keskiviikkona, syyskuuta 21, 2011

Arki alkaa muotoutua

Olemme asuneet uudessa kodissa nyt kolmisen viikkoa. Vähitellen alkaa arki ja toimintatavat muotoutua, vaikka minusta tuntuukin, ettei tämä vielä ihan normaalia arkea ole. Ehkä sitten, kun saan ylioppilaskirjoitukset ohi…

Mikael opetti maanantaina, kuinka kaasuliettä oikein käytetään. Hän kielsi minua kuitenkaan kokeilemasta sitä yksin ilman, että hän on kotona. Minä en luvannut totella kieltoa. En taatusti olisi jäänyt odottelemaan hänen kotiintuloaan, jos olisi tullut tarve käyttää hellaa yksinäni. Joskushan minun on kuitenkin pakko oppia käyttämään sitä itsenäisesti.

Ei tarvinnut Mikaelin ”käskyjä” uhmata, kun tänään teimme pitsaa. Ruskistin jauhelihan, mitä varten piti saada hella päälle. Vaikka kuinka tiedän, miten se toimii, lopppujen lopuksi Mikael sen päälle pisti. Meidän kaasuliedessämme pitää näet sytyttää liekki jollain ulkoisella apuvälineellä, tulitikuilla tai kipinöitä antavalla sytkärijutulla, jollainen meiltä löytyy. Sain liekin useampaan kertaan syttymään, mutta aina se sammui. Taisin pelästyä niin paljon siitä syttymisestä, että käänsin kaasun heti nollille – vähän samaan tapaan kuin ensimmäisiä kertoja tulitikkujen kanssa.

Tänään kokeilimme myös kaasu-uunia ensimmäistä kertaa (sitä en kyllä ehkä vähään aikaan edes yritä kokeilla yksin). Meidän uunissamme ei ole lämpöasteikkoa, vaan hassu 1-8-asteikko. Onneksi netin ihmeellisestä maailmasta oli apua ja muutaman keskustelupalstan koluttuani löysin summittaisen muuntotaulukon. Apua oli myös tänään ostetusta uunin sisälämpömittarista. Pitsa tuli paistettua, ehkä hieman pohjasta palaneena. Siitä ne eräät nettisivutkin varoittelivat, että kaasu-uunilla saattaa pohjat helposti palaa. Ainakin tuli testattua samalla myös palovaroitin, kun se alkoi huutaa heti uunin luukkua avattaessa. Ehkä en onnistukaan räjäyttämään kämppää (vielä jos kaasuvaroittimen hankkisi… Varmuuden vuoksi).

Pienenä anekdoottina mainittakoon myös, että kun tänään lähdimme ruokaostoksille, oli ensin ostettava talousvaaka, jotta Mikael pystyisi tekemään asioita. Olemme pariin otteeseen keskustelleet desimitoista, joita hän vastustaa suuresti epätarkkoina ja huonoina, ”grammoina ne olla pitää”. Kysyin, kelpaako hänelle puhuva talousvaaka, joka näyttäävain viiden gramman tarkkuudella. ”Jos kuitenkin ostetaan kerralla hyvä.” ”Jota mä en voi käyttää. Hahaa.” Saan siis tästä eteenpäinkin tehdä kaiken desimitoilla – mutta onneksi se ei minua haittaa. Olipahan halvempi reissu, kun ei tarvinnut puhuvana sitä talousvaakaa ostaa.

*******

Väsyttää, paljon. Yritän houkutella itseni kirjoittamaan englannin esseetä, hieman huonolla menestyksellä. Luulin kellon olevan jo kohta kahdeksan, mutta taisinkin olla tunnin etuajassa.

******

Maanantaina kirjoitin filosofian. En tiedä, vastailinko yhtään sitä, mitä haettiin. Ihan kiitettävästi kuitenkin asiaa löytyi.

Kävin kerran kokeen aikana vessassa. Ensin yksi valvoja opasti minut paikaltani salin ovelle, josta toinen valvoja, jota en tunnistanut, vei minut vessan ovelle. Siinä vessan ovella hän kysyi: ”Tarttetko sä apua?”

Hihitin vessassa itsekseni kun mietin, millaista apua hän olisi minulle siellä tarjonnnut.

Se on muuten hassua, kuinka vaikeaa joitain on tunnistaa kuiskailusta. Yleensä olen tunnistanut aika hyvin kaikki valvojina olleet naisopettajat, vaikka he olisivat kuiskineet. Miesopettajien kanssa ei ole ollut yhtään niin helppoa. Muutenkin olen välillä sekoittanut miesopettajiemme äänet, mutta kuiskaus on vielä vaikeampi. Viime perjantainakin tunnistin kokeeni tulostaneen opettajan vasta sitten, kun kävimme kansliassa kysymässä, missä se pitäisi tulostaa ja hän puhui kanslistille hieman kovempaa. Siihen asti olin luullut häntä naiseksi.

3 kommenttia:

Sonja kirjoitti...

Oisit huutanu sielt vessasta et "pyyhkimään!" ;)

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko paikallaan hankkia pieni sähköllä toimiva keittolevy kaasuhellan lisäksi. Kuulostaa nimittäin aika hurjalta, että rupeaisit omin nokkinesi käyttämään kaasuhellaa ennenkuin olet satavarmasti oppinut sen Mikaelin opastuksella. Kaasuvuoto huushollissa on vakava asia, ja sellainen tulee jos et onnistukaan sytyttämään tulta.

Pieni sähkölevy ei paljon maksa, ja sulakekin kestää sellaisen.

Kun Myllypuro rakennettiin, kaasu kävi huonosti kaupaksi. Helsingin kaupunki pani rakentamisen ehdoksi, että taloihin tulee kaasuhellat. Sähköjohdot piti tehdä niin heikoiksi, että jälkeenpäinkään kaasuliesiä ei voi asentaa. Samanlaisia virityksiä on muissakin 1960-luvulla rakennetuissa lähiöissä.

Ronja kirjoitti...

Olen kyllä harkinnyt keittolevyn hankkimista, mutten enää pidä sitä tarpeellisena. Olen siis oppinut jo käyttämään kaasuliettä ihan mallikkaasti, lähinnä vaan onnistun sammuttamaan sen kun väännän pienemmälle. :)

Kaasuvuodon riski ei loppujen lopuksi ole kovin suuri, sillä jos en saa liettä syttymään, suljen kaasuhanan, annan sen olla hetken kiinni ja yritän vasta sitten uudestaan. Siitä myös kuuluu ääni aina silloin, kun kaasuhana on auki. Ja jos lopetan napista painamisen eikä se ole syttynyt, hana sulkeutuu automaattisesti. Silti pohdin edelleen myös sitä, pitäisikö hankkia kaasuvaroitin. Asuntovaunussamme on sellainen ja ainakin niin pienessä tilassa se lienee ihan tarpeellinen, ehkä meilläkin...