Eksyin sittenkin...

Ei tarvittu edes poikkeusreittejä liikenteessä, kun olin jo eksyksissä.

Olin niin varma aamulla, että ratikkakuski sanoi "seiska", mutta olin silti väärässä ratikassa. Siis kyllä "ykkönen" tai "yks a" kuulostaa aika samalta kuin "seiska a", eikö niin? Tai sitten minä vain elättelin toivoa siitä, että se olisi ollut ratikkani ja kuulin siksi omiani. Huomasin kyllä aika nopeasti olevani väärässä ratikassa, mutten oikein tiennyt, missä minun pitäisi jäädä pois korjatakseni asia.

Lopulta päätin jäädä seuraavalla pysäkillä pois ja vielä kysyin kuskilta, että mikä pysäkki se on. Ajatuksenani oli soittaa avustajalle, että voisiko hän käydä nappaamassa minut sieltä. Avustajaa ei tarvittu...

Seuraava ratikka: *pysähtyy pysäkille* "Ysi."
Minä: *ei tee mitään*
Ratikkakuski: "Ai ei kelpaa, vai?"
Minä: "Kun tota öö... Mä en oikein tiedä, millä mä pääsen sinne, mihin mun pitäis päästä."
Ratikkakuski: "Mihin sä olet menossa?"
Minä: "Haapaniemeen. Tai siis olin..."
Ratikkakuski: "Tää ei kyllä mene sinne."
Minä: "Tai siis mä menen Kallion lukioon."
Ratikkakuski: "Millä tiellä se oli?"
Minä: "Porthanin kadulla."
Ratikkakuski: "Tää menee siitä Porthanin kadulta."
Matkustaja: "Hei, tuu kyytiin, se on seuraava pysäkki."
Ratikkakuski: "Tule nyt kuitenkin kyytiin."
Minä: *hymyilee ja astuu kyytiin, kiittää kuskia ja matkustajaa*

...

Ratikka: *pysähtyy seuraavalle pysäkille*
Ratikkakuski: "Tää on Karhupuisto ja toi seuraava pysäkki on tossa Porthaninkadun alapäässä, mä en tiedä, kumpi näistä on lähempänä."
Minä: "Kiitti, tää on lähempi." *poistuu. Seisoskelee hetken pysäkillä ja miettii, pitäisikö soittaa kaveri hakemaan hänet siitä*
Matkustaja: "Tarviitko sä apua? Me mennään samaan kouluun."
Minä: "Ai, joo, kiitti!"

Niin pääsin tänäänkin oikeaan paikkaan, enkä ehtinyt vielä puoliksikaan panikoida eksymistäni.

Koulusta lähtiessäni oli jo melkein tuttu ratikkakuski. "Tää on seiska b, mutta mee sä tohon seuraavaan, kun mun pitää taas oikasta suoraan Pasilaan."

Kerran yksi ratikkakuski sanoi: "Sä menet varmaan seiskalla? Tää on kutonen." Minut tunnetaan jo sielläkin, loistavaa...

Että sellainen päivä tänään.

Saan muuten maantieteeseen kirjan vasta ehkä ensiviikolla ja sekin on rasittava äänikirja. En pidä koulukirjoissa äänikirjoista. E-kirjoja niiden olla pitää. Ei mitään daisyä voi kunnolla käyttää koulussa, kun on kuuntelulaitteessa puoli sekuntia kestävä akku. Pitäisi ehkä joskus muistaa käydä vaihdattamassa se. Mieluummin kyllä ottaisin itselleni sellaisen kivan pikku Victorin, joka ei painaisi edes paljoa ja veisi tuhottomasti tilaa. Reppuni painaa jo nyt ihan riittämiin, kiitoksia vaan.

Tällä kertaa kirjan puuttumattomuus on tosin ihan täysin oma mokani, sillä unohdin tilata sen. Kun se piti hyvin nopeasti saada, ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin se daisy-muoto, joka oli ainut ko. kirjasta valmiina oleva versio, sillä en olisi ehtinyt saada sitä e-kirjaa varmaan koko kurssin aikana. On se niin helppoa näkevänä lukiolaisena, vaikka unohtaisikin hankkia kirjan, kun sen saa ihan vain kävelemällä kirjakauppaan ja ostamalla sieltä. Vaikka olisinkin tilannut kirjat ajoissa, ei aina ole varmaa, saanko niitä siltikään ajoissa ja silloin tulee aina jännättyä, milloin ne kirjat oikein saapuvat. Onneksi olen kyllä saanut kaikki kirjani kyllä hyvissä ajoin - paitsi tämän mantsan, jonka itse unohdin tilata.