silitellyt (en tosin täysin yksin, kun kieltäydyin kunniasta, kuuma silitysrauta tuntui silloin pelottavalta jutulta), mutta kaverini ei ollut. Saimme käänneltyä kauluspaitaa riittävästi kun mietimme, mikä puoli siitä kauluksesta on nyt se nurja puoli, joka pitää ensin silittää... Lopputulos oli ainakin paljon sileämpi paita kuin se, josta lähdimme liikkeelle. Ei varmaan mikään maailman silein, etenkään hihoista. Enkä minä enää muista sitä hienoa nimeä "hihansuulle", siis sille osalle, jossa kauluspaidassa on ne hihan napit. Suomeksi se oli kalvosin, mutta se toinen sana... Ei muista.

Ehdimme lauantain aikana vielä tutustua hajulukkoon ja kehittää siitä upean soittimen. Hajulukkoon tutustumisemme tarkoitti käytännössä sitä, että purimme sen osiin ja kasasimme uudestaan. Keksimme yhdessä hajulukon toimintaperiaatteen ja selitimme sen ohjaajalle, joka ei tajunnut selitystämme. Hän kuitenkin selitti heti perään ihan saman asian, vähän toisin sanoin vain. Koska tutkimuksemme kohteena ollut hajulukko oli täysin irrallinen juttu (ei siis ollut kiinni lavuaarissa), siitä sai helposti soittimen: minä puhalsin putkeen ja kaveri laittoi sitä hajulukon pyöritettävää osaa, joka siitä puhdistaakin pitää, välillä kiinni ja auki. Puhalluksesta tullut ääni vaihteli siis korkeampana ja matalampana. Luovaa?

Osa porukasta harjoitteli lauantaina kravattisolmua, mutta minulla ja kaverillani sen harjoittelu sunnuntaille.

Saunaan kuitenkin pääsimme lauantai-iltana ja sen jälkeen oli vapaata toimintaa. Meidän huoneessa jatkui käsillä tekeminen, kun neuloimme mukaan ottamiamme neuletöitä. Minun piti muka muistaa, miten kantapää tehdään...

Sunnuntai alkoi rattoisasti sämpylän leipomisella. Ensin tietysti tehtiin se taikina. Vettä, hiivaa, suolaa, siirappia, öljyä, grahamjauhoja ja vehnäjauhoja. Määriä en enää muista, paitsi että vettä tuli 2 1/4 desilitraa. Taikina jätettiin kohoilemaan keskenään.

Kravattisolmua oli pakko päästä harjoittelemaan. Yltä, alta, yltä, leuan alta ja edellisen ylimenneen alta... Niin tulee yksinkertainen solmu. Esittelin myös oman tapani tehdä yksinkertaisen solmun -- ei lähellekään oikeaoppinen, mutta täysin samannäköinen solmu siitä syntyy. Tuplasolmu olikin sitten haastavampi. Ei sen tekeminen vaikeaa ole, mutta jos siitä haluaa saada siistin... Yksikään viime viikonloppuna tekemistäni tuplasolmuista ei ollut siisti. Äsken kuitenkin oli pakko kokeilla omalla kravatillani (kyllä, omistan sellaisen) ja se oli jo paljon siistimpi. Yltä, alta, oikea poski, yltä, vasen poski, koko paketin alta ja yltä, leuanalta ja viimeisen ylimenneen alta. Sillä tavalla se syntyy. Helppo nakki.

Sunnuntaina räpläsimme myös automaattisulaketta. Onnistuin jotenkin jumittamaan koko sulakkeen: iso nappi jäi alas, eikä enää noussut, vaikka pikkunappia paineli kkuinka. Hmm...

"Tiedättekö te, millaisia lamppuja käytätte huoneessanne?"
"Mä ainakin käytän kattolamppua."

Meitä vielä valaistiin eri sähkölaitteiden energiankulutusmäärillä. En muista enää yhtään muuta kuin sen, että aina valmis kiuas on edullisempi kuin sellainen "ladattava" kiuas (en nyt keksi, miten sitä kuvaisi), jos käy vähintään kahdesti viikossa saunassa. Jännä juttu.

Sitten niitä sämpylöitä leipomaan. Leivontakaverini ei meinannut uskoa, että niistä sämpylöistä voi tehdä pallon ja silti niistä tulee "sämpylän muotoisia". Hän sanoi aina muotoilleensa siitä pöydällä valmiiksi sellaisen sämpylän mallisen. Niin, toimiihan se silläkin tavalla. Olisi kylä aika jännä, jos taikinasta tehdyt pallot paistuisivat palloina, eivätkä lässähtäisi sämpylän mallisiksi. Hyviä sämpylöitä tuli, vaikka itse sanonkin. Siirappi ei maistunut siellä juuri yhtään.

Antoisa viikonloppu, jälleen kerran. Hauskaa oli ja minullekin tuli uusia asioita vastaan, vaikken sinne mennessä ollut siitä ihan niin varma. Tai joo, en tiennyt kunnolla, miten hajulukko toimii ja tiesin, että sitä siellä katsellaan.