sunnuntaina, syyskuuta 18, 2011

Sattumuksia viikon varrelta

Yhtenä päivänä olin kävelemässä Kalliosta Hakaniemeen metroasemalle. Takaani tuli ihminen, jonka oletin ohittavan minut, mutta hän hidastikin kohdallani ja jäi kävelemään kanssani samaa tahtia.

”Moi, mä oon Taneli (nimi muutettu).”

”Öö, no moi, mä oon Ronja.”

”Kiva. Voisinko mä jotenkin auttaa sua?”

Kerroin kyllä pärjääväni itse. Taneli jäi kuitenkin kävelemään viereeni ja jutteli jotain siitä, ettei hän oikeasti ole Helsingistä vaan pelkästään käymässä. Minä kerroin käyväni lukiota Kalliossa ja olevani menossa töihin Itäkeskukseen. Metroaseman kohdalla hän sanoi menevänsä keskustaan, muttei tiedä, millä. Suosittelin metroa.

Taneli kertoi opiskelevansa Rovaniemen yliopistossa jotain digitaalista suunnittelua, tai jotain. Juuri ennen kuin astuin metroon, hän sanoi:

”Mä tota mietin, että haluisitko sä lähteä joskus mun kanssa kahville?”

Häkellyin. Ennen kuin ehdin vastata mitään, hän jatkoi kysymällä, onko minulla Facebookia. Kerroin koko nimeni, jolla hän minut sieltä löytäisi. Ei ole kahvittelukutsua kuulunut.

Valitettavasti tästä tarinasta jäi nyt puuttumaan ”Tanelin” söpö mie-murre, joka vilahteli silloin tällöin. Hänen puheestaan myös huomasi, ettei suomi ollut ihan äidinkieli.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun joku – yleensä ulkomaalaistaustainen – on kysynyt minua kanssaan syömään tai kahville tai halunnut puhelinnumeroni. Onhan se kiva, että selvästikin vaikutan mukavalta ihmiseltä vain kävellessäni kadulla. En kuitenkaan ole ottanut yhtään kutsuista vastaan. Ehkä Tanelikin jätti kutsunsa uudistamatta, kun FB:stä näki minun olevan parisuhteessa. Mikäli hän siis edes on minua sieltä etsinyt.

********

Muistaakseni jonain toisena päivänä tällä viikolla, kun tulin kotiin, rapustani tuli ihminen ulos juuri kun olin kaivamassa avaimia. Lopetin avainten kaivamisen ja kuvittelin pääseväni sisään, mutta tämä naapuripa ei ollut ihan niin helppo:

”Mihin sä oot menossa?”

”B-rappuun.”

”Joo. Asutko sä muka täällä?”

”Asun.”

”En mä ole sua nähnyt. Varmastiko asut täälä?”

”No kyllä asun. Oon asunut pari viikkoa.”

”Just. Kai sut pitää sisään päästää.”

Mitäköhän hän minusta oikein kuvitteli?

*******

Kävimme torstaina Myllypuron ostarilla kebabilla. Pohdimme, mitä oikein tilaamme ja kerroimme tilauksen kassalla olleelle myyjälle/tarjoilijalle/työntekijälle/mikäseon. Ennen kuin ehdimme mitään maksaa, keittiön puolelta tuli toinen tyyppi, joka meidät nähdessään sanoi:

”Hänelle alennusta, 5 euroa. Mikä hänen tilaus?”

Kassalla ollut mies kertoi toiselle tilaukseni ja tämä alennuksen luvannut sitten vielä sanoi, paljonko siitä sitä alennusta tulee (2 €).

Maksoimme annoksemme, Mikael täysihintaisena ja minä kummallisen alennuksen mukaisesti vain 5 euroa 7 euron rullakebabista. Mietimme, miksi hän halusi oikein minulle alennusta antaa. Selvä sokkoale se oli, mutta miksi?

Taidan käydä siellä useamminkin…

*******

Seisoin päälläni. Tulin vähän huonosti alas ja rojahdin puhuvan vaakani päälle.Jotain se ensin huuteli, sitten sanoi:

”Yritäuudelleen.”

Minä jäin lattialle nauramaan ja vaatehuoneessamme leffaan voice over –ääniä äänitelleet ihmiset tulivat vuorollaan katsomaan, mikä minulla on oikein hätänä. Omistan kannustavan vaa’an.

*******

Nyt aion mennä läheiseen metsään lenkkipolulle vähän loikkimaan. En tiedä yhtään, löydänkö sieltä takaisin.

6 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Oisko se alennus ollut opiskelija-alennusta. :=)

Puhuva vaaka voisikin olla hauska kun esim yövieraiden poiketessa kylppärissä sieltä kuuluis "sataviisikiloa".

Toivottavasti löysit pois metsästä.

Lilithea kirjoitti...

Kiitos näistä, Ronsu. Äiti nauraa aivan kippurassa sängyllä. "Ronja on ihan paras!" se äheltää naurun lomasta.

Ronja kirjoitti...

Anitta, jos se olisi ollut opiskelija-alennus, olisi se varmasti koskenut myös Mikaelia. :)

En edes mennyt ihan metsään asti, kun joku pikku järki kuiskasi, että ehkä kannattaa ensin käydä siellä jonkun muun kanssa...

Lilithea, mukavaa, että sain ainakin yhden ihmisen hyvälle tuulelle. :)

Sumu kirjoitti...

Saitpa toisenkin (hyvälle tuulelle)! Ihana vaaka sulla :> ja kuulostipa kivalta tyypiltä se kadulla jutellut :)

hknbloo kirjoitti...

Onpas hauskoja sattumuksia. Nauroin täällä ihan ääneen tolle vaaka-jutulle, oli kyllä sen verran hauska:) Kiitos päivänpiristyksestä:)

Ari Laakso kirjoitti...

Tuli mieleen muutaman vuoden takainen vastaavanlainen kerrostalonaapuri. Olin muuttanut juuri taloon. Tämä naapuri tuli sisältä, kun itse olin menossa kadulta sisään. Hän tuli ulos ja samalla avauksella minä menin sisään. Sisäpuolelle päästyäni hän havahtui tarkistamaan suunnilleen tuohon samaan tyyliin, olinko siitä talosta. Sitten hän vielä harmitteli sitä, että oli jo päästänyt minut sisään ja vasta sitten oli tarkistanut asiaa.